Maailman terveysjärjestö WHO on huhtikuussa 2025 julkistanut globaalin ikäsyrjintää koskevan mittarin. Tämä ”Ageism Scale” pyrkii kuvaamaan, miten ikäsyrjivät asenteet ja päätökset näkyvät eri maissa. Suomeksi skaalaa ei ole vielä saatu, onhan aikaa julkistamisesta kulunut vasta hitunen.
”Elämä on matka, hyppy tuntemattomaan. Kun alusta se alkaa, päättyy pääteasemaan. Ei korteista, ei tähdistä voi aikaa ennustaa. Et kohtalolle velkaa jää. Se ottaa, minkä saa.”
Hyvä uni tukee sekä aivojen että mielen hyvinvointia. Uni puhdistaa aivoja, auttaa käsittelemään tunteita ja jäsentämään päivän aikana kertynyttä tietoa ja kokemuksia. Hyvin nukuttu yö virkistää ja palauttaa sekä vahvistaa kykyä selviytyä eteen tulevista haasteista ja vastoinkäymisistä.
Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Onko se tätä myös ikääntyneiden liikkumisen ja liikunnan osalta? Onnelliset liikkujat kokevat merkityksellisyyttä elämässään ja toisaalta liikkuminen ja liikunta lisäävät tunnetta merkityksellisyydestä. Nyt jos koskaan Suomessa kannattaa vahvistaa toimia, jotka vaikuttavat ikääntyneiden sekä erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa liikuntaa.
Kehon ja mielen hyvinvointiin kannattaa satsata erityisesti ikääntyessä. Säännöllinen liikkuminen auttaa ylläpitämään fyysistä kuntoa, mikä voi parantaa itsetuntoa. Mielen hyvinvointi puolestaan suurentaa todennäköisyyttä vaalia terveellisiä elintapoja ja liikkua terveytensä kannalta riittävästi.
Parisuhde ja sen laatu on tärkein ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Juuri nyt vanhenevat puolisonsa kanssa poikkeuksellisen pitkään eläneet suomalaiset. Samalla yhä useampi löytää uuden rakkauden myös vanhempina päivinään.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisenä tehtävänä on edistää ja ylläpitää kaiken ikäisten asukkaittensa hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Väestön ikääntymiseen varautuminen vaatii kunnilta ja alueilta aktiivista ikääntymispolitiikkaa, suunnittelua, toimien seurantaa sekä arviointia. Kyse on laajoista, sektorit ylittävistä tavoitteista, ja laatu- ja vaikuttavuustiedon merkitys on ensiarvoisen tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Ikääntyvien osuus väestöstä suurenee maailman laajuisesti. WHO:n mukaan 2030 mennessä yksi kuudesta ihmisestä maailmassa on yli 60-vuotias ja vuoteen 2050 mennessä yli 60-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu.
Vuosi 2067. Kuinka kaunis auringonpaisteessa kylpevä syksyinen järvi voikaan olla. Katselen maisemaa, jossa on paljon tuttua. En osaa nimetä missä olemme, mutta tiedän olevani jossain, jossa on hyvä olla.
Kun eliniänodote kasvaa ja elämänkulku venyy, on myöhäinen aikuisikä muutoksessa. Emme välttämättä osaa tunnistaa myöhäiseen aikuisikään muodostuvia elämänvaiheita, emmekä kuvitella muutoksia ikääntyneiden toimintakyvyssä, tarpeissa ja ympäristöissä, joita ajan myötä tapahtuu. Tarvitaan tutkimusta ja analyysejä tulevaisuuden iäkkäistä ja tämän ryhmän tarpeista ja mieltymyksistä.
Ikäinstituutti aloittaa uuden strategiakautensa yhteiskunnassa, johon peilautuu hoiva-alan, kriisien ja vapaaehtoistyön haasteet. Meneillään on historiamme suurin uudistus sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkinen keskustelu hakee ravistelevia otsikoita ja huolipuhetta. Tämä keskustelu tarvitsee vastapainokseen tuloksellista toimintaa ja onnistuneita tarinoita. Tässä Ikäinstituutilla on paljon annettavaa. Tarjoamme innostavia ratkaisuja hyvään vanhenemiseen. Jatkamme työtämme tutuilla teemoilla: liikunta, mielen hyvinvointi, osallisuus ja ikäystävällinen ympäristö. Iäkkään ääni on työmme lähtökohta. Tähtäämme siihen, että meillä on iäkkäiden voimavarat tunnistava ja osallisuuden mahdollistava yhteiskunta.
