Siirry sisältöön

Osallisuus

Osallisuus on kuulluksi ja kohdatuksi tulemista

Osallisuuden kokeminen ja sosiaaliset verkostot parantavat elämän laatua ja vähentävät syrjäytymisen riskiä. Ihminen kokee itsensä osalliseksi, kun hän voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, yhteisiin asioihin ja osallistua yhteisön toimintaan. Ikääntyneellä osallisuuden kokemisessa korostuu se, että hän voi elää aktiivista elämää mahdollisimman pitkään tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Ikäinstituutin luotsaamassa Elämänote-ohjelmassa ja Yhdessä kotikulmilla –hankkeessa edistetään osallisuutta, elämänhallintaa ja yhteisöllisyyttä erityisesti iäkkäiden näkökulmasta.

Elämänote

Elämänoteohjelmassa mukana olevien 20 hankkeen yhteisenä tavoitteena on tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten kotona asumista ja vahvistaa heidän elämänhallintaansa. Kohderyhmänä ovat erityisesti ne tuen tarpeessa olevat ikäihmiset, jotka ovat aiemmin jääneet tavoittamatta. Ohjelma kestää vuoden 2021 loppuun saakka, ja sitä koordinoivat Ikäinstituutti ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry yhdessä.

Elämänote-ohjelmassa on keväällä 2019 tehty laaja kirjallisuuskatsaus osallisuudesta. Iäkkäiden henkilöiden osallisuus: terveys, asuminen ja yhteisöllisyys -kirjallisuuskatsauksen voi lukea täältä: Iäkkäiden_osallisuus_kirjallisuuskatsaus

Yhdessä kotikulmilla

Yhdessä kotikulmilla -hanke (2017–2019) tuo toimintaa taloyhtiöihin ja lisää asukkaiden yhteistä tekemistä. Yhdessä voidaan esimerkiksi jutella, kahvitella, jumpata, pelata ja ulkoilla. Yhteinen toiminta on tarkoitettu erityisesti iäkkäille, mutta kaikki asukkaat ovat lämpimästi tervetulleita. Mukaan toivotaan varsinkin niitä iäkkäitä, jotka viettävät paljon aikaa kotona, joilla on pulmia liikkumisessa tai jotka kaipaavat seuraa. Toiminta tapahtuu taloyhtiöiden tiloissa ja niiden läheisyydessä.

Otetaan yhdessä vahva ote elämään!

Elämänote-ohjelma
koordinaattori Lea Stenberg, 050 323 5533

Yhdessä kotikulmilla
suunnittelija-koordinaattori Jukka Murto, 040 552 7100
suunnittelija Outi Mustonen, 040 552 7793
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ikainstituutti.fi

Osallisuuden kokeminen tuo terveyttä ja hyvinvointia

Asuinympäristö ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat ikäihmisen osallisuuden kannalta avainasemassa niin vaikuttamismahdollisuuksien kuin kokemuksellisuuden näkökulmasta. Omasta lähiympäristöstä löytyvät todennäköisimmin parhaat mahdollisuudet toimia aktiivisesti yhteisössä ja sitä kautta tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Osallisuutta lisäävät hankkeet mm. edistävät liikuntakykyä, aktivoivat aivotoimintoja, tukevat itsetuntoa ja kohottavat mielialaa.

Ajankohtaista

Arkisto

Iästä ja elämästä -blogi

Viihtyisä kerhotila on vasta asukastoiminnan alku

Viihtyisä kerhotila on vasta asukastoiminnan alku

Vuokranantajan tai taloyhtiön kannattaa panostaa kerhotilan kalustukseen ja viihtyisyyteen, mutta koko talon yhteiseksi olohuoneeksi se tulee vasta asukkaiden oman aktiivisuuden kautta. Helsingin kaupungin asunnot Oy:ssa eli Hekalla kerhohuoneiden toiminnasta vastaavat talotoimikunnat.

Kulttuurieroista ja yhteisistä pulmista korona-aikana

Kulttuurieroista ja yhteisistä pulmista korona-aikana

Matkailu avartaa. Saamenmaalla koronapandemia on näyttänyt toiselta kuin Helsingissä, mutta paljon yhteistäkin on. Kulttuureissakin on eroa, mutta pohjimmiltaan ihmisten toiveet ja tarpeet ovat samoja – saada olla yhteydessä itselle tärkeisiin ihmisiin ja yhteisöön.

Osallisuudesta ulossuljetut

Osallisuudesta ulossuljetut

Arvokas-ohjelmassa ajattelemme, että osallisuuden kokemus muodostuu, kun tunnemme olevamme tasavertaisia jäseniä yhteiskunnassa sekä omissa yhteisöissämme, kuten työpaikalla, harrastuspiireissä ja naapurustossa. Osallisuus ei toteutuakseen vaadi aktiivista osallistumista, vaan jokainen voi osallistua yhteisöihinsä omien voimavarojensa mukaan. Osallisuuden kokemus on tärkeä, sillä se tukee monin tavoin hyvää elämää ja terveyttä.

Haave vanhuuden hyvästä asumisesta

Haave vanhuuden hyvästä asumisesta

Olen syntynyt Helsingissä ja asunut täällä suurimman osan elämääni. Minulla ei ole perhettä, joten lähestyessäni 90 ikävuotta katsoin parhaaksi etsiä sellaisen asumismuodon, missä minusta huolehdittaisiin loppuun asti. Olin kuullut, että muualla Suomessa on sellaisia rauhallisia pieniä asumisyksiköitä, minne voi muuttaa, kun tuntee olonsa kotona turvattomaksi ja yksinäiseksi. En halunnut kuitenkaan muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja olisiko se edes mahdollista. Rakastan kotikaupunkiani ja täällä haluan asua.

Arkisto

Iästä ja elämästä -blogi

Arkisto