Siirry sisältöön

Ainutkertainen elämänvaihe

Kuvituskuva, Ossi Gustafsson.

Kuvituskuva, Ossi Gustafsson.

Vuosikymmenet jaottelevat meidät eri ikäkausiin. Lapsina ja nuorina odotamme aina seuraavan ikävaiheen saavuttamista. Keski-ikäisinä odotuksemme vaimenevat ja vanhuusiän saapumista enää harva odottaa.

Vanhuuden ikävaiheeseen liittyy miinusmerkkisiä ja vinoutuneita mielikuvia: harmaata, ankeaa, ilotonta. Vanhat niputetaan myös samaan nippuun, vaikka kaikkia ei ole valettu samaan muottiin. Jokaisella on oma taustansa, historiansa, kokemuksensa. Olemme enemmän erilaisia kuin samanlaisia. Yhteisiä piirteitä ovat: positiivinen elämänasenne, aktiivisuus, itsekuri ja rohkeus elää omannäköistä elämää. Genetiikalla, onnella ja tuurilla on myös vahva osuutensa vanhan elämänhistoriaan.

Nimityksiä

Hyvää vanhenemista ja vanhuutta rakennetaan keski-iässä, joidenkin tutkijoiden mukaan koko elämän ajan. Jokainen ikä on oikea ikä aloittaa ryhtiliike, jotta vanhana olisi edes kohtuullinen toimintakyky. Vanha viisaus kertoo ’minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.’

Kaikki ihmiset haluavat elää kauan, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi. Kuitenkin kaikki ihmiset tulevat vanhoiksi, jos elävät riittävän kauan. Peitenimillä häivytetään tosiasioita, pahinta vanhuuden pelkoa? Joutua toisten avusta riippuvaiseksi.

Vanhan naisen nimittelyistä jotkut ovat leikillisiä, jotkut pikkupahantahtoisia. Yleisesti käytetty mummottelu on vähättelyä. Se on arvonimi, joka kuuluu ainoastaan perhepiiriin. Neutraalein nimitys on seniorit, uusia ovat ikärikkaat, ikäkyvykkäät, runollisin hopeahapset ja totuudenmukaisin kauan eläneet. Arkkukamaa on herkullista mustaa huumoria.

Moniottelija

Naiset elävät keskimäärin muutamia vuosia vanhemmiksi kuin miehet. Onko naisen vanheneminen erilaisempaa kuin miehen? Ehkä naisen vanheneminen on suoraviivaisempaa kuin miehen. Naisen sanotaan olevan heti vanha, kun hän ei ole enää nuori! Jotkut naiset mieltävät vanhuuden saapuneen silloin, kun miesten katseet loppuvat. Vanhana miellyttämisen tarve vähenee.

”Vihdoin hän ei enää yrittänyt miellyttää

muita kuin jumalaa ja kuolemaa  –  kaukana kumpikin

salli itsestään tulla sen mikä oli

(ja niin kuin mies sanoi)

pirunmoinen eukko.

Ja hän melkein kaunistui helpotuksesta

viis veisasi tukasta ja vaatteista

sanoi mitä mieleen tuli.”

(Ilo, Solveig von Schoulz Pää tallella. Runoja ikääntyville LK -kustannus 2008)

Vanhat naiset ovat elämän moniottelijoita, heillä on monia rooleja. Ensin hänellä on työ- ja perhe-elämän haasteet sekä vapaa-ajan harrasteet. Eläkkeelle jäätyään hänen harrastus- ja vapaaehtoistoimintansa laajenee, samalla hän huolehtii puolisostaan, jälkikasvustaan, läheisistään, sukulaisistaan. Myöhemmin hän toimii puolisonsa omaishoitajana, sitten hän jää leskeksi ja on lopulta itse hoivan ja hoidon kohteena.

Ainutkertainen elämänvaihe

Olen vähitellen hyväksynyt, että vanhuus on elämäni lopputila, se ei palaudu mihinkään aikaisempaan elämäni vaiheeseen. Olen nyt ymmärtänyt tämän ainutkertaisen elämänvaiheen arvon. Yritän elää sen mahdollisimman hyvin, vaivoista ja vastustuksista huolimatta.

Eläkkeelle jääminen oli virallinen vanhuuden alku. Siinä vaiheessa harva tuntee itsensä vanhaksi, enintään varttuneeksi keski-ikäiseksi. Tutkimustenkin mukaan me kuvittelemme itsemme kymmenen vuotta biologista ikäämme nuoremmiksi.

Pitkä elämänkokemus – sen hankkimiseksi ei ole oikotietä eikä ohituskaistaa – on ollut mittaamaton voimavara. Se on antanut turvaa, vahvistanut omanarvon tunnetta, vähentänyt haahuiluani. Elämän merkitys ja tarkoitus on selvinnyt.

Nykyään osaan sujuvasti sanoa olevani vanha, vanha rouva tuntuu hyvältä. Joskus käytän ikääni tekosyynä, kun homma ei oikeastaan huvita!

Nimimerkki Meri Koutti

Nimimerkki on 84-vuotias fil.maist. Hän on jäänyt valtionhallinosta eläkkeelle yli 20 v. sitten. Hänen perheeseensä kuuluu aviomiehen lisäksi kolme aikuista lasta puolisoineen, kahdeksan lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi. Perheen lisäksi hän harrastaa lukemista, kynäilyä ja ryhmäliikuntaa.