Arvokas vanhuus II -seminaarissa 4.11. käsiteltiin vanhuutta vähemmistönäkökulman kautta. Eloisa ikä -ohjelman moninaisuusverkoston hankkeet Jade, Yhdenvertainen vanhuus II ja Muittohallat ovat kaikki tehneet viime vuosina työtä ikääntyneiden vähemmistöjen kanssa kolmella tasolla.
Ensinnäkin hankkeissa vähemmistöihin kuuluvat ikääntyneet ovat päässeet mukaan vaikuttamaan erityisesti heille suunnatun toiminnan suunnitteluun ja osallistumaan järjestettyyn toimintaan. Toiseksi hankkeissa on tuotettu tietoa ja konkreettisia koulutuksia ammattilaisten moninaisuusosaamisen edistämiseksi. Kolmanneksi hankkeet ovat tehneet yleistä vaikuttamistyötä vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden elämäntilanteiden ja erityisten ongelmien esiin nostamiseksi ja ratkaisemiseksi.
Seminaarissa olivat mukana kaikki nämä elementit. Opin päivän aikana paljon ja toivon nyt ymmärtäväni paremmin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin, saamelaisiin ja maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien ikäihmisten tilanteita.
Päivän teema, moninaisuus, herätti pohtimaan tarkemmin sitä, mitä tällä moninaisuudella tarkoitetaan. Yksi gerontologian perusasioita on se, että vanhat ihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin nuoremmat ihmiset. Erilaisuuden tunnistaminen ja vanhan ihmisen yksilöllisyyden arvostaminen ovat keskeinen ydinteema, jonka äärelle hyvän vanhenemisen pohdinnoissa palataan aina uudelleen. Seminaarissa huomasin miettiväni, miten tämä moninaisuus on sitten erilaista kuin erilaisuus. Pitääkö moninaisuus sisällään erilaisuuden vai onko tässä kyse jollakin tavoin keskenään erilaisista ilmiöistä?
Päädyin itse siihen, että moninaisuus antaa ilmaisuna enemmän liikkumavaraa kuin erilaisuus. Moninaisuus sisältää ajatuksen siitä, että voimme olla samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia. Nainen ja nainen ovat keskenään samanlaisia, mutta myös moninaisia. Etenkin silloin kun rinnakkain on kaksi vanhaa naista. Moninaisuus sisältää koko elämänkokemuksen kirjon, yhtäläisyydet ja erot sekä niiden keskinäisen limittyneisyyden.
Veikkaan, että seminaarin jälkeen jokaisella osallistujalla oli mielessään omia tulkintoja moninaisuudesta vanhuudessa. Ja hyvä näin. Seminaarin puheenvuorot, valtuutettujen kyselytunti, forum-teatteriesitys ja paneeli jättivät paljon mietittävää siitä, mitä me kukin vanhustyön alalla voimme tehdä arvokkaan vanhuuden eteen. Konkreettisia tekoja ovat esimerkiksi kolmannen sukupuolivaihtoehdon lisääminen kyselylomakkeeseen ja tulkkien käyttämisen kynnyksen madaltaminen. Asenneteko on vaikkapa omien stereotyyppisten ennakko-oletusten tunnistaminen ja niistä eroon pyrkiminen.
Suvi Fried
suunnittelija
