Päätän tehdä kokeen. Googlaan kolmen kotiani lähimpänä olevan ikäihmisten ympärivuorokautisen asumisen yksikön nettisivut ja etsin tietoa, miten pääsisin vapaaehtoiseksi ulkoiluavuksi. Ei tuloksia. Jokaisen yksikön nettisivuilla kerrotaan, että läheiset voivat vapaasti osallistua talon toimintaan. Esittelyiden mukaan vapaaehtoiset järjestävät erilaista ohjelmaa, mutta missään ei kerrota, miten vapaaehtoiseksi pääsee.
Muistisairaus muuttaa elämää monin tavoin. Muutokset ovat erityisen radikaaleja silloin, kun sairaus kehittyy työiässä. Tuore väitöstutkimukseni osoittaa jatkuvuuden kokemisen rikkoutuvan aivan sairauden alusta alkaen, mutta sitä voi säilyttää tunnistamalla muutoksia ja niiden herättämiä tarpeita.
Maailman terveysjärjestö WHO on huhtikuussa 2025 julkistanut globaalin ikäsyrjintää koskevan mittarin. Tämä ”Ageism Scale” pyrkii kuvaamaan, miten ikäsyrjivät asenteet ja päätökset näkyvät eri maissa. Suomeksi skaalaa ei ole vielä saatu, onhan aikaa julkistamisesta kulunut vasta hitunen.
”Elämä on matka, hyppy tuntemattomaan. Kun alusta se alkaa, päättyy pääteasemaan. Ei korteista, ei tähdistä voi aikaa ennustaa. Et kohtalolle velkaa jää. Se ottaa, minkä saa.”
Valtakunnallista Koiranpäivää juhlitaan vuosittain 24.4., jolloin koiranomistajia kannustetaan kertomaan ja näyttämään, miten viettää hyvää elämää koiran kanssa.
Hyvä uni tukee sekä aivojen että mielen hyvinvointia. Uni puhdistaa aivoja, auttaa käsittelemään tunteita ja jäsentämään päivän aikana kertynyttä tietoa ja kokemuksia. Hyvin nukuttu yö virkistää ja palauttaa sekä vahvistaa kykyä selviytyä eteen tulevista haasteista ja vastoinkäymisistä.
Voimaa vanhuuteen -ohjelma täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Voimaa vanhuuteen -työtä tehdään rinnalla kulkien, eri sektoreita yhdistäen, toimijoiden ja iäkkäiden kokemusta kuullen sekä parhaaseen tietoon luottaen, kirjoittaa Elina Karvinen, Voimaa vanhuuteen -ohjelman ohjelmajohtaja vuosilta 2005–2019.
Liikunnasta tulee usein mieleen hikoilu, lihaskivut sekä taitojen tai välineiden puute. Liikettä voi kuitenkin kerryttää monella tavalla – myös arjen askareissa ja pienissä pätkissä. Arkiliikkuminen on tärkeää meille kaikille, mutta erityisen tärkeää terveyden ja toimintakyvyn kannalta se on heille, jotka eivät koe liikuntaharjoittelua itselleen mielekkääksi. Ikiliikkuja-viikko on hyvä hetki kannustaa iäkkäitä lisäämään liikettä arkeen.
Yhä useampi ikääntynyt asuu pitkään kotona. Heidän hyvinvointinsa tukeminen on viisasta kunta- ja aluepolitiikkaa, sillä panostus tähän väestöryhmään on paitsi ikäystävällistä, tuottaa myös säästöjä, kirjoittaa blogissamme toiminnanjohtajamme Katja Borodulin.
Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Onko se tätä myös ikääntyneiden liikkumisen ja liikunnan osalta? Onnelliset liikkujat kokevat merkityksellisyyttä elämässään ja toisaalta liikkuminen ja liikunta lisäävät tunnetta merkityksellisyydestä. Nyt jos koskaan Suomessa kannattaa vahvistaa toimia, jotka vaikuttavat ikääntyneiden sekä erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa liikuntaa.
