Elämä – tuo niin ihmeellinen ja vivahteikas asia, joka kuuluu meille kaikille. ”Eletty elämä näkyy meidän liikkeissä, ajatuksissa, toiminnassa, tavassa keskustella, olla ja ajatella sekä ennen kaikkea naamasta!” Näin totesi eräs vanhempi Rouva varpaiden uittelupaikalla Jyväsjärven rannalla. Keskustelu oli alkanut siitä, kun olin ajatuksissani puuskahtanut ruuhkavuosiarjestani ja siitä, kuinka joskus on vaikeaa sovittaa kaikkia palasia yhteen. Rouva katsahti minuun päin pilke silmäkulmassa ja kysyi, haluanko kuulla tarinan?
”Siellä ne pojat katsoivat ulkohuussin takana, että kenenkä tytön takamus oli missäkin reiässä!”
Tarina alkoi siitä, kun hän oli tyttösenä elänyt onnellisen lapsuuden Karjalassa – paikassa, jossa metsämansikat maistuivat makealta ja aurinko paistoi koko kesän. Seuraintalon ulkohuussiin ei uskallettu mennä yksin. ”Siellä naapurin pojat katsoivat ulkohuussin takana, että kenenkä tytön takamus oli missäkin reiässä! Elämä oli onnellista, kunnes sota alkoi runtelemaan maata. Äidiltä oli jäänyt pullat leivinuuniin ja isän oli tapettava lehmät navettaan, kun piti lähteä. Jättää mansikkamaat ja muistot muiden haltuun. ”
Kun on lähdettävä
Oli lähdettävä – halusi tai ei, oli liikuttava, jaksoi tai ei, oli elettävä pelossa ja surussa. Elämä oli puurtamista ja toisten nurkissa elämistä. Kukaan ei oikein halunnut evakkoja nurkkiinsa ja työtä piti tehdä aina leikki-ikäisestä lähtien. Elämä kuitenkin meni eteenpäin – vaikka itsellä olisi ollut kuinka paljon surua ja murhetta, niin linjuri kulki aikataulun mukaan. Rouva kertoi, ettei suruun ja murheeseen voinut jäädä kiinni, se halvaannutti. ”Piti vain mennä ja tehdä, uneksia ehti illalla juuri ennen nukahtamista! Unelmat ja ajatukset olivat vain minun, eikä kukaan niitä voinut viedä.”
Unelmointi kannatti, koska Rouva löysi elämänsä miehen naapurin kanatarhasta! Kohtaaminen sytytti molempien silmiin tähdet yli 50 vuodeksi. Tuon 50 vuoden aikana rakennettiin uudelleen kotimaata muiden suomalaisten kanssa ja kasvatettiin uutta sukupolvea. Työtä tehtiin aamusta iltaan ja lapset kasvoivat siinä rinnalla. – Elämä oli yhdessä tekemistä ja olemista. Kaikilla ei ollut asiat hyvin. Naapurin rouvan mies ei kestänyt sodan painajaisia, vaan tarttui pulloon. Useasti naapurin rouva muksuineen juoksi juopunutta isäntää karkuun Rouvan kotiin. Ja sinnehän sai tulla. Yhdessä itkettiin, mutta myös päätettiin, että tästäkin selvitään. Lapset kasvoivat ja lähtivät maailmalle. Rouva jäi miehensä kanssa kotiin. ”Silloin meillä oli aikaa, aikaa olla yhdessä. Mitä siitäkin seurasi? Toisen naama alkoi ärsyttää ja kaiken maailman vaivojakin miehellä oli. Jotakin muuta sitä voisi tehdä kuin katsella tähtisilmiä loputtomiin!”
Eloa elämään
Rouva oli hetken hiljaa. ”Niin, elämä on erikoista ja niin ainutlaatuista. Sitä ei osaa arvostaa, kun se on siinä.” Rouvan mies oli kuollut yllättäen ja yhtäkkiä hän oli yksin. Ystävät olivat kuolleet, lapset muualla, ei ollut oikein ketään. Vähitellen Rouva oli tutustunut naapuriinsa, joka katseli ajatuksissaan samaan suuntaan kuin Rouva. Naapuri innosti Rouvaa osallistumaan Eloa Elokotiin –projektin tapahtumiin ja ryhmiin, joissa oli oikeastaan aika mukavaa porukkaa. Tunnelma oli ihan rento, eikä kukaan ollut ylempänä toista, kaikki tasavertaisina. Porukalla suunnitellaan tekemiset ja tehdään yhdessä – vähän niin kuin aikoinaan: yhdessä suunnitellen, tehden ja toisia tukien. Ryhmissä tutustuu uusiin ihmisiin, saa apua erilaisissa elämäntilanteissa ja porukalla voidaan käydä vaikka ongella. Kesäaikaan hyödynnetään alueen mahtavia puistoja ja läheistä vesistöä. Nähdään ja koetaan, mitä on ympärillä ja astutaan ulos muiden joukkoon.
Tässä vaiheessa Rouva katsoi minuun. ”Älä huolehdi siitä, että saatko arjen palikoita oikeisiin kolosiin. Huolehdi siitä, että elät ja annat elämän näkyä ja kuulua jokaisessa askeleessa, sanassa, ajatuksessa, hymyssä ja silmänpilkkeessä! Löydä ne metsämansikat ja uskalla istua rohkeasti ulkohuussissa!”
Elämä on täynnä ihmisiä ja tarinoita, jotka kaikki ovat tärkeitä ja meille merkityksellisiä. Ei unohdeta toisiamme, vaan otetaan se kaverikin mukaan!
Piia Altti, projektipäällikkö
Eloa Elokotiin -hanke
Jyväskylän hoivapalveluyhdistys ry
Hankkeessa kehitetään terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä mahdollistavaa sekä syrjäytymistä ennaltaehkäisevää yksilö- ja ryhmämuotoista toimintaa Lutakon alueen ja Elokodin ikääntyneille Jyväskylässä. Hanke mahdollistaa alueen ikääntyneille yhteisen matalankynnyksen olohuoneen. Ryhmätoimintaa toteutetaan ylisukupolvisuuden periaatteella yhteistyössä alueen päiväkodin kanssa.
www.jyvaskylanhoivapalvelut.fi/projektit/eloa-elokotiin/