Siirry sisältöön

Olla onnellinen ja arvostettu ikäihminen

Seniorivaikuttajien huomioita ikäohjelmasta -blogisarja valottaa näkemyksiä niistä asioista, mitä Kansallisen ikäohjelman tulisi viedä käytännössä eteenpäin. Ikäohjelma alkoi tällä hallituskaudella. Se on poikkihallinnollinen ja jatkuu vuoteen 2030. Ohjelman tavoitteena on turvata mahdollisimman toimintakykyinen ikääntyminen ja rakentaa taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä palvelujärjestelmä. Kokenut kunnallispoliitikko ja vapaaehtoistyön konkari Maija Jaakkola-Angervuori kertoo lyhyen visionsa hyvästä vanhuudesta. Miltä elämä silloin näyttää?

Asuisin sitten kaupungissa tai maaseudulla haluaisin olla arvostettu vanhus. Haluaisin, että minua kohdeltaisiin niin kuin ennenkin, eikä ajateltaisi minun ikääni.

Toivoisin, että minulla olisi pari ystävää, joiden kanssa voisin keskustella puhelimessa niitä näitä.

Olisin kiitollinen, jos minulla olisi naapuri, joka sanoisi silloin tällöin: ”lähdetkö kanssani kauppaan tai vaikka ompeluseuraan”. Tuntisin itseni siinä tilanteessa tärkeäksi.

Jos joudun kotihoidon piiriin, niin toiveenani olisi lämmin ruoka, joka olisi hyvän ravintolaruoan tasoista. Ruokahalu iän muuta laskee ja ruoan pitää olla maukasta – se voi olla ainoa ilo minulle sinä päivänä. En haluaisi, että ruokani hinnoiteltaisiin halvimman tarjouksen mukaan, vaan ruoan maun ja laadun mukaan.

Toivoisin, että kotihoitaja, joka luonani käy, olisi pääsääntöisesti aina sama. Hän olisi jo tuttu ja voisin vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja saisin sisältöä päivääni.

Jos minulla olisi lapsia, toivoisin, että he muistaisivat minua silloin tällöin.

Toivoisin, että kotihoidossa olisi minulle nimetty yhteyshenkilö, jolle voisin soittaa, jos tarvitsen lääkäriä tai muuta apuna. Voisin soittaa vain hänelle, eikä moneen paikkaan ja selitellä asioita

Toivoisin, että eläkkeeni olisi riittävä, jotta saisin ainakin perusasiat ostettua. Ettei tarvitsisi murehtia yökaudet, miten saisin esim. lääkelaskuni maksettua.

Toivoisin vielä, että joku projekti löytäisi minut ja olisin se ”Löydetty vanhus ”.

Toiveena olisi olla samanlainen kansalainen ja jopa vielä arvostetumpi, kun olen vanhus.

Toivoisin, että päättäjät huomioisivat sen, että en pysty tietokoneella tekemään niitä asioita, joita he päättävät meidän vanhusten tekevän.

Toivoisin, että saisimme joka sotealueelle ”vanhusasianvaltuutetun”, joka miettisi vanhusten asioita kokonaisuutena. Kävisi laitoksissa ja tutustuisi kotihoitoon, niiden toimintaan ja kehittäisi parempaan suuntaan. Tällä hetkellä sosiaalipuolen ihmisillä ei kiireen takia riitä tarpeeksi aikaa tähän osa-alueeseen.

Toivon jokaiselle Suomalaiselle oikeasti arvokasta vanhuutta, ei vain puheissa.

Maija Jaakkola-Angervuori

Eläkeläinen 82 v. Mukana kunnallispolitiikassa 50 vuotta.  Viimeksi Vehmaan vanhusneuvoston puheenjohtaja.
Päämääränä apu niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.