Yle haluaa pitää seniorit mukana median murroksessa
Kotimaisen median digipalvelut osallistavat suomalaisia ja rakentavat yhteistä kulttuuriamme. Tarvitsemme toimia, joilla varmistamme, että kotimaiset mediat eivät jää ulkomaisten jättien jalkoihin.
Osallisuus
Osallisuutta edistämässä – mitä Elämänote opetti meille
Mistä osallisuuden kokemus pohjimmiltaan syntyy ja miten sen syntymistä voidaan edistää? Jaamme meille vahvasti mieleen jääneitä ajatuksia reilun kolmen vuoden Elämänote-matkaltamme.
Osallistujasta tekijäksi
Kolmivuotinen Elämänote -ohjelma on loppusuoralla. 20 erilaista järjestöä ja erilaista hanketta ovat yhdessä ja erikseen suunnitelleet, kehittäneet ja toteuttaneet toimenpiteitä iäkkäiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Hankkeiden moninaisuus kuvastaa myös terveyden edistämisen laajuutta ja erilaisia tulokulmia. Keskiössä voi olla niin liikunta kuin yhteiset kulttuurielämykset, keskustelupiirit tai arkiruoka. Kaikilla on kokonaisterveyttä edistävä vaikutus.
”Voi kuinka tyhmää olla yksistään kotona, kun voi olla tämmösessä porukassakin”
Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksen tulokset on julkaistu. Tutkimus tehtiin uudenlaisella osallistavalla menetelmällä, jossa vapaaehtoiset ikäihmiset toimivat vertaishaastattelijoina. Mitä tutkittiin ja mitä selvisi?
Viihtyisä kerhotila on vasta asukastoiminnan alku
Vuokranantajan tai taloyhtiön kannattaa panostaa kerhotilan kalustukseen ja viihtyisyyteen, mutta koko talon yhteiseksi olohuoneeksi se tulee vasta asukkaiden oman aktiivisuuden kautta. Helsingin kaupungin asunnot Oy:ssa eli Hekalla kerhohuoneiden toiminnasta vastaavat talotoimikunnat.
Kulttuurieroista ja yhteisistä pulmista korona-aikana
Matkailu avartaa. Saamenmaalla koronapandemia on näyttänyt toiselta kuin Helsingissä, mutta paljon yhteistäkin on. Kulttuureissakin on eroa, mutta pohjimmiltaan ihmisten toiveet ja tarpeet ovat samoja – saada olla yhteydessä itselle tärkeisiin ihmisiin ja yhteisöön.
Osallisuudesta ulossuljetut
Arvokas-ohjelmassa ajattelemme, että osallisuuden kokemus muodostuu, kun tunnemme olevamme tasavertaisia jäseniä yhteiskunnassa sekä omissa yhteisöissämme, kuten työpaikalla, harrastuspiireissä ja naapurustossa. Osallisuus ei toteutuakseen vaadi aktiivista osallistumista, vaan jokainen voi osallistua yhteisöihinsä omien voimavarojensa mukaan. Osallisuuden kokemus on tärkeä, sillä se tukee monin tavoin hyvää elämää ja terveyttä.
Haave vanhuuden hyvästä asumisesta
Olen syntynyt Helsingissä ja asunut täällä suurimman osan elämääni. Minulla ei ole perhettä, joten lähestyessäni 90 ikävuotta katsoin parhaaksi etsiä sellaisen asumismuodon, missä minusta huolehdittaisiin loppuun asti. Olin kuullut, että muualla Suomessa on sellaisia rauhallisia pieniä asumisyksiköitä, minne voi muuttaa, kun tuntee olonsa kotona turvattomaksi ja yksinäiseksi. En halunnut kuitenkaan muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja olisiko se edes mahdollista. Rakastan kotikaupunkiani ja täällä haluan asua.
Digitaidot ovat perustaitoja myös iäkkäille
Digitaaliset taidot ja medialukutaito ovat uusia kansalais- ja perustaitoja. Niiden taitaminen edistää sujuvaa itsenäistä arkisten asioiden hoitoa ja osallisuuden kokemista. Digitaalisista palveluista on tullut ensisijaisia myös julkisissa palveluissa ja tämä edellyttää kansalaisilta riittävää digitaalisista osaamista.
Miksi kukaan ei kysy?
