Siirry sisältöön

Joko olet karanteenikuriirina naapurille?

Kuva: Ossi Gustafsson.

Kuva: Ossi Gustafsson.

Koronaviruksen ehkäisytoimet ovat sulkeneet karanteeniin reilut 800 000 yli 70-vuotiasta. Karanteeni tarkoittaa käytännössä sitä, että he tarvitsevat asiointiapua. Moni saa sitä läheisiltään, mutta aika montaa auttaisi, jos asioinnissa saisi avun naapureilta. Tilanne on uusi eikä avun pyytäminen tai vastaanottaminen ole ihan helposti nielaistavissa oleva juttu.

Monissa taloyhtiöissä, asukasyhdistyksissä ja naapurustoissa on asia jo hoidettu ja naapuriapu toimii. Toivoisin, että mahdollisimman moni taloyhtiön tai asukasyhdistyksen hallitus varmistaisi asiointiavun tarpeen omassa talossaan. Olen varma, että asiointiavun organisointi antaa tarpeellisen viestin siitä, että asukkaat puhaltavat yhteen hiileen.

Haastan mukaan myös omakoti- ja kyläyhdistykset. Uskon, että monessa yhdistyksessä homma jo pelaa ja asiointiapua tarvitseva tietää mistä sitä voi pyytää. Osassa yhdistyksiä toimii myös tuettuja omakotitalkkareita, toivottavasti asiointiapu pientä korvausta vastaan kuuluu poikkeusaikoina myös heidän toimenkuvaansa. Apu voi olla myös tarpeen silloin, kun haluaa ensimmäisen kerran tilata ostoksia netistä koti-ovelle.

Ennen kuin kenenkään asiointiavuksi ryhtyy, on sovittava pelisäännöt erityisesti maksamisesta. Tehdäänkö verkkopankista tilisiirto tai muu sen kaltainen järjestely, kun ostokset on tehty? Käteisen kanssa on tietysti oltava tarkempi ja sen vuoksi esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset eivät käsittele rahaa, vaan asia hoidetaan joko laskulla tai sovitusti kauppiaan kanssa. Ja kipeänä ei asiointiavuksi saa mennä.

Kun virusepidemia on voitettu, voivat asiointiapua saaneet tarjota vaikka pihakahvit kiitokseksi. Meidän kulttuurissamme ei ole aivan helppo asettua apua tarvitsevan rooliin. Avunantajan ei kannata siksi vähätellä saamaansa kiitosta, vaan ottaa se iloisena vastaan.  Vastavuoroisuus on olennainen osa ihmisten välistä onnistunutta vuorovaikutusta ja mahdollisuus kiittää on hyvin tärkeä.

Koronakaranteeni on meille kaikille uusi ja kummallinen kokemus. Ei ole ihme, että tilanteen hyväksyminen ei käy ihan käden käänteessä. Asiointiavun tarjoaminen on myös konkreettinen tapa tukea yli 70-vuotiaiden henkistä sopeutumista rajoitettuun elämään. Se, että apu torjutaan ainakin ensimmäisellä kerralla, ei hämmästytä. Onhan valtaosa yli 70-vuotiaista erittäin omavoimaisia ja moni tottunut olemaan itse nuorempien tärkeitä tukipilareita.

Kiperä kysymys on niiden yli 70-vuotiaiden pärjääminen, jotka eivät syystä tai toisesta pyydä apua. Taustalla voi olla vaikeus kohdata muita, erittäin pienet tulot, aistitoimintojen tai muistin heikkeneminen tai mitä tahansa. Sen vuoksi toivon, että marketissa ostoskorin kanssa kulkeva iäkäs saa muiden paheksumatta tehdä ostoksensa. Pikemminkin pelkään, että jäädään kotiin liian niukan ravinnon ja lääkkeiden kanssa. Asiointiavun tarjoaminen vaikkapa postiluukkuun pudotetun kortin avulla voi tällaisessakin tilanteessa auttaa naapureita huomaamaan, kuka on jäänyt syrjään. Sosiaalitoimeen voi huoli-ilmoituksen tehdä naapuristaan, jos vahvasti epäilee, että hän tarvitsisi ammattiapua itsestään huolehtimiseen.

Toivotan meille kaikille hyviä ulkoilusäitä ja rohkeutta astua kotoa ulos. Ulkona kävely, hiihtolenkki, lintujen tarkkailu, puiden pilkkominen tai parvekkeen kevätsiivous vievät ajatukset koronaa karkuun. Karanteeni ei estä ulkona olemista. Samalla oma vastustuskyky vahvistuu ja mielen maisema avartuu. Eilen kuulin jo kiurun liverryksen. Ehkä huomenna löydän kukkivan leskenlehden ojanpenkalta.

johtaja
Päivi Topo
Ikäinstituutti