Parinkymmentä vuotta olemme saaneet seurata sosiaali- ja terveydenhuollon jännitysnäytelmää nimeltä SOTE. Poliittiset päättäjät ovat yrittäneet löytää ratkaisua terveyskeskusten pitkiin jonoihin, vanhuspalvelujen ongelmiin, sosiaali- ja terveysalojen työntekijäpulaan ja tietenkin koko toiminnan riittävään rahoitukseen. Yksimielisiä eri tahot ovat siitä, että uusia ratkaisuja tarvitaan. Ainakin alkuvaiheessa rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle. Näin saadaan valtakunnallinen kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuslaitoksen kustannuksista ja niiden alueellisista eroista.
Hyvinvointialue, hyte ja sote
Sote on iso kokonaisuus. Ikäihmisten näkökulmasta se sisältää kaksi tärkeätä osaa: hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (HYTE) ja sosiaali- ja terveyspalvelut (SOTE). Etenkään pienet kunnat eivät pysty nykyisillä voimillaan turvaamaan tarvittavaa palvelujen määrää eivätkä laatua. Vastuuta kantamaan tarvitaan laajempi alue ja vahvempi talous. Tulevaisuudessa tämä vastuunkantaja on hyvinvointialue, joka Uuttamaata lukuun ottamatta vastaa nykyisten maakuntien aluetta. Siksi puhutaankin maakuntauudistuksesta. Uusimaa on suuren väestömäärän vuoksi pilkottu viideksi osaksi, joista Helsingin kaupunki on oma hyvinvointialueensa.
Hyte – kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulla
Kuntien ja hyvinvointialueiden jaettu vastuu vaatii hyvinvointialueilla sopimista siitä, mitä toimintoja sisältyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, mitä tekee kunta ja mitä alue. Itse toivon, että hyten sisältöä ei heti määriteltäisi kovin kapeaksi, vaan edettäisiin kokemuksen ja kokeilujen kautta. Luontevaa olisi, että kuntien liikuntatoimen senioriryhmät jatkuisivat edelleen kuntien tehtävänä. Eri järjestöjen toimet – kuten Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelma – voivat toivottavasti jatkua ja laajeta tuttujen kumppanien – kunnan tai järjestön kanssa. Sen sijaan nykyisin sosiaalitoimen budjetista kustannettavat vanhusten päiväkeskukset monipuolisine ohjelmineen sekä terveydenhuollon sairauksia ehkäisevät ja terveyttä edistävät ohjelmat istuvat hyvinvointialueen sote-kokonaisuuteen. Kunnissa yhteistyötä tehdään myös seurakuntien kanssa. Toivottavasti uudistus ei lopeta tärkeitä yhteistyön muotoja eikä paikallisia vanhusneuvostoja.
Muuttuvatko sosiaali- ja terveyspalvelut?
Tavoitteena on monipuolinen sosiaali- ja terveyskeskus. Yleislääkärien hoidon lisäksi sieltä tulisi saada myös erikoislääkäreiden palveluja ja etenkin ikäihmisille tärkeitä sosiaalialan toimintoja: neuvontaa ja ohjausta vanhuspalveluista, kotipalvelua, omaishoitajan tukipalveluja. Erilaiset ikäihmisten päivätoiminnan muodot kuuluvat myös soten vastuualueeseen. Palveluasumisen eri muodot intervallihoitoineen muodostavat suuren osan vanhojen ihmisten palveluista ja ne ovat selvästi hyvinvointialueen soten vastuulla. Aluevaaleilla valitut päättäjät ratkaisevat, kuinka paljon hyvinvointialueet itse tuottavat palveluasumista ja miten paljon käytetään järjestöjen ja yritysten palveluita. Sote-keskuksen mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat tarvittaessa myös ikäihmisten käytettävissä.
Itse panen paljon toivoa sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistuvaan yhteistyöhön. Hyvää yhteistyötä tarvitaan sairaalahoidosta kotiin siirryttäessä, palveluasumisen tarvetta arvioitaessa, lääkehoidon ja kotihoidon yhteen sovittamisessa sekä omaishoidon tukena. Vanhan ihmisen koko elämäntilanteen tuntemista tarvitaan tärkeitä hoidollisia ratkaisuja tehtäessä. Ammattilaisten yhteistyö ja monialaiset konsultaatioyhteydet ovat vanhan ihmisen palvelun onnistumisen olennainen tekijä.
Aulikki Kananoja
ylisosiaalineuvos