Väestön vanhenemisen myötä keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita on terveen ja hyvän ikääntymisen edistäminen koko elämänkulun ajan. Onnistunut vanheneminen on tärkeä tavoite ikääntyvässä Suomessa.
Mitä on onnistunut vanheneminen?
Vanhuuden onnellisuutta ja onnettomuutta pohti jo antiikin filosofi Cicero 44 vuotta ennen ajanlaskua. Varhaisimmassa määritelmässä 1960-luvulla onnistunut vanheneminen kuvattiin onnellisuutena ja tyytyväisyytenä, johon liittyy sosiaalinen toimintakyky. Rowen ja Kahnin (1987, 1997) klassisen määritelmän mukaan onnistunut vanheneminen on hyvää fyysistä, psyykkistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä vanhuudessa ilman merkittäviä sairauksia. Friesin (1980) lääketieteellisessä näkökulmassa keskeistä on elinajanodotteen optimointi ja sairastuvuuden siirtyminen lyhyempään ajanjaksoon vanhuudessa. Onnistuneen vanhenemisen on esitetty olevan myös sopeutumista muutoksiin ikääntymisprosessin aikana ja ennen kaikkea yksilöllinen prosessi, jossa ihmiset saavuttavat omat tavoitteensa. Onnistuneessa vanhenemisessa korostuu yksilön kyky kompensoida toimintakyvyn haasteita muiden toimintakyvyn osa-alueiden vahvuuksilla. Maailman terveysjärjestö WHO (2015) on määritellyt terveen vanhenemisen jatkumoksi, jossa kehitetään ja ylläpidetään toimintakykyä, osallisuutta ja omannäköisiä valintoja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Onnistunut vanheneminen on moniulotteinen käsite, joka sisältää fysiologisen terveyden, fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueet sekä subjektiivisesti että objektiivisesti tarkasteltuna. Käytännön kentällä ja ikääntymisen tutkimuksissa on käytetty monenlaisia onnistuneeseen vanhenemiseen liittyviä termejä, kuten aktiivinen vanheneminen, terve vanheneminen ja tuottava vanheneminen. Termit painottavat hyvän vanhenemisen eri näkökulmia ja osa-alueita. Keskeistä onnistuneen vanhenemisen käsitteessä on se, kuinka voidaan lisätä terveitä ja toimintakykyisiä elinvuosia elämänkaaren loppuun saakka. Väestöpolitiikan tasolla onnistunutta ikääntymistä tarkastellaan erityisesti toimintakyvyn säilymisen ja vähäisemmän palvelutarpeen näkökulmasta. Yksilön kohdalla onnistunut vanheneminen on ennen kaikkea elämänlaatua, toimintakykyä ja osallisuutta.
Onnistunut vanheneminen – successful aging – termillä voi olla myös huonoa kaikua. Onnistuminen voidaan mieltää epätasa-arvoiseksi, joka kääntäen merkitsee, että jotkut ns. ”epäonnistuvat” vanhenemisessaan. On selvää, että kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin ei voi vaikuttaa. Pitkän elämän saavuttaminen on jo onnistunutta vanhenemista ja hyvään vanhenemiseen kannattaa pyrkiä.
Onnistunutta vanhenemista edistäviä tekijöitä
Onnistuneeseen vanhenemiseen vaikuttavat monet tekijät. Geeneillä ja perinnöllisyydellä on vaikutusta noin 15–30 % verran. Sosioekonomiset tekijät elinaikana ovat yhteydessä terveyteen ja toimintakykyyn. Koulutetuilla on mm. parempi terveyslukutaito ja taloudelliset mahdollisuudet huolehtia terveydestä. Koulutus on yhteydessä myös elinajanodotteeseen. Tutkimukset ovat osoittaneet terveellisten elintapojen merkityksen eliniän, toimintakyvyn ja elämänlaadun edistämisessä. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ovat yhteydessä laaja-alaisesti toimintakykyyn vanhuudessa, myös muistisairauksiin ja gerasteniaan. Arvot ja asenteet ohjaavat terveyskäyttäytymistä ja elintapojen valintoja. Myös haitallisen stressin välttäminen, läheiset ihmissuhteet, osallisuus ja elämän merkityksellisyys ovat yhteydessä pidempään elinikään ja elämänlaatuun.
Väitöstutkimuksessani selvitin onnistuneeseen vanhenemiseen yhteydessä olevia tekijöitä keski-iässä Helsingin Johtajatutkimuksessa. Tutkimukseen osallistuneita miehiä (N= 3490, s. 1919–1934) seurattiin 44 vuoden ajan. Onnistunut vanheneminen määriteltiin hyväksi terveyteen liittyväksi elämänlaaduksi, pitkäikäisyydeksi ja 90 ikävuoden saavuttamiseksi, gerastenian puuttumiseksi sekä aktiivisen ja terveen/ hyvän vanhenemisen kriteerien (Active and Healthy aging) täyttymiseksi. Tulokset osoittivat, että terveyden arvostus, hyvä itsearvioitu terveys ja vähäiset sydän- ja verisuonitautien riskitekijät keski-iässä olivat yhteydessä onnistuneeseen vanhenemiseen. Erityisesti tupakoimattomuus, pienempi painoindeksi, sekä alhaisemmat kokonaiskolesteroli-, verenpaine- ja sokeriarvot edistivät 90 ikävuoden saavuttamista ja elämänlaatua vanhuudessa. Tulokset toivat myös esille, että aktiivisen ja hyvän vanhenemisen kriteerien saavuttaminen oli mahdollista sairauksista huolimatta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden varhaisen ehkäisyn merkityksestä. Lisäksi tulokset puoltavat ajatusta, että toiminnanvajeet ja elämänlaatua heikentävät tekijät voidaan pakata elämänkaaren lopulle ilman pitkää raihnaista vaihetta.
Tavoitteena toimintakykyinen ja onnellinen vanhuus
Tämän päivän keski-ikäiset ovat iäkkäitä 2050–2060-luvuilla. Heidän nykyinen terveydentilansa ennustaa terveyttä ja toimintakykyä ikääntyneenä. Terveelliset elintavat läpi elämänkulun on keskeinen keino taata se, että tulevaisuudessa ikäihmisten hyvinvointi ja toimintakyky edelleen parantuvat.
Onnistunutta vanhenemista edistetään investoimalla saavutettaviin terveyttä edistäviin toimenpiteisiin, kuten matalan kynnyksen elintapaohjaukseen ja liikkumismahdollisuuksiin koko elämänkulun ajan. Toimintakykyinen ja onnellinen vanhuus on sekä yksilön että yhteiskunnan etu.
Annele Urtamo
TKI-asiantuntija (sote-hankkeet), Laurea-ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja toimii myös post-doc-tutkijana Helsingin yliopistossa. Väitöskirja Successful aging and associated midlife factors
