Siirry sisältöön

Näkymiä ikääntymisen tulevaisuuteen

Elinajanodote sekä terveiden elinvuosien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmenten ajan. Tämä kertoo osaltaan onnistumisista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Pitkäikäisyyden ja alhaisen syntyvyyden vuoksi väestömme on maailman vanhimpia, tällä hetkellä 4. sijalla. Tulevina vuosikymmeninä pitkän iän saavuttaa yhä useampi, 85 vuotta täyttäneiden määrä kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Myös korona-ajan jäljet tulevat näkymään tulevina vuosina ikääntyvien terveydessä ja hyvinvoinnissa. Nämä haastavat hyvinvointivaltion: Millaista on ikääntymisen tulevaisuus?

Onko onnistunut vanheneminen mahdollista?

Onnistunut vanheneminen määritellään yleisesti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn säilymiseksi myöhemmällä iällä ilman merkittäviä sairauksia. Keskeisenä ajatuksena on terveiden ja toimintakykyisten vuosien lisääminen elämänkaareen. Yhteiskunnallisella tasolla tämä tarkoittaa terveyttä ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka tukevat ja mahdollistavat hyvää elämänlaatua ikääntyessä. Painopisteen olisi hyvä olla ennakoivissa palveluissa ja toiminnanvajeiden riskissä olevien tunnistamisessa sekä oikea-aikaisessa palveluohjauksessa.

Yksilötasolla onnistuneella vanhenemisella tarkoitetaan pitkää ikää ja terveyttä sekä riittävää toimintakykyä, kuten liikkumiskykyä sekä tiedollisia ja psyykkisiä kykyjä, jotka mahdollistavat aktiivisuutta ja osallistumista itselle tärkeisiin asioihin myös vanhuusvuosina. Keskeistä on toimijuus ja elämän mielekkyyden sekä osallisuuden kokemukset ikääntyneenä. Yksilön kannalta onnistunut vanheneminen on ennen kaikkea subjektiivinen kokemus, johon liittyy myös jo eletty elämä kokonaisuudessaan ja erityisesti se, että on oman elämäntarinansa kanssa sinut. Onnistunut vanheneminen ei tarkoita kuitenkaan sankaritarinoita vaan oman näköistä elämää. Vanheneminen voi olla hyvää ja onnistunutta myös sairauksista huolimatta, ja toimintakyvyn heikentymistä jollain osa-alueella on mahdollista kompensoida muilla vahvuuksilla. Resilienssi ja merkityksellisyyden kokemukset ovat keskeisiä.

Onnistunut vanheneminen on etuoikeus, mutta jokaiselle elämänlaatua lisäävää ja tavoiteltavaa. Tutkimuksista ja määritelmistä riippuen onnistuneen vanhenemisen saavuttaa keskimäärin 35 % iäkkäistä. Onnistunutta ja hyvää vanhenemista edistävät terveelliset elämäntavat läpi elämänkulun. Vanhuusiän elämänlaatuun voidaan vaikuttaa mm. sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden ehkäisyllä, jotka ehkäisevät myös muistisairauksia ja gerasteniaa eli vanhuuden haurastumista. Onnistunutta vanhenemista edistetään myös vahvistamalla toimijuutta, osallisuutta sekä mielen hyvinvointia.

Muuttuva vanhuus

Vanhenemisen tutkimus on tuonut tietoa muuttuvasta vanhuudesta ja vanhuuden siirtymisestä myöhempään ikään. Tämän päivän keski-ikäiset ovat vanhuksia 2050–2060-luvulla. Heille on tuttua some, etäyhteydet ja digijumpat. Heidän tämänhetkinen terveydentilansa määrittää myös tulevien vuosien terveyttä ja toimintakykyä. Suurimmalla osalla viisikymppisistä terveys ja toimintakyky on vielä erinomainen, mutta 50 ikävuoden jälkeen ikääntymisen tuomat muutokset kiihtyvät ja niiden myötä toimintakyky voi heikentyä. Terveelliset elämäntavat, erityisesti säännöllinen liikkuminen, hyvä ravitsemus ja uni ovat keskeisiä toimintakyvyn ylläpitämisessä myös tulevien vuosien kannalta.

Nykyisistä 65–74-vuotiaista useat ovat aktiivisia myöhäiskeski-ikäisiä, parempikuntoisempia kuin aikaisemmat sukupolvet samanikäisenä.  He eivät unelmoi leppoisista vanhuusvuosista vaan toimeliaasta ja elämänmakuisesta uudesta ikävaiheesta. Hyvän vanhenemisen osa-alueisiin sisältyy osallisuuden ja tarpeellisuuden kokemus. Toimeliaat seniorit kaipaavat mielekästä ja merkityksellistä tehtävää sekä rooleja, joissa voivat vaikuttaa ja osallistua. Ansiotyötä halutaan tehdä ja tehdään yhä useammin yli 70 vuoden iässä. Tuleva vanhusväestö on paremmin koulutettua kuin aikaisemmat sukupolvet. Elinikäinen oppiminen on osa heidän sukupolvensa elämäntapaa.

Merkitystä on myös sillä, kenen kanssa vanhetaan. Eliniän pidentymisen myötä perheissä on useampi sukupolvi elossa ja jopa kaksi sukupolvea eläkkeellä samanaikaisesti. Läheiset ihmissuhteet ovat olennainen osa hyvinvointia. Erityisesti merkitykselliset vuorovaikutussuhteet luovat yhteenkuuluvuutta ja kokemusta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat uhkia toimintakyvylle. Vapaaehtoistyö, yhteisöllisyys ja vahvuuksien tunnistaminen tukevat osallisuutta sekä mielen hyvinvointia ja hyvää vanhenemista.

Vanhusten entistä parempi toimintakyky ei ole poistanut viimeisten vuosien lisääntynyttä avuntarvetta. Tulevina vuosikymmeninä erityisesti kaikista vanhimpien sekä muistisairauksia sairastavien avun tarve moninkertaistuu. Tämä aiheuttaa haasteita hyvinvointiyhteiskunnalle. Tarjolla tulisi olla riittävästi ja oikea-aikaisesti palveluja, hoitoa, kuntoutusta ja kodinomaisia asumisratkaisuja, joissa apua on saatavilla tarvittaessa. Teknologian eettisellä hyödyntämisellä on mahdollista vahvistaa vanhuusvuosien elämänlaatua ja toimijuutta.

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut tämän vuosikymmenen terveen ikääntymisen vuosikymmeneksi. Globaalisti ikääntymisen tulevaisuuden haasteita ovat pandemiat, kestävän kehityksen ja ilmastokriisin kysymykset sekä eriarvoistuminen. Tervettä ja hyvää ikääntymistä edistetään läpi elämänkulun panostamalla terveyttä edistäviin toimiin, koulutukseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Ikääntyminen ei ole elämästä yhtäkkiä erkaneva ajanjakso, vaan läpi elämän tapahtuvaa muutosta ja jatkumoa. Yhteiskunnallisilla päätöksillä luodaan ikääntymisen tulevaisuutta ja mahdollisuuksia arvokkaaseen ja hyvään vanhenemiseen.

Annele Urtamo, suunnittelija, Ikäinstituutti

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa hyvästä vanhenemisesta ja on toiminut asiantuntijajäsenenä Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan Ikääntymisen tulevaisuus -työryhmässä.