Siirry sisältöön

Miten ikäihmisten liikkumista tulisi edistää?

Itse innostuin liikunnasta jo lapsena vanhemman veljeni esimerkkiä seuraten. Maaseudulla oli luonnollista liikkua paljon. Myöhemmin olin viiden vuoden ajan ammattiurheilijana. Nykyään liikun paljon koirieni kanssa. Lemmikit ovat monen seniorikansalaisen parhaat valmentajat sekä fyysisesti että henkisesti.

Jokaisen tarina on tietysti omanlaisensa, eikä liikunta ole kuulunut kaikkien elämään yhtä paljon. Liikunnan ilon voi kuitenkin löytää missä tahansa iässä ja lähes missä tahansa terveydellisessä tilanteessa. Liikunnan harrastaminen tulee tietysti sopeuttaa sen hetkisiin realiteetteihin. Esimerkiksi, jos painoa on kertynyt, voi vesiliikunta, kuten vesijuoksu tai -jumppa olla hyvä laji aloittaa. Myös vaikkapa pyöräily voi sopia joillekin sellaisille, joille kävely on hankalaa. Tämä voi olla myös kuntopyöräilyä kotona tai kuntosalilla. Mikäli lihasvoimaa on elämän aikana karttunut, nousee se iän myötä arvoon arvaamattomaan.

Vuosien varrella olen yrittänyt pitää yllä liikunnan ilosanomaa toimiessani mm. kansanedustajana ja valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana. Motivoida voi yrittää aina, mutta lopulta liikkumisen halun täytyy lähteä itsestämme. On mahtavaa kuulla tarinoita siitä, kuinka liikkumisen ilon löytyminen on vaikuttanut positiivisesti elämänlaatuun elämän eri vaiheissa. Uusia lajeja voi kokeilla ja löytää itselle sopivan harrastuksen.

Monille on aikanaan jäänyt vaikkapa koulun liikuntatunneilta tai armeijasta vastenmielinen suhde liikuntaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö jokaiselle voisi löytyä jokin itselle sopiva liikuntamuoto missä tahansa iässä. Syitä liikkumiseen on monia: terveellisyys, hauskuus, hyvänolontunne, yhdessäolo, itsensä voittamisen tunne, aikaansaamisen tunne, raitis ilma, Suomen kaunis luonto… Listaa voisi jatkaa hyvin pitkään.

Yksi tapa edistää ikäihmisten liikkumista on järjestää mm. palvelutaloissa ja muun ikäihmisten asumisen piirissä yhteisöllistä liikuntaa. Tiedän kokemuksesta, että tällaiselle on paljon kysyntää. Vapaaehtoistoiminta on kullanarvoista. Se on hyvin palkitsevaa sekä ohjaajalle että ohjatuille. Kaikenlaista ryhmäliikuntaa, kuten ikäihmisille suunnattuja jumppatunteja ja yhteisiä lenkkejä voin myös lämpimästi suositella. Koira voi myös olla tärkeä ja mukava lenkkikaveri. Itselleni lenkit ja muu puuhaaminen koirieni kanssa ovat todella tärkeitä. Lemmikkien merkitys kokonaishyvinvoinnin kannalta on kiistaton.

Tärkein oppi on kuitenkin se, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista.

Ritva Kike Elomaa

Kirjoittaja on toiminut kansanedustajana ja valtion liikuntaneuvoston jäsenenä vuodesta 2011 lähtien. Sitä ennen hänellä on ollut monipuolinen ja pitkä ura mm. kehonrakentajana, laulajana ja röntgenhoitajana.

Takaisin edelliselle sivulle