Ystävälläni on seinällään taulu, hiilipiirros. Kuvassa on vanha ihminen kumarassa istumassa, ja tekstinä: ”Vanhuus on sitä, että tietää kaikki vastaukset, mutta kukaan ei kysy.” Teos on kerrassaan pysäyttävä. Lähes joka kerta, kun käyn ystäväni luona, pysähdyn katsomaan tuota pelkistettyä teosta.
Koko kunta ikäihmisen asialla, niin suunnittelussa kuin tekemisessäkin
Vanhuspalvelulaki edellyttää kunnan tekemään yhteistyötä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi mm. kunnassa toimivien julkisten tahojen, yritysten sekä ikääntynyttä väestöä edustavien järjestöjen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Jotta eri toimijoiden tekemisestä saataisiin mahdollisimman suuri hyvinvointivaikutus ikäihmisille, tarvitaan kuntien ja järjestöjen kanssa yhteistä suunnittelemista, sopimista, tekemistä sekä ratkaisujen löytämistä rakenteiden ja rahoituksen kysymyksiin.
Haloo.kuuluuko@huomio!
Vaviskaa vaikuttajat: jos sana ei kuulu eikä tehoa, niin voi syntyä eläkeläis-vallankumous! Kuntavaaleihin ja sen jälkeiseen elämään julistetaan täten ”Eevan ja Aatamin” teesit – ja varokaatte, eläkeläiset voivat vielä todella tulla ja valloittaa koko maailman.
Iästä ja maailmasta
Miten monessa paikassa olenkaan vieraillut vanhojen ihmisten luona, heidän kodeissaan, hoitopaikoissaan, viljelyksillään? Lapset ja vanhat ihmiset kokevat saman kohtelun: joku puhuu heidän puolestaan, joku päättää heidän asioistaan. Se, mikä puuttuu päätöksiä tehtäessä, on lasten ja vanhojen ihmisten oma ääni.
Osallisuuden kokemuksesta syntyy hyvinvointia
Ihminen on perusolemukseltaan samanlainen kaikkialla ja kaikenikäisenä. Hän haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Keinot tämän saavuttamiseksi ovat monenlaisia. Vauva itkee, jokeltelee ja juttelee koko kehollaan. Kun ihminen alkaa saada sanoja, keinot alkavat muuttua sanallisiksi mutta kehollisuus säilyy edelleen. Kun vanhuksella sanat alkavat kadota, katse voi hakea hyväksyntää. Kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen lisää osallisuuden kokemusta. Se voi olla elämää kannatteleva tai eteenpäin työntävä voima, josta seuraa hyvinvointia.
Ihimisen asialla
Itsenäisyyspäivänä ajatukseni olivat isovanhemmissani ja niissä sukupolvissa, joiden ansiosta meillä on nyt itsenäinen Suomi. Mietin, mitä me kaikki voisimme oppia entisistä ajoista ja tuoda tähän päivään. Ainakin sen yhteisöllisyyden, joka ennen vallitsi kyläyhteisöissä. Toteutammeko hankkeet yksin vai laaja-alaisessa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa?
”Nykyisin uskallan katsoa ihmisiä silmiin”
Mitä sinä tunnet, kun menet uuteen tilanteeseen? Odotatko innosta kihisten uusien ihmisten tapaamista vai jännitätkö altistumista arvioiville katseille? Osaan meistä on juurtunut niin syvä toiseuden tunne, että esimerkiksi ryhmätoimintaan osallistuminen voi tuntua mahdottomalta. Silloin tarvitaan etsivän työn välineitä ja vaikuttavaa verkostotyötä.
Tanssi on mainiota aivojumppaa
Elämme aikaa, jolloin on mahdollista tanssia yhdessä: sinä keittiössäsi ja minä olohuoneessani. Taide ja kulttuuri voivat löytää kanavan tulla osallistujan luokse esimerkiksi Zoomin kautta. Olen aina vannonut fyysisten tapaamisten tärkeyden nimeen: on mukavaa istua vierekkäin, nähdä toisen kasvot ja tanssia hetki yhdessä, lähellä. Korona-aika on kuitenkin luonut uudet rajoitteet läheisyydelle sekä fyysiselle läsnäololle – tilalle on tullut lähellä olo etänä.
Maistuva ja monipuolinen ruoka on jokaisen oikeus – iästä riippumatta!
