Kesän kääntyessä syksyksi eletään monissa työyhteisöissä aktiivista toiminnan suunnittelun aikaa. Ikäinstituutin perinteisillä Elopäivillä on tullut tavaksi poimia kuluneen kauden tähtihetkiä ja tunnistaa lähitulevaisuudessa odotettavissa olevia sellaisia. Tapa on oivallinen. Se auttaa pysähtymään yhteisten onnistumisten ääreen, virittämään myönteistä suuntaa tulevaan ja tekemään yhteistä työtä ja vahvuuksia näkyväksi.
Uudet näkökulmat innostavat
Tulevaisuuteen suuntaaminen ja uusien avauksien tekeminen on innostavaa. Kuluvana vuonna olemme käynnistäneet VIVA! -hankkeen, jossa kehitetään voimaantumista vahvistavaa ohjausta ja sovelletaan tietoisen läsnäolon ja itsemyötätunnon taitoja ikääntyneiden, muistisairauteen sairastuneiden ja heidän omaistensa tueksi. Heidän kanssaan työskentelevän ammattihenkilöstön ohjausosaamista vahvistetaan valmennuspoluilla ja uusilla näkökulmilla ja välineillä.
Hankkeessa punotaan yhteen positiivista psykologiaa, ratkaisukeskeistä lähestymistapaa ja gerontologista osaamista. Positiivinen psykologia antaa mielen hyvinvoinnin vahvistamiselle hyvän perustan ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa tuo esiin tavoitteet, voimavarat, teot ja toivotun tulevaisuuden.
Ratkaisujen etsiminen ja löytäminen antaa voimaa. Tämän olemme todenneet työyhteisöille suunnatuissa valmennuksissa, joissa on yhdessä tarkasteltu arvoja, kiteytetty toimintaperiaatteita ja nostettu esiin voimavaroja. Ratkaisukeskeisessä hengessä olemme tunnistaneet toimivia asioita, avanneet mahdollisuuksia ja erilaisia näkökulmia. On ilo huomata, miten yhdessä pohtien syntyy oivalluksia ja kuinka oivallukset siirtyvät arjen käytännöiksi.
Myönteisyydellä on merkitystä
Osallistuin kesäkuun lopussa eurooppalaiseen positiivisen psykologian konferenssiin Ranskassa. Tapahtuman loistava ilmapiiri, aiheiden rikas kirjo ja kiinnostavat keskustelut ilahduttavat edelleen. Konferenssin keskeisiä viestejä kiteyttäen myönteisyydellä on merkitystä, mahdollisuuksien näkeminen voimaannuttaa ja vahvuuksien käyttö edistää yksilön ja yhteisöjen hyvinvointia.
Konferenssista on mieleen jäänyt monta loistavaa esitystä. James Pawelski haastoi puheenvuorossaan pohtimaan, haluammeko taistella ongelmia ja huonosti olevia asioita vastaan vai toimia hyviä asioita vahvistaen. Voimme itse valita, keskitymmekö ongelmiin vai hyvän näkemiseen.
Professori Barbara Fredrickson perusteli esityksessään, miksi myönteisyys kannattaa. Se laajentaa näkökulmia, rakentaa yhteyttä ihmisten välille ja vahvistaa selviytymiskykyä. Konferenssin päätöspäivänä emeritaprofessori Felicia Huppert pohti kukoistuksen lähteitä. Hänen ohjeensa olivat konkreettisia ja puhuttelevia: ’Rakenna yhteyttä toisiin ihmisiin, ole aktiivinen, tiedosta tämä hetki, ole kiinnostunut oppimaan uutta ja toimi toisten hyväksi’.
Pohdin konferenssissa paljon hyvän ikääntymisen ja vanhustyön näkökulmaa. Olemme Ikäinstituutissa valottaneet vanhuuden kuvaa korostamalla ja arvostamalla vanhuuden erityisyyttä, iäkkään ihmisen voimavaraisuutta, rikasta elämänkokemusta ja moninaisia elämäntaitoja. Olemme puhuneet hyvästä kohtaamisesta, mikä voi parhaimmillaan olla merkityksellinen arjen tähtihetki. Teemat ovat ajattomia. Myönteisen näkökulman, voimavaralähtöisen tarkastelutavan ja ratkaisukeskeisyyden esillä pitäminen on tärkeää niin yksilön mielen hyvinvoinnin vahvistamisen kannalta kuin toimintaympäristössä meneillään olevien muutosten keskellä.
Sirkkaliisa Heimonen
toimialapäällikkö