Väestön vanhenemisen myötä keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita on terveen ja hyvän ikääntymisen edistäminen koko elämänkulun ajan. Onnistunut vanheneminen on tärkeä tavoite ikääntyvässä Suomessa.
Itä-Suomen yliopiston Hyvinvointioikeuden keskuksen yhtenä keskeisenä painopistealueena on haavoittuvien ryhmien oikeuksien tutkiminen. Vireillä on useita laajoja tutkimushankkeita ikääntyvien, muistisairaiden ja vammaisten oikeuksien toteutumisesta sekä oikeudensaantimahdollisuuksista yhteiskunnassa. Yhtäältä tutkitaan haavoittuvien ryhmien oikeuksia lainsäädännössä, mutta myös niiden toteutumista käytännössä. Ei ole riittävää, että oikeudet on turvattu perustuslaissa ja muussa sääntelyssä, vaan oikeuksien pitää realisoitua myös arkielämässä. Monissa uusista hankkeista käytetään myös kanssatutkimuksen menetelmää eli ikääntyvät ja muut haavoittuvat ryhmät otetaan mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimuksia.
Palvelujärjestelmän digitaalinen murros etenee Suomessa nyt vauhdilla ja sen perässä olisi pysyttävä tavalla tai toisella. Eteenpäin pinkovasta digiyhteiskunnassa pysyvyys ja ennustettavuus eivät ole varsinaisia hyveitä. Omaa digitaalista suorituskykyä olisi kehitettävä jatkuvasti – läpi koko elämän. Tämän muutoksen keskellä on muistettava varmistaa vanhojen oikeus ja pääsy heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Vain osallisuus digitaaliseen murrokseen saa aikaan todellisen muutoksen.
Iän myötä sairauksien sekä erilaisen tuen ja avun tarpeiden todennäköisyys kasvaa. Näistä aiheutuu erilaisia kuluja, joista tiedetään yllättävän vähän. Paljon on sen sijaan tehty selvityksiä ja raportteja siitä, miten väestön ikääntyminen kasvattaa julkisia menoja.
Siirryin kolmisen kuukautta sitten Ikäinstituutin johtajan pestistä Suomen ensimmäiseksi vanhusasiavaltuutetuksi. Tehtävä on uusi ja perustuu lakiin vanhusasiavaltuutetusta. Monet iäkkäiden etuja ajavat järjestöt olivat vuosien ajan pitäneet esillä vaatimusta vanhusasiavaltuutetun toimen perustamisesta, joten on ollut ilo käynnistää tämä kauan odotettu tehtävä.
Vanhat ihmiset ovat keskenään enemmän erilaisia kuin samanlaisia. Mikä erilaistaa heitä? Minkä vuoksi vanhuus on kirjoittajan mukaan tavoiteltava elämänvaihe? Minkälaisia nimityksiä vanhoilla ihmisillä on? Minkä vuoksi sanotaan, että vanha nainen on elämän moniottelija?
Tutkin nykyisin työkseni sitä, mitä ennen työkseni tein. Olin aiemmin lähihoitajana vanhusten hoivakodeissa, ja nyt tutkin hoivakoteja ihmisen elämän loppuvaiheen elinympäristönä. Tällä hetkellä johdan tutkimushanketta, jossa muistisairaiden vanhusten mahdollisuutta hyvään elämän loppuvaiheeseen hoivakodissa tutkitaan etnografian ja taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimushankkeemme nimi on enteellisesti Sosiaalisen kuoleman kynnyksellä. Aiemmasta tutkimuksesta nimittäin tiedetään, että hoivakotiin muuttaminen nähdään kulttuurissamme itsenäisyyden menettämisenä, joka puolestaan sinkoaa ihmisen yhteiskunnallisen osallisuuden ulkokehälle. Sosiaalinen kuolemakaan ei silloin ole kaukana.
Parinkymmentä vuotta olemme saaneet seurata sosiaali- ja terveydenhuollon jännitysnäytelmää nimeltä SOTE. Poliittiset päättäjät ovat yrittäneet löytää ratkaisua terveyskeskusten pitkiin jonoihin, vanhuspalvelujen ongelmiin, sosiaali- ja terveysalojen työntekijäpulaan ja tietenkin koko toiminnan riittävään rahoitukseen. Yksimielisiä eri tahot ovat siitä, että uusia ratkaisuja tarvitaan. Ainakin alkuvaiheessa rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle. Näin saadaan valtakunnallinen kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuslaitoksen kustannuksista ja niiden alueellisista eroista.