Miellyttävä ruokailuhetki on parhaimmillaan päivän kohokohta ja tärkeä mielen hyvinvoinnin ja jaksamisen lähde. Ikääntyneen arjessa esimerkiksi kokemus yksinäisyydestä, ruuanlaittotaitojen puute, sairaudet, lääkitykset ja toimintakyvyn heikentyminen voivat kuitenkin hankaloittaa ruokailuista huolehtimista ja heikentää ruokahalua. Tällöin ruokavalio voi jäädä yksipuoliseksi ja riittämättömäksi.
Ystävätoimintaa korona-aikana
Korona-aika on aiheuttanut Suomen Punaisen Ristin toiminnassa monenlaisia muutoksia ja varsin nopeaa sopeutumista. Vaikutukset ovat näkyneet erityisesti ystävätoiminnassa, jossa tuhannet vapaaehtoiset ovat tavallisesti kohdanneet asiakasystäviään kasvotusten. Tapaamiset ovat useille yksinäisille viikon kohokohta ja joillekin jopa ainoita sosiaalisia kontakteja.
Ole sinäkin Mummonmarkan vartija!
Ikäihmisiin kohdistuu samoja huijausyrityksiä kuin muuhunkin väestöön. Joissain tapauksissa huijarit kuitenkin pyrkivät kohdistamaan toimintansa erityisesti ikäihmisiin. Usein huijauksissa käytetään kahta vipuvartta: menetyksen pelkoa tai lupausta suuresta onnesta. Nämä eivät tietenkään ole totta, mutta huijarit ovat erittäin taitavia saamaan uhrin vakuutetuksi siitä, että kyseessä on todellinen tilanne.
Maaseudun karanteenilaiset
Kyliemme ikäihmiset ovat reagoineet vallitsevaan koronatilanteeseen hyvin eri tavoin. Eräs ikäihminen soitti ja halusi kiittää postin kautta tulleesta kevättervehdyksestä. Hänen kohdallaan asiat olivat suhteellisen hyvin, sillä saman katon alla asuu pojan perhe. Näin onnekas tilanne ei kuitenkaan kaikilla ole.
Elämänote-hankkeiden osallisuustyö löysi nopeasti uudet uomat
Yli sadassa kerhotilassa, kylätalossa ja järjestön tuvassa on jo reilun vuoden ajan säännöllisesti kutsuttu ikäihmisiä kohtaamaan toisiaan. Yhdessä on tarinoitu, tuolijumpattu, haettu voimaa hankalaan tilanteeseen, käyty kulttuurikävelyillä, luotu yhteisiä taidekokemuksia sekä jaettu elettyä elämää ja päivän tunnelmia. Toimintaryhmät ovat olleet monelle tuki ja turva sekä viikon kiintopiste. Tähän tuli pari viikkoa sitten täysi stoppi – vai tuliko?
Ikäihmisten Ajattelijoiden klubissa pohditaan elämän monimutkaisuutta
Ajattelijoiden klubi on kaikille avoin keskustelupiiri, jossa yhdessä pohditaan muun muassa vanhenemista muuttuvassa yhteiskunnassa. Klubissa on keskusteltu myös oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta, moraalista, sydämen sivistyksestä, omastatunnosta sekä vastuusta ja velvollisuudesta. Ajattelijoiden klubista on tullut monelle paikka, jossa voi vapaasti ilmaista syvimpiä ajatuksiaan.
Riittämättömyyden tunne leimaa muistiammattilaisen työtä
Moni muistiammattilainen kohtaa työssään päivittäin muistiperheiden kotona pärjäämisen haasteita sekä omaishoitajien uupumista. Moni omaishoitoperhe on jaksamisen äärirajoilla, ja tukea pyydetään usein liian myöhään. Tarjottua apua voi myös olla vaikea ottaa vastaan.
Ihmiset haluavat puhua – aito kuuleminen vahvistaa elämänotetta
Perjantaina työviikon päättyessä voin todeta, että ihmiset haluavat puhua. Olen päivystänyt lähiökaupan kaikille asukkaille avoimessa juttelukammarissa. Suurin osa kävijöistä on ollut ikäihmisiä. Osa heistä on ollut entuudestaan tuttuja, osa ovesta astuessaan tuntemattomia.
