Yhdessä tehden uskaltaa enemmän

Yhdessä kotikulmilla -juttusarja 1/4: yhteistyökumppani

Verkostoituminen virkistää ja avaa uusia väyliä, voipa samalla syntyä uusia ystävyyksiäkin. Yhdessä kotikulmilla -toiminnan yhteistyökumppanina voi toimia esimerkiksi paikallinen eläkeläisyhdistys. Yhteistuumin voidaan tarjota lisää toimintaa niille, jotka ovat jo mukana – ja ennen kaikkea löytää mukaan niitä, joita ei vielä ole tavoitettu.

Ari Martinaho on hyvin verkostoitunut vantaalainen, sillä hän on paitsi Etelä-Vantaan Eläkeläisten puheenjohtaja, myös Vantaan vanhusneuvoston ja Yhdessä kotikulmilla -ohjausryhmän jäsen. Ehtiipä hän toimia paikallislehti Myyr York Timesin päätoimittajanakin. Ari näkee eri toimijoiden yhteistyön hyödyttävän sekä yhdistyksiä että niiden toimintaan osallistuvia ihmisiä. ”Palveluiden ja toimintojen kehittämisen kannalta on tärkeää, että kaikki eivät tee samoja asioita, vaan hyödynnetään jo olemassa olevia hankkeita ja voimavaroja. Verkostossa jokainen voi toimia omilla vahvuuksillaan – kaikkien ei tarvitse tehdä itse kaikkea.” 

Etelä-Vantaan Eläkeläiset järjestää monenlaista toimintaa, muun muassa harrasteryhmiä, retkiä ja tapahtumia. Yhdistys toimii myös Yhdessä kotikulmilla -toiminnan kumppanina. ”Olemme huomanneet, että tietty ihmisryhmä voi jäädä toimintamme ulkopuolelle – esimerkiksi hyvin iäkkäät tai sellaiset, joilla on liikkumisvaikeuksia. He tarvitsevat virikkeitä mahdollisimman lähellä omaa kotia. Jos heidät saadaan aluksi johonkin toimintaan mukaan, voi hyvin käydä niin, että he lähtevät pian muutenkin ulos kuin vain sen harrastuksen ajaksi”, Ari Martinaho pohtii. 

Toimijoiden yhteistyö avaa myös osallistujille uusia mahdollisuuksia ja voi synnyttää jopa uusia ystävyyssuhteita yli yhdistysrajojen. ”On voimavara, kun saadaan erilaisia ryhmiä yhteen. Jos yhdistyksessä on kuusi aktiivista ihmistä, niin vuosikin on pitkä aika katsella samoja naamoja”, Ari naurahtaa. ”Kun mukaan tulee uusia ihmisiä, se virkistää ja saa ihmiset uskaltautumaan liikkeelle. Meillä on esimerkiksi teatterireissuja, joihin pääsee vaikka kotiovelta mukaan bussiin ja kimppakyytejä kerhoihin. Sellaista voisi olla enemmänkin, että mennään vain yhdessä jonnekin. Muuten on helppo sanoa, että yksin en jaksa tai uskalla lähteä.” 

Kohtaamiset kannattelevat

Yhdessä kotikulmilla -toiminnan Ari Martinaho näkee avaavan uudenlaisen väylän toimia vapaaehtoisena, ilman raskasta sitoutumista. ”Yhdessä taloyhtiössä olisi hyvä olla useampi vapaaehtoinen TaloTsemppari, jotta toiminnan järjestäminen ei jää yhden henkilön varaan. On helpompi lupautua mukaan, kun ei tarvitse joka kerta olla välttämättä paikalla. Moni voi ottaa mielellään tehtäväksi jonkun pienen jutun, kun ei ole pelkoa siitä, että homma sitoo liikaa. Parhaimmillaan yhdessä tekemisestä tulee tapa toimia, eikä enää mietitä koko ajan, kuka minkäkin homman hoitaisi. TaloTsempparit saavat myös toisiltaan energiaa, kun esimerkiksi koulutuksissa porukka innostaa toisiaan.” 

