Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Onko se tätä myös ikääntyneiden liikkumisen ja liikunnan osalta? Onnelliset liikkujat kokevat merkityksellisyyttä elämässään ja toisaalta liikkuminen ja liikunta lisäävät tunnetta merkityksellisyydestä. Nyt jos koskaan Suomessa kannattaa vahvistaa toimia, jotka vaikuttavat ikääntyneiden sekä erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa liikuntaa.
Yksinäisyys on koronavuosien jälkeen lisääntynyt. Se on terveydelle haitallisempaa kuin tupakanpoltto. Jättäytymisestä neljän seinän sisälle on liian monelle tullut uusi normaali. Samalla kynnys lähteä tapahtumiin ja ihmisten ilmoille on noussut - monelle ylipääsemättömäksi. Yhdessä kotikulmilla -toiminta on mitä mainiointa, matalankynnyksen toimintaa, johon kutsutaan, käydään jopa henkilökohtaisesti hakemassa talon asukkaita yhteisiin hetkiin.
Olimmepa nuoria tai vanhoja, on tärkeää puhua asumisen unelmista, toiveista ja tarpeista. Tuusulassa olemme yhdessä ikääntyvien kanssa piirtäneet unelmakoteja, -pihoja ja -asuinalueita, kirjoittaneet niistä ja näytelleet niitä tarinateatterin keinoin. Kahvikupin ääressä on alkanut hahmottua kuva siitä, mitä ikääntyvät toivovat: kunpa ikääntyneenäkin voisi tehdä asumisvalintoja ja elää oman näköistä elämä.
Moni ei tule ajatelleeksi, että jonain päivänä tasapaino heikkenee, kädet eivät nouse ja selkäkin jäykistyy. Asunnon ikäystävällisyys ja esteettömyys ovat avainasemassa kotona selviämisessä. Muistin heikentyessä olisi hyvä, jos ympäristö ei muuttuisi liian oudoksi, siksi muutokset kannattaa tehdä ajoissa!
Asuinalueiden turvallisuus on noussut viime aikoina järkyttävällä tavalla uutisotsikoihin Ukrainan sodan myötä. Ukrainassa ikäihmisten mahdollisuudet liikkua sekä saada ruokaa ja tarvitsemiaan palveluita ovat huonot tai kokonaan menetetty. Moni on kuollut joko sotatoimiin tai niiden seurauksiin. Kaikissa olosuhteissa turvallinen asuinalue on ikäihmisten hyvän arjen edellytys. Vanhetessa toimintakyky vääjäämättä heikkenee. Turvallisella asuinalueella yhteys ympäristöön säilyy eikä elämä kutistu asunnon seinien sisälle.
Olen toiminut vuosia vapaaehtoisena monissa eri järjestössä ja paikoissa. Jotain tehtäviä on matkan varrella jäänyt pois, mutta aina on tullut uutta tilalle. TaloTsemppari -toimintaa olen tehnyt kaikki nämä vuodet tavalla tai toisella. Luonut askeleita kohti asukkaiden yhteistä tekemistä Havukoskella. Se on sitä, että saadaan ja voidaan olla yhdessä, tehdään jotain kivaa ja nautitaan toisten seurasta. Luodaan tilanteita, joissa viihdytään ja tullaan toisenkin kerran. Kaipaamme turvallista ja miellyttävää ympäristöä, jossa voimme liikkua ja kokea elämyksiä, jotka kannattelevat elämää.
Eräänä syksyisenä päivänä, jo pitkän elämän elänyt mies, esitti minulle kysymyksen pitkästymisestä. Tätä en ollutkaan pitkään aikaan tullut ajatelleeksi. Omat ruuhkavuoteni muuttavat muotoaan. Välillä on seesteisempiä aikoja, mutta en muista, milloin aika olisi tullut pitkäksi. Ja jos on tullut, niin olen tarvittaessa nopeasti löytänyt aikaansaavaa tekemistä, kohtaamisia tai kokemuksia tilanteen muuttamiseksi. Haluan jakaa teille tavanomaisia pieniä arkisia asioita, joiden avulla perhehoidossa rakennetaan hyvää elämää.