Hienoa, että Ikäohjelmassa on herätty pohtimaan ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja palveluita myös senioreiden näkökulmasta. Meidät ikäihmiset on liian pitkään nähty vain yhteiskunnan taakkana tai rasituksena. Ikäohjelman ykkösasiaksi nostaisin ikäihmisten arvostuksen lisäämisen ja ikäsyrjinnän poistamisen.
Suomessa asuu noin 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa, joista valtaosa on yli 60-vuotiaita. Tämä on moninainen joukko ihmisiä erilaisine elämäntilanteineen, toiveineen ja tarpeineen. Keskimäärin eläkeläiset voivat maassamme hyvin. He ovat aiempia eläköityneitä sukupolvia vauraampia ja vireämpiä. Monella riittää virtaa tehdä töitä eläkkeelle jäätyäänkin. Millaisista ihmisistä oikeastaan puhumme, kun puhumme eläkeläisistä?
Vuokranantajan tai taloyhtiön kannattaa panostaa kerhotilan kalustukseen ja viihtyisyyteen, mutta koko talon yhteiseksi olohuoneeksi se tulee vasta asukkaiden oman aktiivisuuden kautta. Helsingin kaupungin asunnot Oy:ssa eli Hekalla kerhohuoneiden toiminnasta vastaavat talotoimikunnat.
Seniorivaikuttajien huomioita ikäohjelmasta -blogisarja valottaa näkemyksiä niistä asioista mitä Kansallisen ikäohjelman tulisi viedä käytännössä eteenpäin. Ikäohjelma alkoi tällä hallituskaudella. Se on poikkihallinnollinen ja jatkuu vuoteen 2030. Ohjelman tavoitteena on turvata mahdollisimman toimintakykyinen ikääntyminen ja rakentaa taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä palvelujärjestelmä. Kokenut kunnallispoliitikko ja vapaaehtoistyön konkari Maija Jaakkola-Angervuori kertoo lyhyen visionsa hyvästä vanhuudesta. Miltä elämä silloin näyttää?
Olen syntynyt Helsingissä ja asunut täällä suurimman osan elämääni. Minulla ei ole perhettä, joten lähestyessäni 90 ikävuotta katsoin parhaaksi etsiä sellaisen asumismuodon, missä minusta huolehdittaisiin loppuun asti. Olin kuullut, että muualla Suomessa on sellaisia rauhallisia pieniä asumisyksiköitä, minne voi muuttaa, kun tuntee olonsa kotona turvattomaksi ja yksinäiseksi. En halunnut kuitenkaan muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja olisiko se edes mahdollista. Rakastan kotikaupunkiani ja täällä haluan asua.
Digitaaliset taidot ja medialukutaito ovat uusia kansalais- ja perustaitoja. Niiden taitaminen edistää sujuvaa itsenäistä arkisten asioiden hoitoa ja osallisuuden kokemista. Digitaalisista palveluista on tullut ensisijaisia myös julkisissa palveluissa ja tämä edellyttää kansalaisilta riittävää digitaalisista osaamista.
Elinajanodote sekä terveiden elinvuosien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenten ajan. Tämä kertoo osaltaan onnistumisista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Pitkäikäisyyden ja alhaisen syntyvyyden vuoksi väestömme on maailman vanhimpia, tällä hetkellä 4. sijalla. Tulevina vuosikymmeninä pitkän iän saavuttaa yhä useampi, 85 vuotta täyttäneiden määrä kolmikertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Myös korona-ajan jäljet tulevat näkymään tulevina vuosina ikääntyvien terveydessä ja hyvinvoinnissa. Nämä haastavat hyvinvointivaltion: Millaista on ikääntymisen tulevaisuus?
Juhlavuosi alkoi! Kuka juhlii ja mitä? Tietenkin Ikäinstituutti tai jos ollaan tarkkoja: Ikäinstituutin säätiö. Ja syystä juhlii. Takana on viisi vuosikymmentä työtä ja toimintaa hyvän vanhuuden puolesta. Tavoite on vuosien myötä määritelty monin tavoin: alkuun edistettiin ja kehitettiin vanhemman ikäpolven kunto- ja virkistystoimintaa. Nyt edistetään ”hyvää vanhenemista tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen keinoin” vahvistaen ikäihmisten toimintakykyä ja osallisuutta.
Mitä enemmän sisäisiä voimavaroja iäkkäällä ihmisellä on, sitä vähemmän hän kaipaa erityissuojelua. Hän pystyy arvioimaan riskit ja suojaamaan itsensä tarpeen vaatiessa niin kuin muutkin aikuiset. Suuri osa 70 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä kuuluu tähän ryhmään. Monet Ikäinstituutin hankkeet tähtäävät nimenomaan ikäihmisten omien voimavarojen vahvistamiseen, haavoittuvuuden ennaltaehkäisemiseen.
