Iäkkäiden hoivapalvelut ovat otsikoissa päivittäin. Hoitotyössä henkilöstöpula heijastuu työn arkeen ja hoivan laatuun. Tosiasioita ei käy kiistäminen. Vaikka vanhustyö on murroksessa ja muutosten äärellä, ei sen ydintehtävä ole muuttunut miksikään. Ihmisen kohtaaminen ja hoivan tarjoaminen on työn ydintä. Mahdollisuus tämän ydintehtävän hyvään hoitamiseen parhaan osaamisensa ja ammattietiikan mukaisella tavalla on kaiken keskellä suuri kysymys.
Hoitotyössä ikääntyneiden parissa on paljon sellaista hyvää, jota julkinen keskustelu ei kerro. Se, että voin työssäni konkreettisesti tehdä hyvää toiselle ihmiselle, on voimaannuttavaa. Hyvän tekeminen tekee tutkitusti hyvää sekä auttajalle että avun saajalle. On paljon ammatteja, joissa työntekijä joutuu pohtimaan työnsä syvällistä merkitystä ehkä monenkin mutkan takaa. Hoitotyössä jokainen – ainakin toivottavasti – tietää oman työnsä välittömän merkityksen asiakkaiden hyvinvoinnille. Julkinen keskustelu ja median otsikot herkästi ylläpitävät lannistavaa ja kapeuttavaa puheenpartta, jossa ongelmat valtaavat tilaa. Toivoisin käytännön hoitotyöntekijänä, että hoitotyöstä käytävässä keskustelussa äänen saisivat myös työn hyvät hetket ja vanhustyön erityisyys.
Yhä edelleen näiden suurtenkin ongelmien keskellä hoitotyössä on paljon hyviä hetkiä. Joskus pysähdyin ajattelemaan sitä, kuinka monta kertaa työvuoron aikana yksikössämme nauretaan. Näitä hetkiä on joka päivä useita. Vaikeinakin aikoina. Hoitajien keskinäinen solidaarisuus ja yhteishenki on aika mahtavaa! Eivätkä hauskat hetket ole suinkaan aina kahvitauolla. Iäkkäät ihmiset ovat usein hyvin huumorintajuisia ja ennen kaikkea aitoja. Huumorin hetket ikäihmisten kanssa ovat sitä työn suolaa. Nämä hetket ovat samalla niitä, joissa kohtaamme ihmisinä aidoimmillaan.
Hoitajana olen myös aitiopaikalla ikäihmisten huiman elämänkokemuksen äärellä, oppimassa ja viisastumassa. Kiteytynyt, pitkän elämän varrella kertynyt henkinen resurssi on jotain sellaista, jota ei kirjoista voi oppia. Muistelot, tarinat, sanonnat, tavat ja tottumukset, joiden äärellä hoivatyötä tehdään, antavat kuulijalle mahdollisuuden avartaa käsitystään elämästä ja sen valojen ja varjojen kohtaamisesta.
Hoitotyö iäkkäiden palveluissa on rikasta, haasteellista ja tärkeää työtä. Joka päivä hoivatyöntekijöiden lisäksi suuri joukko omaishoitajia, järjestöjen vapaaehtoisia, hoivatyön johtajia ja asiantuntijoita, naapurin seppoja ja pirkkoja kannattelee suomalaisten hyvää ikääntymistä, kukin omalta tärkeältä paikaltaan. Jatketaan ilolla ja hyvällä yhteistyöllä tätä tärkeää tehtävää.
Saara Westerholm
Kirjoittaja työskentelee Ikäinstituutin Mielenterveysosaamisella ratkaisuja iäkkäiden palveluihin -hankkeessa suunnittelijana sekä lähihoitajana tehostetun palveluasumisen yksikössä.