Vapaaehtoistoiminta on yksi yhteiskuntamme peruspilareista. Mikä on vapaaehtoisuuden merkitys tekijälle itselleen? Mikä motivoi ja minkälaisia hyvinvointivaikutuksia toiminnalla on? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saatiin vastauksia Vapaaehtoistyö.fi-palvelun tuottamasta valtakunnallisesta Vapaaehtoisten kyselystä 2024.
Lukeminen lievittää stressiä, virkistää mieltä ja auttaa eläytymään muiden kokemuksiin, kirjoittaa Vuoden geriatri Hanna-Maria Roitto. Mutta sillä on väliä, mitä luemme.
Kehon ja mielen hyvinvointiin kannattaa satsata erityisesti ikääntyessä. Säännöllinen liikkuminen auttaa ylläpitämään fyysistä kuntoa, mikä voi parantaa itsetuntoa. Mielen hyvinvointi puolestaan suurentaa todennäköisyyttä vaalia terveellisiä elintapoja ja liikkua terveytensä kannalta riittävästi.
Koko perheen ja muiden läheisten yhteinen ulkoilu on yksi parhaista tavoista viettää aikaa yhdessä. Yhteiset ulkoiluhetket voivat olla yksinkertaisia kävelyhetkiä lähipuistossa, pihapelejä, pihatöissä auttamista, pyöräilyä tai retkiä metsäpoluille viikonloppuna. Tärkeintä on, että perhe liikkuu yhdessä ja nauttii samalla toistensa seurasta.
Muutokset ovat osa elämää. Osa muutoksista on tavoiteltuja, mutta iso osa muutoksista on odottamattomia. Elämänkulun tavallisia, jokaisen kokemia isoja muutoksia ovat muutot kodista toiseen. Muutokset koskettavat niin mieltä kuin kehoa, herättävät tunteita ja tuntemuksia. Muutoksista selviytyminen myös vaatii monipuolista toimintakykyä, ajatustyötä ja toimintaa.
Käynnistimme Yhdessä kotikulmilla -toimintaa vuonna 2023 Päijät-Hämeen hy-vinvointialueen osalta Lahdessa ja Hollolassa. Taustalla oli aiemmat hyvät ko-kemukset Heinolasta.
Parisuhde ja sen laatu on tärkein ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Juuri nyt vanhenevat puolisonsa kanssa poikkeuksellisen pitkään eläneet suomalaiset. Samalla yhä useampi löytää uuden rakkauden myös vanhempina päivinään.
Itse innostuin liikunnasta jo lapsena vanhemman veljeni esimerkkiä seuraten. Maaseudulla oli luonnollista liikkua paljon. Myöhemmin olin viiden vuoden ajan ammattiurheilijana. Nykyään liikun paljon koirieni kanssa. Lemmikit ovat monen seniorikansalaisen parhaat valmentajat sekä fyysisesti että henkisesti.
Kesä lähestyy. Mökkeily ja vapaa-ajan vietto veden äärellä sekä vesillä kutsuu. Luonnossa ja vesillä liikkumisen suosio on lisääntynyt ja jopa yli puolet aikuisväestöstä harrastaa luonnonvesissä uintia. Veden äärellä, vesillä ja vedessä on helppo viihtyä kaiken ikäisten.
”Aikaisemmin asukas oli minulle enemmänkin nimi tehtävälistassa, jonka hoitaisin hyvin; huolehtisin hänen hygieniastaan, auttaisin ruokailussa, siistisin huoneen ja kyselisin päivästä. – Nyt osaan antaa aikaa asukkaalle ja toimia hänen ”rytminsä” mukaan”.
Pian 30 vuotta sitten tein tärkeän havainnon lihasvoimasta, kun kiersin nuorena lääkärinä vuodeosastoilla. Jos potilas oli pitänyt huolta kunnostaan, hän pääsi liikkeelle vakavankin sairauden jälkeen. Sen sijaan seniori, jolla oli jo alkujaan heikot lihasvoimat, jäi usein petipotilaaksi. Sain ahaa-elämyksen. Lihasvoimaharjoittelu, oma harrastukseni, ja sitä tukeva optimaalinen ja terveellinen ravitsemus on lääke näille ihmisille.
