Siirry sisältöön

Suursuonpuisto, Helsinki

Puistokäytävä ja penkkejä.Helsingin Maunulan Suursuonpuistossa on iäkkäille sekä liikuntaesteisille suunniteltu ulkoilureitti, jossa on mahdollista liikkua turvallisesti rollaattorin, pyörätuolin ja muiden apuvälineiden kanssa. Reitti sopii selkeyden ja hyvän opastuksen ansiosta hyvin näkövammaisille ja henkilöille, joilla on muistiongelmia.

Metsän siimekseen, lähelle sairaalaa, terveyskeskusta ja vanhusten asumispalveluita rakennettu esteetön polku on malliesimerkki kaupungin asukasyhteistyöstä. Kuntopolku sai alkunsa ympäristörakentamisen ideakilpailuun osallistuneen maunulalaisen Salme Kurjen ehdotuksesta. Suunnittelun toteutti Maisema ja Ympäristö Oy ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitus- ja liikennesuunnitteluosasto. Rakennusviraston lisäksi hankkeessa oli mukana Invalidiliitto ry, Helsingin kaupungin vammais- ja vanhusneuvosto sekä Maunulan asukasfoorumi. Suunnittelun yhteydessä haastateltiin Maunulan vanhainkotien asukkaita, kotihoitoa tarvitsevia vanhuksia sekä lähialueen laitosten henkilöstöä. Kuntopolku vihittiin käyttöön keväällä 2004. Polun ylläpidosta vastaa Helsingin kaupunki.

Osoite: Suursuontie 29, 00630 Helsinki (polulle pääsee Suursuontien pohjoispäästä)

Keltaisia ja oransseja penkkejä ulkoilureitin varrella.

Penkkien väritys kertoo reitistä: perusreitillä on keltaiset penkit ja lisäreitillä oranssit.

Penkkejä ja erilaisia reunuskiveyksiä ulkoilureitin varrella.

Polkuja reunustavat kenttäkiveykset ovat erilaisia kaikissa muutoskohdissa. Ne ohjaavat liikkumista ja helpottavat reitin hahmottamista.

  • Suursuonpuistossa on 250 metrin pituinen perusreitti ja 150 metrinen lisäreitti, joka yhdistää palvelutalon ja terveyskeskuksen.
  • Perusreitillä penkkien väri on keltainen ja yhdysreitillä oranssi.
  • Reitin polut ovat kolme metriä leveitä ja kivituhkapintaisia.
  • Tasaisella kävelyreitillä huonomuistisen matkaa helpottaa polun sisäreunaa kiertävä kaide, joka johdattaa kulkijan turvallisesti takaisin lähtöpaikalle.
  • Liikkumista ohjaa polun laidalla kulkeva 30 cm leveä kivireunus.

    Levähdyspaikalla penkkejä ja pöytiä.

    Levähdyspaikkojen suunnittelu ja toteutus, huomiota herättävä väritys ja sijoittelu maastoon ovat huonomuistisille, näkövammaisille ja liikuntarajoitteisille apuna ympäristössä suunnistaessa.

  • Pimeäänkin aikaan riittävä valaistus on sijoitettu häikäisemättömästi reittien ulkoreunalle.
  • Reitillä on hyvät opasteet reitin alkupäässä ja matkanvarrella.
  • Opastauluissa on tekstiä, kohokuviointia ja pistekirjoitusta.
  • Reitin värimaailma on valittu siten, että heikkonäköisenkin on se helppo hahmottaa.
  • Levähdyspaikat on sijoitettu kulkuväylän sivuun näköetäisyydelle toisistaan: perusreitillä ne ovat 50 metrin välein ja lisäreitillä 25 metrin välein.
  • Reitin varrella on istuinkorkeudeltaan erilaisia penkkejä, joissa tukevat käsi- ja selkänojat helpottavat istuutumista ja ylös nousemista.
  • Pyörätuolilla liikkuvat on huomioitu varaamalla riittävästi tilaa penkkien viereen. Lisäksi pidennetyt pöytälevyt mahdollistavat pyörätuolilla pääsyn levähdyspaikoilla pöydän ääreen.
  • Reitin varrelta löytyy paljon katseltavaa, mikä oli idean äidin, Salme Kurjen toivomus. Polun varrelle istutettiin luonnonympäristöön sopivia ja jo kotipihoista tuttuja kukkia, kuten juhannus- ja Valamon ruusua, pihajasmiketta, syyshortensiaa ja erilaisia alppiruusuja. Reitin varrella on myös lintulauta.