Kenellä on mahdollisuuksia valmistautua vanhuuteen?

Kuva: Helsingin yliopisto.

Kuva: Helsingin yliopisto.

Vaikka eläkkeelle siirtyminen merkitsee vapautumista työelämän velvoitteista se myös herättää monilla huolta muun muassa taloudellisesta pärjäämisestä. Vanhuuden lähestyminen johtaa miettimään sitä, miten selviytyä arkisista asioista toimintakyvyn heiketessä. Kuten muissakin elämänvaiheissa, tulevien muutosten ennakointi ja niihin valmistautuminen helpottavat uuteen tilanteeseen sopeutumista. Kaikilla ei kuitenkaan ole valmistautumiseen samanlaisia mahdollisuuksia.

Eläkeikäisen väestön kasvaessa erilaisten vanhuuteen valmistautumiseen liittyvien palveluiden tarjonta on lisääntynyt. Eläkeikää lähestyville järjestetään valmennuskursseja, joilla toimintaan koulutetut eläkevalmentajat jakavat osallistujille tietoa eläketurvasta ja taloudellisesta varautumisesta, mutta myös eläkkeelle jäämisen aiheuttamista muutoksista ihmissuhteissa ja arkielämän ajankäytössä. Vakuutusyhtiöt ja pankit tarjoavat asiakkailleen vakuutus- ja sijoitusratkaisuja, joilla voidaan loiventaa tulojen pienenemisen vaikutuksia. Erilaiset senioriasumisen muodot, sekä asuinympäristöjen muokkaaminen muun muassa korjausrakentamisen keinoin tarjoavat uusia ratkaisuja siihen, että ihminen voi jatkaa asumista kotonaan toimintakyvyn heikentyessä. Vaikka vanhuuteen valmistautumisessa usein korostuu taloudellinen varautuminen, tärkeässä osassa ovat myös oikeudellinen ennakointi, terveydestä ja toimintakyvystä huolehtiminen sekä sosiaalisen aktiivisuuden ylläpitäminen.

Kaikilla suomalaisilla ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia valmistautua vanhuuteen. Pienet palkkatulot, ja niistä seuraavat pienet eläketulot, eivät usein anna mahdollisuuksia säästämiseen. Myös alueellinen eriytyminen vaikuttaa varautumisen edellytyksiin: haja-asutusalueella sijaitsevaa omakotitaloa voi olla mahdotonta saada myytyä, kun suunnittelee muuttoa helpompaan elinympäristöön. Muuttotappiokunnissa palvelut heikentyvät, väki vähenee, sukulaiset asuvat usein kaukana ja yksinäisyys ahdistaa. Minkä varaan vanhuuttaan voi silloin suunnitella?

Hyvinvoinnin alueelliset ja sosioekonomiset erot näyttävät kasvavan. Vaikka pienituloisten eläkeläisten toimeentulo on politiikan asialistalla vaalikaudesta toiseen, nopea alueellinen eriytyminen kasvattaa entisestään väestöryhmien välistä polarisaatiota. Samalla kasvaa ero eläkeikäisten mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan elämänkulkuunsa että laajemmin osallisuuteen yhteiskunnassa. Vaikka eläkevalmennuskurssit antavat taatusti monelle ihmiselle eväitä sopeutua uuteen elämänvaiheeseen ja suunnitella vanhuuttaan, merkittävällä osalla eläkeläisistä on heikot edellytykset suunnitella elämäänsä pidemmällä aikavälillä. Pienituloisten eläkeläisten toimeentulosta käytävän eläkepoliittisen keskustelun osana olisi tärkeää pohtia myös keinoja vähentää eläkeläisten alueellista eriarvoisuutta.

Ilkka Pietilä
apulaisprofessori
Helsingin yliopisto