Kotimaisen median digipalvelut osallistavat suomalaisia ja rakentavat yhteistä kulttuuriamme. Tarvitsemme toimia, joilla varmistamme, että kotimaiset mediat eivät jää ulkomaisten jättien jalkoihin.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisenä tehtävänä on edistää ja ylläpitää kaiken ikäisten asukkaittensa hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Väestön ikääntymiseen varautuminen vaatii kunnilta ja alueilta aktiivista ikääntymispolitiikkaa, suunnittelua, toimien seurantaa sekä arviointia. Kyse on laajoista, sektorit ylittävistä tavoitteista, ja laatu- ja vaikuttavuustiedon merkitys on ensiarvoisen tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Ikääntyvien osuus väestöstä suurenee maailman laajuisesti. WHO:n mukaan 2030 mennessä yksi kuudesta ihmisestä maailmassa on yli 60-vuotias ja vuoteen 2050 mennessä yli 60-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu.
Aihetta enempää pohtimatta itselleni tulee heti mieleen, että kyllä. Kyllä nimenomaan silloin, kun kysymys on olosuhteisiin vaikuttamisesta. Somerolla vanhusneuvosto on monesti ottanut kantaa liikunnan olosuhteisiin ja liikunnan järjestämiseen. Kun kyseessä ovat liikuntakerhot ja -tapahtumat, on neuvoston rooli vähäisempi.
Vuosi 2067. Kuinka kaunis auringonpaisteessa kylpevä syksyinen järvi voikaan olla. Katselen maisemaa, jossa on paljon tuttua. En osaa nimetä missä olemme, mutta tiedän olevani jossain, jossa on hyvä olla.
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus edistävät iäkkäiden ihmisten terveyttä ja toimintakykyä, hidastavat tai kokonaan ehkäisevät monia sairauksia ja vähentävät niistä aiheutuvia haittoja sekä parantavat itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua. Liikunta myös parantaa ikääntyneiden unen laatua ja unirytmiä, ruokahalua ja ravitsemustilaa, psyykkistä hyvinvointia sekä edistää osallisuutta yhteiskuntaan.
Yksinäisyys on koronavuosien jälkeen lisääntynyt. Se on terveydelle haitallisempaa kuin tupakanpoltto. Jättäytymisestä neljän seinän sisälle on liian monelle tullut uusi normaali. Samalla kynnys lähteä tapahtumiin ja ihmisten ilmoille on noussut - monelle ylipääsemättömäksi. Yhdessä kotikulmilla -toiminta on mitä mainiointa, matalankynnyksen toimintaa, johon kutsutaan, käydään jopa henkilökohtaisesti hakemassa talon asukkaita yhteisiin hetkiin.
Olimmepa nuoria tai vanhoja, on tärkeää puhua asumisen unelmista, toiveista ja tarpeista. Tuusulassa olemme yhdessä ikääntyvien kanssa piirtäneet unelmakoteja, -pihoja ja -asuinalueita, kirjoittaneet niistä ja näytelleet niitä tarinateatterin keinoin. Kahvikupin ääressä on alkanut hahmottua kuva siitä, mitä ikääntyvät toivovat: kunpa ikääntyneenäkin voisi tehdä asumisvalintoja ja elää oman näköistä elämä.
Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, kuudetta vuotta peräkkäin. Samaan aikaan tilasto kertoo 90–99-vuotiaiden itsemurhien yli kaksinkertaistuneen. Tämä pohdituttaa. Tuon iän saavuttaakseen on kokenut paljon niin elämän iloja kuin haasteitakin. Erityisesti lapsuus- ja nuoruusvuodet sotien aikana ovat vaatineet mielenterveydeltä paljon. Elämän jatkaminen ja jatkuminen on tarvinnut resilienssiä, mielenlujuutta ja mielen hyvinvointia. Mutta mikä saa iäkkään kuitenkin valitsemaan kuoleman?
