Siirry sisältöön

Vanhusasiavaltuutettu edistää ikäreilua päätöksentekoa

Kuva: BrandPhoto

Kuva: BrandPhoto

Siirryin kolmisen kuukautta sitten Ikäinstituutin johtajan pestistä Suomen ensimmäiseksi vanhusasiavaltuutetuksi. Tehtävä on uusi ja perustuu lakiin vanhusasiavaltuutetusta. Monet iäkkäiden etuja ajavat järjestöt olivat vuosien ajan pitäneet esillä vaatimusta vanhusasiavaltuutetun toimen perustamisesta, joten on ollut ilo käynnistää tämä kauan odotettu tehtävä.

Toimin vanhusasiavaltuutettuna viisivuotiskauden samaan tapaan kuin lapsiasiavaltuutettu. Muutoinkin toimintavaltuudet ovat melko samankaltaiset näiden kahden riippumattoman ja itsenäisen viranomaisen kesken. Vaikuttaminen päätöksentekoon ja lainsäädäntöön on keskeinen tehtävä. Yksittäisen henkilön asioita en voi edistää, mutta voin neuvoa mihin kannattaa olla yhteydessä. Kaikkia vanhusasiavaltuutetun toimistolle tulevia yhteydenottoja käytän iäkkäiden aseman ja oikeuksien edistämistyössä päättäjien ja muiden tahojen suuntaan, sillä ne sisältävät tärkeitä huomiota siitä, miten yhteiskuntaa pitäisi kehittää.

Ensimmäisten kuukausien aikana on ehtinyt jo tapahtua paljon. Toimiston työ on nyt täydessä käynnissä, kun pienen tiimimme viimeinenkin työtekijä pääsi aloittamaan työnsä. Tunnettuus on olennainen osa valtuutetun työn vaikuttavuutta ja sen kasvattaminen on päivittäistä työtä, sillä ilman tunnettuutta, on vaikea päästä vaikuttamaan päätöksentekoon. Toivottavasti tämänkin blogin lukijat seuraavat vanhusasiavaltuutetun some-kanavia ja vanhusasia.fi -verkkosivuja. Siellä välitämme tietoa työstämme, kuten tekemistämme lausunnoista lainsäädäntöön ja erilaisiin ohjelmiin, myös muut ulostulomme löytyvät sitä kautta helposti.

Vanhusasiavaltuutetun toimiston logoon valitsin vanhan männyn, sillä siinä yhdistyy kokemus juurten kasvattamisesta, kasvuympäristöön sopeutumisesta ja omien pärjäämiskeinojen löytämisestä sekä laajan näköalan tarjoava latvus, joka voi tarvittaessa tarjota suojaa muille. Ajattelen sen rinnastuvan siihen, millaista on ihmisen ikääntyminen ja vanhana ihmisenä eläminen: yksilöllistä, pitkän elämänkokemuksen rikastamaa ja ympäristössä kiinni olevaa.

Tein Ikäinstituutin johtajana työtä iäkkäiden hyvinvoinnin- ja terveydenedistämisen parissa. Kehitys meni noina vuosina hyvään suuntaan koko maassa ja oli ilo olla mukana sitä rakentamassa. Korona, järjestörahoituksen tulevaisuuden pulmat ja sote-uudistus kaikki yhdessä muuttivat ja muuttavat edelleen iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen toimintaa ja ravistelevat sen perusteita. Ilman vakiintunutta järjestöjen toimintaa ja hyvinvointivaltion pitkää historiaa, olisimme tässä muutosten myllerryksessä ottaneet nykyistä selvästi reippaampaa takapakkia eri ikäisten ihmisten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Kokonaisuudessaan iäkkäiden hyvinvointi on heikentynyt eri mittareilla mitattuna ja erityisesti tämä aika on koetellut heitä, joilla jo lähtötilanne oli tavanomaista vaikeampi.

Vanhusasiavaltuutetun on otettava tämä poikkeuksellinen aika huomioon, kun asetetaan tavoitteita valtuutetun ensimmäiselle viiden vuoden toiminnalle. Tulen tekemään työtä sen eteen, että iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen mahdollisuudet ja aktiivisuus saataisiin koronaa edeltävälle tasolle. Muut viiden vuoden tavoitteeni liittyvät sote-palveluiden saatavuuden parantamiseen, yhdenvertaisemman digiyhteiskunnan rakentamiseen ja ennen kaikkea iäkkäiden näkökulman systemaattiseen mukanaoloon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Uutena vanhusasiavaltuutettuna kutsun teidät kaikki mukaan yhteistyöhön iäkkäiden aseman ja oikeuksien parantamiseksi. Ikäsyrjintä on syvällä yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme. Ikääntymiseen ja iäkkäisiin ihmisiin liittyy myös vanhanaikaisia ja holhoavia käsityksiä. Tätä täytyy tietoisesti purkaa ja muuttaa käsityksiä vastaamaan paremmin iäkkäiden ihmisten moninaisuutta ja kokemuksia elämästään.

Tutkimukset kertovat miten merkityksellistä on jo pelkkä toisen ihmisen myönteinen huomiointi katseella ja tervehtimisellä. Siitä loppujen lopuksi on hyvässä päätöksenteossakin kysymys: sen huomioimisesta miten erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä kukin päätös koskettaa ja tältä pohjalta päätöksen rakentaminen mahdollisimman reiluksi. Tarvitsemme lisää ikäreiluja päätöksiä.

Päivi Topo
vanhusasiavaltuutettu