Ikäinstituutissa on käynnistynyt maaliskuun alussa Hyvän arjen avaimet -hanke (2026–2028), jossa kehitetään matalan kynnyksen ryhmävalmennusta kotona asuville yli 75-vuotiaille. Kohderyhmänä ovat erityisesti haasteellisessa asemassa olevat ikääntyneet, joiden elinpiiri on kaventunut ja hyvinvointi vaarassa heikentyä.
Muistisairaus ei vie ihmiseltä halua liikkua, mutta se voi viedä paikan, jossa liikkua. Häpeä, väärinymmärrykset ja pelko epäonnistumisista voivat sulkea muistisairaan pois harrastuksista. Omien asenteiden tarkastelu, sairastuneiden äänen kuuleminen sekä kokemus hyväksytyksi tulemisesta purkavat sairauteen liittyvää häpeää ja vievät kohti muistiystävällistä liikuntatoimintaa.
Muistisairaus voi vaikuttaa paljonkin harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Tilalle voi tulla jotain uutta. Muistisairas kaipaa turvallisuutta, ja vertaistuen saaminen vastaa ymmärretyksi tulemisen tarpeeseen.
Lisää voimaa vuosiin -hyvinvointitapahtumia on pidetty palvelukeskuksissa ja muutamassa muussa paikassa eri puolilla Helsinkiä. Niiden tavoitteena on ollut antaa iäkkäille tietoa ja vinkkejä arjen valintoihin, jotka edistävät omaa hyvinvointia – ikääntyneenäkään ei ole liian myöhäistä aloittaa!
Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksen tulokset on julkaistu. Tutkimus tehtiin uudenlaisella osallistavalla menetelmällä, jossa vapaaehtoiset ikäihmiset toimivat vertaishaastattelijoina. Mitä tutkittiin ja mitä selvisi?
Ystävälläni on seinällään taulu, hiilipiirros. Kuvassa on vanha ihminen kumarassa istumassa, ja tekstinä: ”Vanhuus on sitä, että tietää kaikki vastaukset, mutta kukaan ei kysy.” Teos on kerrassaan pysäyttävä. Lähes joka kerta, kun käyn ystäväni luona, pysähdyn katsomaan tuota pelkistettyä teosta.
Vaviskaa vaikuttajat: jos sana ei kuulu eikä tehoa, niin voi syntyä eläkeläis-vallankumous! Kuntavaaleihin ja sen jälkeiseen elämään julistetaan täten ”Eevan ja Aatamin” teesit – ja varokaatte, eläkeläiset voivat vielä todella tulla ja valloittaa koko maailman.
Itsenäisyyspäivänä ajatukseni olivat isovanhemmissani ja niissä sukupolvissa, joiden ansiosta meillä on nyt itsenäinen Suomi. Mietin, mitä me kaikki voisimme oppia entisistä ajoista ja tuoda tähän päivään. Ainakin sen yhteisöllisyyden, joka ennen vallitsi kyläyhteisöissä. Toteutammeko hankkeet yksin vai laaja-alaisessa yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa?
Korona-aika on aiheuttanut Suomen Punaisen Ristin toiminnassa monenlaisia muutoksia ja varsin nopeaa sopeutumista. Vaikutukset ovat näkyneet erityisesti ystävätoiminnassa, jossa tuhannet vapaaehtoiset ovat tavallisesti kohdanneet asiakasystäviään kasvotusten. Tapaamiset ovat useille yksinäisille viikon kohokohta ja joillekin jopa ainoita sosiaalisia kontakteja.
Ikäihmisiin kohdistuu samoja huijausyrityksiä kuin muuhunkin väestöön. Joissain tapauksissa huijarit kuitenkin pyrkivät kohdistamaan toimintansa erityisesti ikäihmisiin. Usein huijauksissa käytetään kahta vipuvartta: menetyksen pelkoa tai lupausta suuresta onnesta. Nämä eivät tietenkään ole totta, mutta huijarit ovat erittäin taitavia saamaan uhrin vakuutetuksi siitä, että kyseessä on todellinen tilanne.