Ikäihmiset ovat menneen ajan tietopankki
Ikäihmisten kanssa lähes kymmenen vuoden ajan töitä tehneenä saan usein mukavia ja ajankohtaisia ideoita keskusteluihin ja ryhmätilanteisiin. Usein saan ilokseni huomata, että puheliaanakin ihmisenä menen sangen sanattomaksi näiden monenlaisia aikakausia nähneiden tietopankkien kanssa. Se onkin tämän työn innostavin ja hykerryttävin asia! Saan olla oppimassa ja ihastelemassa valtavaa kokemusta ja joskus voin saada itsekin tuotua jotain nykyajan asioita heidän ajatusmaailmaansa.
Miten yhteisöllisyys syntyy?
Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä -hankkeessa tarkoituksena on auttaa uudenlaisen yhteisöllisen korttelin syntymistä Tampereen Käräjätörmään uusien rakennettavien asuntojen ja asukkaiden osallistamisen myötä. Erityisen yhteisökylästä tekee se, että siellä kokeillaan muistisairaiden asumista muiden joukossa Kotipirtti ry:n rakennuttamassa asuin- ja palvelukorttelissa.
Osallisuus onnesta? Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin lähteenä
Tulevina vuosina sosiaalisten suhteiden merkitys korostuu, sillä yhä useampi ihminen vanhenee ilman perhettä. Tämä haastaa pohtimaan, miten mahdollisuutta kokea sosiaalista osallisuutta voi vahvistaa. Kuuluminen joukkoon ja yhdessä tekeminen ovat hyvinvoinnin tekijöitä, joita voidaan tukea. Tässä erityisesti kolmannen sektorin toimijat ovatkin kehittäneet uusia avauksia, joiden toivoisi leviävän laajaan käyttöön.
Mielen hyvinvoinnin taitoja maalla ja merellä
Omaishoitajien Verkosta voimaa -ryhmissä etsitään yhdessä keinoja edistää omaa hyvinvointia arjessa sekä opetellaan taitoja stressin ja kuormituksen hallintaan. Ryhmätapaamisten välissä hyödynnetään OMApolku-verkko-ohjelmaa. Varsinaisten keskusteluryhmien lisäksi hankkeessa on testattu mielen hyvinvointia edistävää toiminnallista ryhmää.
Kevyillä palveluilla voidaan välttää raskaita ratkaisuja
Iäkkäiden hyvinvointia ei voida mitata desimaaleilla, rahalla tai palveluiden määrällä. Tärkeintä on, että iäkäs itse kokee elämänsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Silloin moni muukin asia asettuu paremmin oikeille urilleen.
Ulkohuussi ja metsämansikat!
Elämä – tuo niin ihmeellinen ja vivahteikas asia, joka kuuluu meille kaikille. ”Eletty elämä näkyy meidän liikkeissä, ajatuksissa, toiminnassa, tavassa keskustella, olla ja ajatella sekä ennen kaikkea naamasta!” Näin totesi eräs vanhempi Rouva varpaiden uittelupaikalla Jyväsjärven rannalla. Keskustelu oli alkanut siitä, kun olin ajatuksissani puuskahtanut ruuhkavuosiarjestani ja siitä, kuinka joskus on vaikeaa sovittaa kaikkia palasia yhteen. Rouva katsahti minuun päin pilke silmäkulmassa ja kysyi, haluanko kuulla tarinan?
Törmää taiteeseen ja voi hyvin!
Taide on sosiaalinen toiminnan muoto, se vaatii läsnäoloa ja sitä tehdään kohdattavaksi: runo luettavaksi, maalaus katsottavaksi, laulu kuultavaksi. Tekijä kohtaa taiteen tekemisen kautta omia vahvuuksiaan, epävarmuuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Taiteen kokija kohtaa saman, tekijän teokseen reflektoituen. Yhteisestä kokemuksesta tulee summaksi enemmän kuin yksi plus yksi. Tekemisen kautta voimaantuminen koskee kaikkia, koko ryhmää.
Osallisuuden avaimia etsimässä
Elämänote-ohjelmassa edistetään ja tutkitaan kotona asuvien iäkkäiden osallisuutta. Miten kotona asumista ja osallisuutta voidaan parhaiten tukea ja mikä vaikutus ohjelman hankkeiden toimintaan osallistumisella on? Tutkimusmenetelmä on uusi: haastattelijoina toimivat toiset saman alueen ikäihmiset. Haastattelutilanteissa keskustelut polveilevat ja myös hanketyön merkityksellisyys nousee esiin. Parhaimmillaan ”elämänkirja aukeaa.”