Tapaamisten ideointiin ja valmisteluunkaan ei välttämättä tarvitse käyttää paljoa aikaa. ”Kun saa ihmiset koolle, niin sieltä nousee kyllä toiveita. Ja usein pääasia tapaamisissa on, että pääsee puhumaan muiden kanssa ja saa kenties samalla apua arkipäivän ongelmiin. Kun ollaan tarpeeksi tuttuja, on helppo keskustella henkilökohtaisistakin asioista, joista isommassa joukossa ei tulisi kerrottua”, Ari Martinaho painottaa. ”Arkisen rupattelun lisäksi voidaan tietysti kutsua vierailijoita kertomaan iäkkäille tärkeistä asioista, että ei tarvitse lähteä erikseen vaikkapa kaupungin infoon. Ikäinstituutin tukea, materiaaleja ja neuvoja voisi myös hyödyntää lähitoiminnassa enemmänkin.” 

Yhteistiloja tarvitaan lisää

Helposti saavutettavat ja esteettömät tilat ovat oleelliset ikääntyneille järjestettävän toiminnan onnistumisen kannalta. Osallistumisen kynnys säilyy matalana, kun toimintaa on tarjolla lähellä kotia. ”Meillä on pitkä rospuuttokausi, joten lähellä sijaitsevat sisätilat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Yksityishenkilön luona kokoontuminen ei ole hyvä ratkaisu – on oltava neutraali paikka, johon voidaan kutsua kaikki. Kerhohuoneitakaan ei ole enää taloissa niin paljon kuin ennen”, Ari tuumii. 

Kotikulmilla-toimintaa voi tietysti järjestää myös ulkona, esimerkiksi Vantaan Louhelassa on aktiivinen taloyhtiön kävelyporukka. ”Yhdessä oman talon porukan kanssa voi kävellä vaikka ostarille ja takaisin. Sekin voi olla monelle iso juttu, jos siellä ostarilla käynti ei enää yksin onnistu. Monet myös aliarvioivat omaa osaamistaan tai jaksamistaan, mutta yhdessä tehden kynnys on matalampi. Yksi toiveeni on, että saisimme tulevana syksynä toteutettua lisää useamman ryhmän yhteisiä juttuja. Uskon, että tässä toiminnassa on vielä paljon lisää potentiaalia”, Ari Martinaho vakuuttaa.

• Kuka?
• Nimi: Ari Martinaho
• Asuinpaikka: Vantaa
• Rooli Yhdessä kotikulmilla -toiminnassa: Yhteistyökumppani, ohjausryhmän jäsen

Yhdessä kotikulmilla -yhteistyökumppani

Kotikulmilla-toimintaa kannattaa edistää yhdessä alueella toimivien tahojen ja verkostojen kanssa. Yhteistyökumppaneina voivat toimia vaikkapa talotoimikunnat, isännöitsijät, huoltoyhtiöt, kaupungin eri toimijat, vanhusneuvostot, järjestöt, kaupunginosa- ja kyläyhdistykset, seurakunnat, oppilaitokset ja yritykset. Hyvin verkostoituneet avainhenkilöt voivat vaikuttaa paljon siihen, miten jouhevasti Kotikulmilla-toiminta lähtee liikkeelle. 

Paikalliset yhteistyökumppanit voivat tukea Kotikulmilla-toimintaa monin eri tavoin, esimerkiksi etsimällä mukaan sopivia taloyhtiöitä, viemällä niihin toimintaa, tarjoamalla tiloja, järjestämällä virkistystapahtumia ja tukemalla TaloTsemppareita. Verkostoitumalla voidaan tavoittaa myös sellaisia vapaaehtoisia ja iäkkäitä, jotka eivät ole ennen osallistuneet yhteisölliseen toimintaan.