Ikäihmiset mukaan vapaaehtoistoimintaan

Suomi ikääntyy. Yhä useampi vanhus jää yksin kotiin. Vapaaehtoistyö tarjoaa merkitystä elämään ja pitää kiinni yhteiskunnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Voisiko vapaaehtoistyö olla yksi ratkaisu ikääntyvän Suomen haasteisiin?

Ikäihmisistä noin 53 prosenttia kertoo tehneensä vapaaehtoistyötä viimeisen neljän viikon aikana ja 58 prosenttia viimeisen vuoden aikana.* Tulokset ovat ikäihmisten (yli 65-vuotiaiden) osalta rohkaisevia, sillä koko aikuisväestön osalta luvut ovat selvästi pienemmät (42 % ja 50 %). Nuorista (15–24-vuotiaat) vain 31 % kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä viimeisen neljän viikon aikana. Vapaaehtoistoiminta on siis yleisempää ikäihmisten kuin muiden keskuudessa.

Kun vapaaehtoistyötä tarkastellaan tehtyinä tunteina, muuttuu asetelma merkittävästi. Keskimäärin vapaaehtoistyötä oli tehty noin 15 tuntia kuukaudessa. Ikäihmisten osalta luku oli vain 13,5 tuntia, kun nuoret tekivät noin 27 tuntia vapaaehtoistyötä viimeisen kuukauden aikana. Nuorten tekemien tuntien määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana, kun ikäihmisten vapaaehtoistunnit ovat tippuneet alle puoleen.

Aikapula uhkaa vapaaehtoistyötä – vai uhkaako?

Miksi noin 58 prosenttia suomalaisista ei tee vapaaehtoistyötä? Suurin syy on ajanpuute. Aikapulan jälkeen tärkeimmäksi syyksi nousee se, että kukaan ei ole pyytänyt mukaan. Vain noin yhdeksän prosenttia suomalaisista kertoo, että vapaaehtoistyö ei kiinnosta. Uskon, että heistäkin suurin osa lähtisi mukaan, jos he vain tietäisivät, kuinka paljon iloa ja hyötyä vapaaehtoistoiminnasta voi olla.

Ratkeaako ongelma siis sillä, että pyydetään vain mukaan? Osittain kyllä. Nuorista 69 prosenttia kertoo, että haluaisi osallistua vapaaehtoistoimintaan, jos joku kysyisi mukaan. Yli 65-vuotiaista samalla tavalla vastaa vain joka neljäs. Ikäihmisille pelkkä mukaan pyytäminen ei välttämättä siis riitä, vaan pitää keksiä uusia keinoja.

Mikä voisi olla sopiva vapaaehtoistyön muoto ikäihmisille? Ajanpuute viittaa siihen, että muutakin tekemistä ja mahdollisuuksia on paljon. Ikäihmisillä vapaaehtoistoimintaa voivat rajoittaa omien terveydellisten syiden ohella myös omaishoito tai vaikka lastenlapset. Paljon puhutaan myös pop-up -vapaaehtoisuudesta. Siitä, että vapaaehtoistoimintaan voi osallistua hetkellisesti ilman pitkää sitoutumista ja vain silloin, kun se itselle sattuu sopimaan. Uusien kevyempien vaihtoehtojen tarjoaminen voi olla yksi ratkaisu, mutta en usko, että se yksin riittää.

Iäkkäille on tarjottava monia tapoja osallistua

Ikäihmisiä saadaan mukaan erilaisia keinoja yhdistämällä. Pyydetään henkilökohtaisesti mukaan, tarjotaan kevyempiä ja elämäntilanteeseen sopivia tapoja osallistua, annetaan vertaistukea ja tunnistetaan osaamiseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyvät tekijät. Voi olla, että ikäihmisille sopii ja heitä kiinnostaa ihan erilainen vapaaehtoistoiminta ja sisällöt kuin nuoria tai keski-ikäisiä. Ehkä nopeatempoisen ja kertarysäyksellä ulkopuolisena hoidetun pop-up-vapaaehtoisuuden sijaan ikäihmisten kanssa voisikin toimia pitkäjänteiseen sitoutumiseen ja luottamukseen perustuva yhdessä tekeminen.

Onneksi ikäihmisten osallisuutta pohditaan parhaillaan laajasti STEAn rahoittamassa Elämänote-ohjelmassa. Ohjelmassa mukana olevien 20 hankkeen yhteisenä tavoitteena on tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten kotona asumista ja vahvistaa heidän elämänhallintaansa. Uskon, että näiden hankkeiden myötä löydetään kokonaan uutta ymmärrystä myös ikäihmisten vapaaehtoistoimintaan.

Leo Stranius

Kirjoittaja on Kansalaisareenan toiminnanjohtaja ja Elämänote-ohjelman ohjausryhmän jäsen.

Elämänote-ohjelma: https://www.ikainstituutti.fi/elamanote/

Vapaaehtoistyöstä Suomessa: http://www.kansalaisareena.fi/aineistoa/tutkimukset-ja-selvitykset/

Ikääntyneille suunnattua vapaaehtoistoiminnan tietoa ja mahdollisuuksia: https://www.vapaaehtoiseksi.fi/

* Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella teettämä tutkimus, johon on haastateltu 1000 suomalaista keväällä 2018.