Vetoavasti ja lempeästi suoraan silmiin katsova valkoinen koira lähestyy häntä rennosti heiluen ja kerjää silitystä. Kädet uppoavat pehmeään turkkiin ja silittäjä henkäisee mielihyvästä yhtä aikaa koiran kanssa. Käytäntö osoittaa tutkimustiedon oikeaksi; koiran silittäminen alentaa verenpainetta, rentouttaa ja hidastaa sydämen sykettä.
Kansainvälisen onnellisuuden päivän lähestyessä ajattelin kysyä kadulla vastaantulijoilta, mitä he toivovat elämältään. Toteutus jäi odottamaan parempaa hetkeä, mutta oletan, että moni heistä olisi vastannut toivovansa hyvää ja onnellista elämää. Lähes yhtä moni ei todennäköisesti huomaisi, että jokaisen elämä sisältää sekä ala- että ylämäkiä - toivottuja ja odotettuja asioita, mutta myös ennakoimattomia esteitä ja vaikeuksia. Erityisesti näissä odottamattomissa käänteissä tarvitaan mielen taitoja.
Tuntuuko, että joka tuutista tuuppaa tietoa liikunnasta? Media rakastaa toisaalta vaaraviestejä ja toisaalta helpotusta lupaavia vinkkiviestejä. Viestien takana on ajatus, että muutoksen – tässä tapauksessa liikunnan lisäämisen – tärkein voima on kansalaisten motivaatio. Käyttäytymistieteilijöille on selvää, että motivaation rooli muutoksissa on lopulta melko pieni. Tarvitaan myös kykyä ja ennen muuta ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Eri elämänvaiheissa näiden rooli ja merkitys vaihtelevat. Ihmistä liikuttavat monenlaiset tekijät – usein itsestä riippumatta.
Kun eliniänodote kasvaa ja elämänkulku venyy, on myöhäinen aikuisikä muutoksessa. Emme välttämättä osaa tunnistaa myöhäiseen aikuisikään muodostuvia elämänvaiheita, emmekä kuvitella muutoksia ikääntyneiden toimintakyvyssä, tarpeissa ja ympäristöissä, joita ajan myötä tapahtuu. Tarvitaan tutkimusta ja analyysejä tulevaisuuden iäkkäistä ja tämän ryhmän tarpeista ja mieltymyksistä.
Ikäinstituutti aloittaa uuden strategiakautensa yhteiskunnassa, johon peilautuu hoiva-alan, kriisien ja vapaaehtoistyön haasteet. Meneillään on historiamme suurin uudistus sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkinen keskustelu hakee ravistelevia otsikoita ja huolipuhetta. Tämä keskustelu tarvitsee vastapainokseen tuloksellista toimintaa ja onnistuneita tarinoita. Tässä Ikäinstituutilla on paljon annettavaa. Tarjoamme innostavia ratkaisuja hyvään vanhenemiseen. Jatkamme työtämme tutuilla teemoilla: liikunta, mielen hyvinvointi, osallisuus ja ikäystävällinen ympäristö. Iäkkään ääni on työmme lähtökohta. Tähtäämme siihen, että meillä on iäkkäiden voimavarat tunnistava ja osallisuuden mahdollistava yhteiskunta.
Iäkkäiden hoivapalvelut ovat otsikoissa päivittäin. Hoitotyössä henkilöstöpula heijastuu työn arkeen ja hoivan laatuun. Tosiasioita ei käy kiistäminen. Vaikka vanhustyö on murroksessa ja muutosten äärellä, ei sen ydintehtävä ole muuttunut miksikään. Ihmisen kohtaaminen ja hoivan tarjoaminen on työn ydintä. Mahdollisuus tämän ydintehtävän hyvään hoitamiseen parhaan osaamisensa ja ammattietiikan mukaisella tavalla on kaiken keskellä suuri kysymys.
