Taide on sosiaalinen toiminnan muoto, se vaatii läsnäoloa ja sitä tehdään kohdattavaksi: runo luettavaksi, maalaus katsottavaksi, laulu kuultavaksi. Tekijä kohtaa taiteen tekemisen kautta omia vahvuuksiaan, epävarmuuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Taiteen kokija kohtaa saman, tekijän teokseen reflektoituen. Yhteisestä kokemuksesta tulee summaksi enemmän kuin yksi plus yksi. Tekemisen kautta voimaantuminen koskee kaikkia, koko ryhmää.
Elämänote-ohjelmassa edistetään ja tutkitaan kotona asuvien iäkkäiden osallisuutta. Miten kotona asumista ja osallisuutta voidaan parhaiten tukea ja mikä vaikutus ohjelman hankkeiden toimintaan osallistumisella on? Tutkimusmenetelmä on uusi: haastattelijoina toimivat toiset saman alueen ikäihmiset. Haastattelutilanteissa keskustelut polveilevat ja myös hanketyön merkityksellisyys nousee esiin. Parhaimmillaan ”elämänkirja aukeaa.”
Ikäihmisten Virkee-ruokakursseilla on pohdittu muun muassa omia arkisia ruokavalintoja sekä ateriahetkien ja makutottumusten merkitystä. Kursseilla on käsitelty myös säännöllisen ruokailun merkitystä ikääntyessä, sillä monipuolisen, värikkään ja maistuvan ruokavalion voi koota varsin monella tavalla.
Suomi ikääntyy. Yhä useampi vanhus jää yksin kotiin. Vapaaehtoistyö tarjoaa merkitystä elämään ja pitää kiinni yhteiskunnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Voisiko vapaaehtoistyö olla yksi ratkaisu ikääntyvän Suomen haasteisiin?
Heikki lähtee Turusta kohti Lietoa Sippe -kassi olallaan ja tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kassi sisältää Laulavan lintukirjan, koska tänään on luvassa luontokutsut joilla tunnistetaan lintujen ääniä. Marjatta on ollut Lahdessa esittelemässä Sippe -musiikkikutsuja Lähimmäispalvelun ja Diakonialaitoksen väelle. Seuraavana aamuna hotellin aamiaispöydässä viereen istuu sattumalta eläkeläisporukka Lieksasta. Marjatan ilme kirkastuu ja hän näkee tilaisuutensa tulleen: myös lieksalaiset saavat ”Sippen pureman.”
Huoli vanhusten huonosta kohtelusta on noussut meidän kaikkien mieleen viime aikojen uutisten vuoksi. Tällä kertaa huoli on syntynyt joidenkin yksityisten hoivapalvelujen vuoksi, aikaisemmin taas julkisten palvelujen toiminnan vuoksi. Olemme joutuneet pohtimaan omia näkemyksiämme siitä, millaista hoivaa ihminen tarvitsee tai ansaitsee elämän loppuvaiheessa ja miten sitä pitäisi tarjota. Ikävät uutiset tuntuvat toisinaan niin pahalta, että haluamme sulkea niiltä silmämme ja korvamme.
”Joulu se on vanhuksellakin. Niin paljon on unohdettuja ihmisiä. Joulu ei ole aina auvoista. Missä on lähimmäisenrakkaus? Tahtoisin kaverin joulusaunaan. Missä on vanhusmyönteisyys? Kuka minua käy katsomassa… Antakaa meille lisää auttavia käsiä. Älkää hyljätkö meitä. Välittäkää! ” (Iloa Arkeen-pysäkin ikääntyneet vuonna 2018)
”Onko tämä nyt sitä neljänkympin kriisiä?” Kysymys risteili mielessäni, kun vuosia jatkunut työ markkinointitehtävissä ei enää maistunut, vaan mieli halaji jotain ihan muuta. Matkan varrelle oli mahtunut todella kiinnostavia projekteja ja hyviä yhteistyökumppanuuksia, mutta halusin vielä oppia uutta ja päästä työskentelemään itselleni tärkeiden asioiden parissa. Päätin, että työelämäni toisen puolikkaan haluan edistää ikäihmisten hyvinvointia. Niinpä 18 vuotta valmistumisensa jälkeen tämä markkinointiekonomi lähti uudestaan koulun penkille opiskelemaan geronomiksi.
Ikäinstituutin ja Valli ry:n koordinoima Elämänote-avustusohjelma on käynnistynyt syksyllä 2018. Ohjelmassa mukana olevien hankkeiden yhteisenä tavoitteena on parantaa haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten osallisuutta ja…
