Päätän tehdä kokeen. Googlaan kolmen kotiani lähimpänä olevan ikäihmisten ympärivuorokautisen asumisen yksikön nettisivut ja etsin tietoa, miten pääsisin vapaaehtoiseksi ulkoiluavuksi. Ei tuloksia. Jokaisen yksikön nettisivuilla kerrotaan, että läheiset voivat vapaasti osallistua talon toimintaan. Esittelyiden mukaan vapaaehtoiset järjestävät erilaista ohjelmaa, mutta missään ei kerrota, miten vapaaehtoiseksi pääsee.
Laitan sähköpostia kahteen paikkaan ja jään odottamaan. Tuoreimman sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköt toivoisivat läheisiltä ja vapaaehtoisilta lisää apua ulkoiluun. RAI-tulosten mukaan 75 % asiakkaista ei ollut käynyt ulkona edellisen 3 päivän aikana. Isoimmaksi haasteeksi nostettiin resurssipula. Raportin aineistoa lukiessa jäi mieleen, että erot yksiköiden välillä ovat isoja. Liian isoja.
Viikon jälkeen tarkistan, olenko poiminut sähköpostit oikein. Selviää, että yksikönjohtaja on vaihtunut ja yhteystiedot päivitetty nettisivuille viiveellä. Soitan perään. Puheluuni vastataan heti ja saan lämpimän vastaanoton ajatukselle, että tulisimme lasten kanssa ulkoilemaan asukkaiden kanssa. Lähellä olisi mukava leikkipuisto, mutta ajatus vieraan ikäihmisen kanssa sinne lähtemisestä arveluttaa. Käyn tutustumassa yksikköön ja sovimme vierailun seuraavalle päivälle. Lauantai sopii heille hyvin, sillä silloin on vähemmän ohjelmaa. Jään käsitykseen, että voisimme pelata pihapelejä muutaman asukkaan kanssa.
Ulkoilua hymyssä suin
Aamupäivä koittaa aurinkoisena ja suuntaamme koko perheen voimin ulkoilulle hoivakotiin. Mukaan on pakattu lasten kestosuosikkeja: pallo, katuliidut ja saippuakuplia. Pihapelejä kuulemma löytyy yksiköstä.
Lapset herättävät ihastusta jo tilaan astuessaan, eikä uloslähtijöitä tarvitse houkutella mukaan. Sääkin suosii. Lapset piirtävät katuliiduilla ja asukkaat ihastelevat. Me vanhemmat lähinnä ihmettelemme, miten niin arkinen asia voi tuottaa katsojille niin valtavan paljon iloa. Hymyt ovat leveitä ja väkimäärä sisäpihalla kasvaa.
Juniori pääsee vauhtiin ja esittelee taitojaan saippuakuplien puhaltajana sekä niiden puhkojana. Myös asukkaat puhaltavat kuplia ja nelivuotias nauttii huomiosta – vauhti kiihtyy. Ulos on kokoontunut reilu parikymmentä asukasta. Osa intoutuu heittelemään kanssamme palloa.
Tunti hujahtaa siivillä, eikä pihapelejä ehditä edes aloittaa. Sydäntä lämmittää, miten moni asukas tuli ulos nauttimaan ihanasta ulkoilusäästä ja lasten ilonpidosta. Me vanhemmat pääsimme helpommalla kuin puistossa, sillä joku muu antoi huomiota, päivitteli ja ihasteli. Jäi tunne, että kaikki osapuolet nauttivat yhteisestä hetkestä.
Kotimatkalla takapenkiltä ilmoitetaan: ”Äiti, mummotkin tykkäävät yksisarvissaippuakuplista!”. Varovasti utelen mieheni mielipidettä reissusta. ”Oli kyllä hyvä setti. Voidaan mennä uudelleen”, hän kiteyttää. Ja nyt kun yhteyshenkilö on löytynyt, on seuraava kerta helpompi sopia.
***
Vie vanhus ulos -kampanja 8.-21.9. kannustaa ulkoilemaan ikäihmisten kanssa. Kuka sinun läheisistäsi tai tuttavistasi ilahtuisi yhteisestä ulkoiluhetkestä?
Eveliina Palvimo on Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelman asiantuntija ulkoilun puolestapuhuja. Perheeseen kuuluvat päiväkoti-ikäiset lapset, joiden kanssa ulkoillaan säässä kuin säässä.
Lähde:
Karppanen S, Miettinen M, Palvimo E, Rappe E, Sivula S, Heli Starck, Seija Viljamaa. 2025. Selvitys ikääntyneiden subjektiivisesta ulkoiluoikeudesta ja muista mahdollisuuksista ulkoilun lisäämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:3.