Lapinjärven pieni kunta ilmoitti jo vuosia sitten, että se on ihmislähtöinen ja ikäystävällinen. Amsterdam, Brisbane, Manchester ja monet muut suuret kaupungit ovat tehneet suunnitelmia ikäystävällisyyden toteuttamiseksi ja askel kerrallaan toteuttaneet niitä. Ikäystävällisyyden toteuttaminen kunnissa ei ole hyväntahtoista puuhastelua vaan järkevää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikkaa. Sen taustalla on myös kustannuslaskelmia, jotka osoittavat ikäystävällisyyteen investointien kannattavuutta.
Koronaviruksen ehkäisytoimet ovat sulkeneet karanteeniin reilut 800 000 yli 70-vuotiasta. Karanteeni tarkoittaa käytännössä sitä, että he tarvitsevat asiointiapua. Moni saa sitä läheisiltään, mutta aika montaa auttaisi, jos asioinnissa saisi avun naapureilta. Tilanne on uusi eikä avun pyytäminen tai vastaanottaminen ole ihan helposti nielaistavissa oleva juttu.
Olen viime aikoina tehnyt uutta tuttavuutta ihmisen kanssa, jota en ollut tavannut pitkään aikaan. Tämä ihminen olen minä – tai ainakin olin. Hän tuli vastaan kellarissa. Taustalla on lähestyvä linjasaneeraus, jonka alta rupesin siivoamaan ja tyhjentämään. Kellarista löytyi päiväkirjoja, kirjeitä, kouluaineita ja -piirustuksia, kalentereita ja vaikka mitä 1950-luvun alusta saakka.
Vaikka eläkkeelle siirtyminen merkitsee vapautumista työelämän velvoitteista se myös herättää monilla huolta muun muassa taloudellisesta pärjäämisestä. Vanhuuden lähestyminen johtaa miettimään sitä, miten selviytyä arkisista asioista toimintakyvyn heiketessä. Kuten muissakin elämänvaiheissa, tulevien muutosten ennakointi ja niihin valmistautuminen helpottavat uuteen tilanteeseen sopeutumista. Kaikilla ei kuitenkaan ole valmistautumiseen samanlaisia mahdollisuuksia.
Iän myötä monen pyöräily vähenee. Pyöräily on kuitenkin varsin turvallinen ja helppo tapa ylläpitää kuntoa. Uudet keksinnöt helpottavat vaikkapa polvi- tai tasapainovaivoista kärsivän polkemista. Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen muistuttaa, että ikääntyneidenkään ei kannata luopua pyöräilyn iloista.
Vanhuuttani en tosiaankaan vietä yksin. Joudun pikemminkin ponnistelemaan, että tapaan muita kuin yli 65-vuotiaita, vaikka he hyvää seuraa ovatkin. Yli 65-vuotiaita on nimittäin silloin tällä menolla vajaa 30 prosenttia koko väestöstä. Ilman maahanmuuttoa työikäisen väestön määrä on tuolloin 217 000 henkilöä pienempi kuin nyt. Alle 15-vuotiaita ennustetaan olevan tuolloin yhtä vähän kuin 1800-luvun lopulla, kun koko väestö oli alle 2 miljoonaa. Tämä tilanne on meillä aika pian. Vaikea uskoa, mutta totta se on.
Pitkä elämä kartuttaa elämänkokemusta, joka toimii voimavarana ihmisen ikääntyessä. Kokemus voimaannuttaa ihmistä elämän kuluessa ja vahvistaa elämäntaitoja. Tämä on yleinen käsitys, jolle löytyy sekä tutkimukseen että arkihavaintoihin perustuvaa tietoa. Mutta tuoko pitkä elämä aina automaattisesti mukanaan kokemusta? Miten kokemus karttuu? Ja onko kokemus aina voimavara?
Ikäihmiset muodostavat hyvin heterogeenisen joukon. Mukana on hyväkuntoisia, koko elämänsä liikkuneita ja terveitä senioreita, joilla on myös kulutusvoimaa kasvaneiden tulo- ja varallisuustasojen myötä. Mukana on myös paljon pitkäaikais- ja muistisairaita sekä aikaisempaa enemmän yksinäisiä. Turvattomuutta kokee lähes joka kymmenes. Miten liikuntaa ja liikunnan palveluita osataan tarjota tai tuottaa mahdollisimman monelle?