Väestön vanhenemisen myötä keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita on terveen ja hyvän ikääntymisen edistäminen koko elämänkulun ajan. Onnistunut vanheneminen on tärkeä tavoite ikääntyvässä Suomessa.
Suomalaiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän. Ihmisten liikkumattomuus ja huono yleiskunto käyvät todella kalliiksi valtiolle, kunnille ja työnantajille, mutta ennen kaikkea liikkumattomuus aiheuttaa inhimillistä kärsimystä yksilölle. Arkiliikunnan avulla on mahdollista lisätä liikkumista kaikkien ikäryhmien arkeen, ilman että liikunnasta tulee erillinen suoritus ja aikasyöppö. Asuinympäristöllä on keskeinen merkitys arjessa liikkumisen kannustimena.
Saimme mahdollisuuden osallistua Keski-Uudenmaan ympärivuorokautiselle hoidolle suunnattuun Mielenterveysosaamisella ratkaisuja iäkkäiden palveluihin kehittämisohjelmaan vuosina 2021–2022. Keusoten tehostetun ja tuetun palveluasumisen yksiköt olivat hyvin edustettuina vajaan vuoden mittaisella matkalla tärkeän teeman ympärillä. Kehitimme ja otimme käyttöön yhteensä seitsemän erilaista mielen hyvinvoinnin toimintatapaa. Oli hienoa huomata, että pienillä ja arkipäiväisilläkin asioilla voidaan saada paljon hyvää aikaan.
Itä-Suomen yliopiston Hyvinvointioikeuden keskuksen yhtenä keskeisenä painopistealueena on haavoittuvien ryhmien oikeuksien tutkiminen. Vireillä on useita laajoja tutkimushankkeita ikääntyvien, muistisairaiden ja vammaisten oikeuksien toteutumisesta sekä oikeudensaantimahdollisuuksista yhteiskunnassa. Yhtäältä tutkitaan haavoittuvien ryhmien oikeuksia lainsäädännössä, mutta myös niiden toteutumista käytännössä. Ei ole riittävää, että oikeudet on turvattu perustuslaissa ja muussa sääntelyssä, vaan oikeuksien pitää realisoitua myös arkielämässä. Monissa uusista hankkeista käytetään myös kanssatutkimuksen menetelmää eli ikääntyvät ja muut haavoittuvat ryhmät otetaan mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimuksia.
Palvelujärjestelmän digitaalinen murros etenee Suomessa nyt vauhdilla ja sen perässä olisi pysyttävä tavalla tai toisella. Eteenpäin pinkovasta digiyhteiskunnassa pysyvyys ja ennustettavuus eivät ole varsinaisia hyveitä. Omaa digitaalista suorituskykyä olisi kehitettävä jatkuvasti – läpi koko elämän. Tämän muutoksen keskellä on muistettava varmistaa vanhojen oikeus ja pääsy heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Vain osallisuus digitaaliseen murrokseen saa aikaan todellisen muutoksen.
Luonnon myönteisistä vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin on puhuttu runsaammin jo toistakymmentä vuotta. Luonto ja sen tarjoamat hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuudet todella ansaitsevatkin tulla noteeratuksi. Tutkimustieto luontoympäristön hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on tavoittanut suomalaiset hienosti – kiitos median, lukuisten kehittämishankkeiden sekä koulutuksen ja palvelujen ajan hermolla pysymisen. Tiedon lisääntyminen ja sen myötä palvelujen kehittyminen on parantunut ikääntyneiden ja liikuntarajoitteisten mahdollisuuksia päästä luontoon.
Många av oss har i vår bekantskapskrets äldre som har fallit eller som är rädda för att falla. Fallolyckor är vanliga: ungefär var tredje hemma boende över 65-åring faller årligen. Även om fallolyckor ökar med åldern, hör de inte till det normala åldrandet utan är vanligen ett tecken på en försämrad funktionsförmåga och hälsa. Det positiva är att man effektivt kan förebygga fallolyckor genom att påverka de faktorer som ökar risken för att falla. Motion är det viktigaste enskilda sättet att förebygga fallolyckor. I Hangös lokala Ikiliikkuja- projekt har man utvecklat en verksamhetsmodell för att förebygga fallolyckor bland äldre.
