Suomi on seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa. Onko se tätä myös ikääntyneiden liikkumisen ja liikunnan osalta? Onnelliset liikkujat kokevat merkityksellisyyttä elämässään ja myös liikkumisen ja liikunnan lisäävän tunnetta merkityksellisyydestä.
Näin itsenäisyyspäivän jälkeen, ulko-oven aukaistessani en malta olla ajattelematta sitä turvallisuuden tunnetta, mitä liikkujana koen ulkoillessani. Oven aukaistessani voin vapaasti liikkua ulkona, tehdä huippu-urheilu-urani jälkeiset liikuntasuoritukseni kodin ulkopuolella kokematta minkäänlaisia meihin kansalaisiin kohdistuvia uhkia. Tämä ei ole itsestään selvää, kuten ympäröivää maailmaa seuratessamme tiedämme. Mikäli maailmassa ei asiat kovin isosti muutu, niin koen Suomen turvalliseksi maaksi ja sellaisena sen toivon pysyvänkin.
Aktiivi huippu-urheilu-urani päättyi nyt syksyllä 2024 Pariisin paralympiakisoihin. Urheilu-urana 30 vuotta on pitkä aika ja ikääkin on jo ehtinyt kertyä. Tärkeänä olen kokenut, ettei liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkitys muutu ikääntymisen myötä. Tulevina vuosikymmeninä sillä on entistä enemmän merkitystä elämässäni.
Millä tavalla pitäisin itseni onnellisena liikkujana? Miten herättelisin liikunnan sisäistä motivaatiotani?
Merkityksellisyyden kokemus motivoi
Tiedetään hyvin, ettei liikuntaan voida eikä kannatakaan motivoida millä tavalla vain. Uskoisin, että meillä jokaisella on jonkinlainen sisäinen motivaatio, jota pitäisi kutitella saadaksemme itsemme liikkeelle. Tämä lieneekin paras havaintoni etsiä merkityksellisyyden ja pätevyyden kokemuksia liikkumalla minulle sopivalla tasolla ja omaehtoisesti.
Urheilu-urani jälkeen olen jatkanut kuntosaliharjoittelua ystäväni kanssa tutussa kuntosalissa tavaten tuttuja salilla kävijöitä. Uskon, että itsenäisyyden kokemukset syntyvät liikkujan vaihtoehdoista valita erilaisista harjoitteista ja toimintatavoista. Yhteenkuuluvuus saattaa myös olla motivaatiolähde ja sitä saavutetaan yhteistoimintaa ja ryhmädynamiikkaa kehittämällä, esimerkiksi tutussa liikkumisympäristössä.
Muun muassa nämä toimintatavat edistävät sisäistä liikkumismotivaatiota. Myös yrittämisen, oppimisen ja oman kehittymisen korostaminen myötävaikuttavat sisäisen liikuntamotivaation syntymiseen. On hienoa lähteä liikkeelle pienin askelin.
Millä tavalla saadaan onnellisesti liikkuvia ikäihmisiä?
Liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella voidaan edistää iäkkäiden ihmisten terveyttä ja toimintakykyä, hidastaa tai kokonaan ehkäistä monia sairauksia ja vähentää niistä aiheutuvia haittoja sekä parantaa iäkkäiden ihmisten itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua. Liikunta myös parantaa ikääntyneiden unen laatua ja unirytmiä, ruokahalua ja ravitsemustilaa, psyykkistä hyvinvointia sekä edistää osallisuutta yhteiskuntaan.
Paljon on puhuttu liikuntapoluista ja niiden rakentamisesta. Ikäihmisten ja omallakin kohdalla toimintarajoitteisena henkilönä, liikuntapolku on useiden hallinnonalojen vastuulla, mutta kokonaisuudesta ja siitä, miten toimet yhdistetään, keskustellaan ja pähkäillään edelleen. Liikuntapalvelut voivat vastata tiedottamisesta ja tarjonnasta, sote-palvelut avustajista ja apuvälineistä sekä yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut kulkemisesta ja esteettömistä olosuhteista. Ratkaisevaa ei siis ole vain liikunta-alan ammattilaisen toiminta vaan esim. sosiaalityöntekijöiden, liikennesuunnittelijoiden tai kaupunginpuutarhurien toiminta. Moniammatillisuus korostuu mahdollisuuksien luomisessa.
Pidän tärkeänä nostaa voimakkaasti esille tarve esteettömälle ja saavutettavalle sekä liikkumista ja liikuntaa tukevalle ikääntyneiden asumiselle ja asuinympäristöille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi esteetöntä kulkua asunnoista piha-alueella ja lähiympäristöön sekä asukkaiden yhteiseen käyttöön soveltuvia tiloja, joita he voivat käyttää esimerkiksi liikuntaan ja muuhun harrastustoimintaan. Yhteisölliset tilat tarjoavat muun muassa yhdistyksille ja kunnan liikuntapalveluille mahdollisuuden tuottaa liikuntaa edistäviä palveluita hyvin matalan kynnyksen toimintana lähellä asukkaita. Lisäksi asumisen ja asuinympäristön olisi tärkeää tukea myös asukkaiden arkiliikkumista, kuten tarjota liikkumista ja liikuntaa tukevaa välineistöä (esim. ulkokuntosalit, kuntoportaat, levähdyspenkit) sekä huolehtia ympäristön talvikunnossapidosta ja valaistuksesta.
Onkin syytä huomioida etenkin seuraavat asiat:
- Mitä enemmän liikunnan edistäminen painottuu terveysliikuntaan ja etenkin arkiliikkumiseen, sitä enemmän on merkitystä muiden hallinnonalojen kuin liikuntasektorin ratkaisuilla.
- Mitä enemmän ihmisellä on vaikeuksia osallistua yleisesti tarjottavaan liikuntatoimintaan, sitä enemmän yleensä tarvitaan eri hallinnonalojen osaamista ja yhteistyötä liikkumisen mahdollistamiseksi.
- Vähemmistöryhmät muistetaan yleensä, kun valmistellaan heille kohdennettuja toimenpiteitä. Vähemmistöryhmät kuitenkin unohdetaan usein silloin, kun valmistellaan yleisiä, koko väestöä koskevia linjauksia tai ohjelmia.
- Ikääntyneistä vain noin joka kolmas yli 70-vuotias ja joka viides yli 80-vuotias saavuttavat terveysliikuntasuosituksen. Ikääntyneet ja toimintarajoitteiset liikkuvat normaaliolosuhteissakin muuta väestöä vähemmän, joten liikkumisen vähentyminen näillä väestöryhmillä voi aiheuttaa merkittäviä terveys- ja hyvinvointihaasteita ja kasvavaa terveyspalvelujen tarvetta.
Tässä ajankohdassa Suomessa onkin erityisesti tarpeen vahvistaa toimia, jotka vaikuttavat ikääntyneiden sekä erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa liikuntaa.
Toni Piispanen
Toni Piispanen toimii valtion liikuntaneuvoston pääsihteerinä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Hän on urheilu-uransa Pariisin paralympialaisiin päättänyt, viisinkertainen paralympiamitalisti pyörätuolikelauksessa.
Piditkö lukemastasi? Tilaa uutiskirjeemme, niin saat ajankohtaiset uutisemme ikäihmisten terveysliikunnasta, mielen hyvinvoinnista, osallisuudesta ja ikäystävällisestä asumisesta suoraan sähköpostiisi!