Eläkeikäisten juomatavoissa on havaittu isoja ikäryhmittäisiä eroja. Monet vastikään eläkkeelle siirtyneet käyttävät alkoholia usein ja suuriakin määriä. Erot ovat yhteydessä myös sukupuoleen: nykyään 65-69-vuotiaista naisista kolmasosa käyttää alkoholia vähintään viikoittain. Tosin miehillä on edelleen roima etumatka.
Mielen hyvinvoinnin vaaliminen on keskeinen osa iäkkäiden toimintakyvyn edistämistä. Ikäinstituutin Elämäntaidon eväät -hanke on tuottanut useita välineitä varttuneiden mielen hyvinvoinnin tueksi. Uusi Elämäntaidot esiin -kampanja tarjoaa myös valmista kuunneltavaa sekä helposti kokeiltavia ja hyödynnettäviä vinkkejä ja välineitä.
Vuosi on siis kulunut tätä oloneuvoksen auvoista aikaa. On ollut mahdollisuus pysähtyä; uumoilla miltä tämä tuntuu ja mitä haluaa ihan-itse-nyt... Voisi olla todella kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Sopiva aika kertoa muillekin omista, voimaannuttavista kokemuksistaan ja saada uusia näkökulmia ja ajanviettotapoja elämäänsä.
Yksinäisyydessä on harvoin kyse vain yksinäisyyttä kokevasta ihmisestä itsestään. Etenkin vanhan ihmisen kohdalla korostuvat osallisuuden mahdollisuudet ja se miten ikääntynyttä ihmistä kohdellaan.
Mikä sinua voimaannuttaa? Tätä kysymystä pohdimme VIVA! -hankkeessa, jossa kehitettiin iäkkäiden, muistisairauteen sairastuneiden ja heidän läheistensä voimaantumista vahvistavaa ohjausta. Voimaantumista ei voi antaa toiselle, mutta sitä voi vahvistaa.
Muistiystävällinen ja ikäystävällinen kunta on hyvä kaikille asukkaille. Siellä yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus nivoutuvat toimivaan ja viihtyisään arkiympäristöön, lähellä oleviin asukkaiden tarpeiden mukaisiin palveluihin ja toimivaan joukkoliikenteeseen.
Tulevina vuosikymmeninä huoltosuhteen heikkeneminen hidastuu ja se asettuu eurooppalaiselle keskitasolle. Huoltorasitusta on arvioitava huolella – antamatta vaikutelmaa, että vanhat ihmiset olisivat vain rasitus, kirjoittaa sosiaaligerontologian professori Antti Karisto.
Myönteinen näkökulma, voimavaralähtöinen tarkastelu ja ratkaisukeskeisyys mahdollistavat arjen tähtihetket.
Näin sanoi eräs ikäihminen minulle muutama vuosi sitten, kun keskustelimme hyvästä elämästä. Tarina, tilanne ja sanottu on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Yhtä hyvin tuo lause voisi olla ote jostain elämäntaito-oppaasta. Niissä kirjoitetaan usein juuri asennoitumisen voimasta, haasteista selviytymisestä ja kiitollisuuden merkityksestä. Lauseessa on sisällä kuitenkin kokonainen tarina, ihmisen oma kokemus ja sen henkilökohtainen merkitys. Asennoitumisen tärkeys on kiteytynyt ja tullut eläväksi kokemuksen kautta.
Tapasin jokin aika sitten pitkästä aikaa miehen, joka eläkkeelle jäätyään oli opetellut rakentamaan viuluja ja alkanut myös soittaa kyseistä instrumenttia. Miehen sisukkuus ja uuden oppimisesta…
Kun kehittämishanke päättyy, kuten nyt Läheisestä omaishoitajaksi -hanke, ajatukset viivähtävät menneissä tapahtumissa. Opitut asiat ovat tiivistyneet raportteihin ja kirjoituksiin. Reilu kolme vuotta on ollut lyhyt…
Osallistuin taannoin Ikäinstituutin verkostopäivään, jossa keskusteltiin ikäihmisten kotona asumisesta, siitä mitkä asiat mahdollistavat sen ja mitä tarkoittaa arvokas elämä, arvokas vanhuus. Aloin muistella kokemuksiani erään…
Arvokas vanhuus II -seminaarissa 4.11. käsiteltiin vanhuutta vähemmistönäkökulman kautta. Eloisa ikä -ohjelman moninaisuusverkoston hankkeet Jade, Yhdenvertainen vanhuus…
Kun työskentelee eläkeikäisten mielen hyvinvoinnin edistämisen parissa, törmää usein kysymykseen siitä, mitä iäkkäät itse voisivat tehdä mielen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi tai vahvistamiseksi. Kysymys koskettaa usealla tavalla…