Virkeyttä, hyvinvointia ja iloista mieltä Virkee-ruokakursseilta!
Ikäihmisten Virkee-ruokakursseilla on pohdittu muun muassa omia arkisia ruokavalintoja sekä ateriahetkien ja makutottumusten merkitystä. Kursseilla on käsitelty myös säännöllisen ruokailun merkitystä ikääntyessä, sillä monipuolisen, värikkään ja maistuvan ruokavalion voi koota varsin monella tavalla.
Ikäihmiset mukaan vapaaehtoistoimintaan
Suomi ikääntyy. Yhä useampi vanhus jää yksin kotiin. Vapaaehtoistyö tarjoaa merkitystä elämään ja pitää kiinni yhteiskunnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Voisiko vapaaehtoistyö olla yksi ratkaisu ikääntyvän Suomen haasteisiin?
Uutta ja erilaista vapaaehtoistoimintaa – Sippe villitsee!
Heikki lähtee Turusta kohti Lietoa Sippe -kassi olallaan ja tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kassi sisältää Laulavan lintukirjan, koska tänään on luvassa luontokutsut joilla tunnistetaan lintujen ääniä. Marjatta on ollut Lahdessa esittelemässä Sippe -musiikkikutsuja Lähimmäispalvelun ja Diakonialaitoksen väelle. Seuraavana aamuna hotellin aamiaispöydässä viereen istuu sattumalta eläkeläisporukka Lieksasta. Marjatan ilme kirkastuu ja hän näkee tilaisuutensa tulleen: myös lieksalaiset saavat ”Sippen pureman.”
Miten keskustella vanhustenhoidosta?
Huoli vanhusten huonosta kohtelusta on noussut meidän kaikkien mieleen viime aikojen uutisten vuoksi. Tällä kertaa huoli on syntynyt joidenkin yksityisten hoivapalvelujen vuoksi, aikaisemmin taas julkisten palvelujen toiminnan vuoksi. Olemme joutuneet pohtimaan omia näkemyksiämme siitä, millaista hoivaa ihminen tarvitsee tai ansaitsee elämän loppuvaiheessa ja miten sitä pitäisi tarjota. Ikävät uutiset tuntuvat toisinaan niin pahalta, että haluamme sulkea niiltä silmämme ja korvamme.
Voiko naapurivälittämistä löytyä kaupungeista?
Olet saattanut joskus kuulla lauseen ”Eihän siellä kaupungissa edes tunneta naapureita”, kun puhutaan yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja naapuriavusta. Onko todellakin niin, että kaupungeissa ei juuri naapureita tunneta eikä naapuriapua anneta? Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan niissä parissakymmenessä Yhdessä kotikulmilla -hankkeessa mukana olevassa taloyhtiössä, joiden asukkaisiin ja arkeen olemme tutustuneet vajaan kahden vuoden aikana Helsingissä ja Kotkassa.
Vanhuksen joulutoive
”Joulu se on vanhuksellakin. Niin paljon on unohdettuja ihmisiä. Joulu ei ole aina auvoista. Missä on lähimmäisenrakkaus? Tahtoisin kaverin joulusaunaan. Missä on vanhusmyönteisyys? Kuka minua käy katsomassa… Antakaa meille lisää auttavia käsiä. Älkää hyljätkö meitä. Välittäkää! ” (Iloa Arkeen-pysäkin ikääntyneet vuonna 2018)
Geronomi Elämänotteessa
”Onko tämä nyt sitä neljänkympin kriisiä?” Kysymys risteili mielessäni, kun vuosia jatkunut työ markkinointitehtävissä ei enää maistunut, vaan mieli halaji jotain ihan muuta. Matkan varrelle oli mahtunut todella kiinnostavia projekteja ja hyviä yhteistyökumppanuuksia, mutta halusin vielä oppia uutta ja päästä työskentelemään itselleni tärkeiden asioiden parissa. Päätin, että työelämäni toisen puolikkaan haluan edistää ikäihmisten hyvinvointia. Niinpä 18 vuotta valmistumisensa jälkeen tämä markkinointiekonomi lähti uudestaan koulun penkille opiskelemaan geronomiksi.