Korona uudisti juhlat. Ei laulettu 70-vuotispäiviä yhdessä, ei juhlittu 50v. riemuylioppilaita. Pyöräiltiin juhlat. Syntymäpäiväjuhla oli 70km pyöräretki, ylioppilasjuhlia muisteltiin pyöräillen 50km vanhoja koulumatkan ja lapsuuden reittejä ja kahdeksas eläkevuosi alkoi 88km pyöräilyllä.
Moni ei tule ajatelleeksi, että jonain päivänä tasapaino heikkenee, kädet eivät nouse ja selkäkin jäykistyy. Asunnon ikäystävällisyys ja esteettömyys ovat avainasemassa kotona selviämisessä. Muistin heikentyessä olisi hyvä, jos ympäristö ei muuttuisi liian oudoksi, siksi muutokset kannattaa tehdä ajoissa!
Iän myötä sairauksien sekä erilaisen tuen ja avun tarpeiden todennäköisyys kasvaa. Näistä aiheutuu erilaisia kuluja, joista tiedetään yllättävän vähän. Paljon on sen sijaan tehty selvityksiä ja raportteja siitä, miten väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja.
Muutama vuosi sitten minä ja työkaverini osallistuimme Ikäinstituutin Polku mielen hyvinvoinnin valmentajaksi -valmennukseen. Ammattilaisille suunnatun valmennuksen, luentosarjojen ja verkostotyön avulla ymmärryksemme mielen hyvinvoinnin ja Ikäopisto-toiminnan merkityksestä kasvoi. Voimavaralähtöinen ja myönteinen tapa kohdata asiakkaat, työkaverit ja yhteistyökumppanit ovat jääneet pysyviksi toimintatavoiksi.
Siirryin kolmisen kuukautta sitten Ikäinstituutin johtajan pestistä Suomen ensimmäiseksi vanhusasiavaltuutetuksi. Tehtävä on uusi ja perustuu lakiin vanhusasiavaltuutetusta. Monet iäkkäiden etuja ajavat järjestöt olivat vuosien ajan pitäneet esillä vaatimusta vanhusasiavaltuutetun toimen perustamisesta, joten on ollut ilo käynnistää tämä kauan odotettu tehtävä.
Asuinalueiden turvallisuus on noussut viime aikoina järkyttävällä tavalla uutisotsikoihin Ukrainan sodan myötä. Ukrainassa ikäihmisten mahdollisuudet liikkua sekä saada ruokaa ja tarvitsemiaan palveluita ovat huonot tai kokonaan menetetty. Moni on kuollut joko sotatoimiin tai niiden seurauksiin. Kaikissa olosuhteissa turvallinen asuinalue on ikäihmisten hyvän arjen edellytys. Vanhetessa toimintakyky vääjäämättä heikkenee. Turvallisella asuinalueella yhteys ympäristöön säilyy eikä elämä kutistu asunnon seinien sisälle.
Usean osallistujan puheissa kuului innostus, kun haastattelin iäkkäitä ihmisiä voimaharjoittelujakson päätteeksi. Harjoittelu oli ollut mukavaa, harjoituspäiviä oli odotettu innolla ja oma kehitys sarjapainoissa tuntui hienolle. Uusia ystäviäkin oli liikuntaryhmästä löytynyt. Haastatteluissa kuulemani kokemukset näkyivät myös numeroiden puolella: ennestään vähän liikkuneiden osallistujien liikuntamotivaatio oli kohentunut, ja tämä puolestaan sai jatkamaan harjoittelua pidemmällä aikavälillä. Miten liikuntamotivaatiota voidaan tukea ja mitä sitten, jos jotakuta ei millään huvita?