Vuokranantajan tai taloyhtiön kannattaa panostaa kerhotilan kalustukseen ja viihtyisyyteen, mutta koko talon yhteiseksi olohuoneeksi se tulee vasta asukkaiden oman aktiivisuuden kautta. Helsingin kaupungin asunnot Oy:ssa eli Hekalla kerhohuoneiden toiminnasta vastaavat talotoimikunnat.
Matkailu avartaa. Saamenmaalla koronapandemia on näyttänyt toiselta kuin Helsingissä, mutta paljon yhteistäkin on. Kulttuureissakin on eroa, mutta pohjimmiltaan ihmisten toiveet ja tarpeet ovat samoja – saada olla yhteydessä itselle tärkeisiin ihmisiin ja yhteisöön.
Arvokas-ohjelmassa ajattelemme, että osallisuuden kokemus muodostuu, kun tunnemme olevamme tasavertaisia jäseniä yhteiskunnassa sekä omissa yhteisöissämme, kuten työpaikalla, harrastuspiireissä ja naapurustossa. Osallisuus ei toteutuakseen vaadi aktiivista osallistumista, vaan jokainen voi osallistua yhteisöihinsä omien voimavarojensa mukaan. Osallisuuden kokemus on tärkeä, sillä se tukee monin tavoin hyvää elämää ja terveyttä.
Olen syntynyt Helsingissä ja asunut täällä suurimman osan elämääni. Minulla ei ole perhettä, joten lähestyessäni 90 ikävuotta katsoin parhaaksi etsiä sellaisen asumismuodon, missä minusta huolehdittaisiin loppuun asti. Olin kuullut, että muualla Suomessa on sellaisia rauhallisia pieniä asumisyksiköitä, minne voi muuttaa, kun tuntee olonsa kotona turvattomaksi ja yksinäiseksi. En halunnut kuitenkaan muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja olisiko se edes mahdollista. Rakastan kotikaupunkiani ja täällä haluan asua.
Iäkkäiden hyvä arki ja mahdollisuus omassa kodissa asumiseen tarvitsee tuekseen asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä. Ikäystävällisten kuntien ja asuinalueiden suunnittelusta puhutaan yhä enemmän, mutta mitä sillä tarkoitetaan. Onko kaikki iäkkäiden hyväksi tehtävä työ ikäystävällisyyttä vai onko ikäystävällisyydellä jokin oma ydin ja sanoma?
Olemme tottuneet nimittämään meitä eläkeikäisiä kansalaisia ikääntyneiksi. Nyt meitä on 1 300 000. Vuonna 2030 lukumäärämme on jo 1 600 000. Ympäristöministeriön asiantuntijat arvioivat kolmentoista vuoden kuluttua maassamme tarvittavan miljoona esteetöntä asuntoa ikääntyneille. Noin 300 000 asuntoa arvioidaan olevan valmiina jo nyt, loput tulisi uudisrakentaa tai saneerata.
Muistiystävällinen ja ikäystävällinen kunta on hyvä kaikille asukkaille. Siellä yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus nivoutuvat toimivaan ja viihtyisään arkiympäristöön, lähellä oleviin asukkaiden tarpeiden mukaisiin palveluihin ja toimivaan joukkoliikenteeseen.
Yhteisöllisyyspuheessa kiinnitetään paljon huomiota ympäristöön - kuinka tilat ja palvelut sekä niiden saatavuus vastaavat ihmisten tarpeisiin ja luovat vuorovaikutusta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt elollisen ympäristön ja siihen liittyvän toiminnan vaikutus yhteisöllisyyden muodostumiseen.
Ikäihmisten alkoholinkäyttö on ollut viime aikoina esillä uutisotsikoissa ja tieteellisissä tutkimuksissa. Nämä kirjoitukset ja tilastot ovat usein tuoneet asian esille yksioikoisen synkeässä valossa: alkoholista tuntuu…
Kun olen eläkkeellä, haluan asua ystävien ympäröimänä. Minua ei neljännessä iässäkään kiehdo palvelutaloasuminen tai kotihoidon varassa eläminen, enkä ole ainoa. Siksi muutamme muutamien ystävien kanssa…
Hyvin pian tarvitaan uusia, entistä monimuotoisempia palveluita kotona asumisen tueksi, koska moni kotona asuva iäkäs tulee olemaan muistisairas tai liikuntarajoitteinen. Pitkään on jo puhuttu…
