”Mut siinä kohtaa mun luottamus kans loppu, et miten nää leikkausjonot aiotaan hoitaa.” (Omaishoitajien ryhmä)
Ikääntyneet luottavat viranomaisiin ja yhteiskunnan toimintaan nuorempia enemmän, mutta luottamus palveluihin ja niiden riittävyyteen on heikkoa. Ikääntyneillä on voimavaroja toimia oman ja ympäröivän yhteisön turvallisuuden tueksi, mutta ei välttämättä mahdollisuuksia siihen. Tämä käy ilmi sisäministeriön tilaaman ja Ikäinstituutin, Taloustutkimuksen ja Taso Researchin toteuttaman tutkimuksen tuloksista. Väestötutkimus sisälsi kyselyn yli 74-vuotiaille ja ryhmähaastatteluja eri taustoista tuleville iäkkäille.
Turvallisuushaasteet ovat moninaisia ja näyttävät kasautuvan. Erityisesti kieli- tai kulttuurivähemmistöihin kuuluvilla on haasteita. Maaseudulla ja kaupungissa asuvien haasteet eroavat jonkin verran toisistaan, mutta kaikki jakavat yhteisen suuren huolen: sote-palveluiden saatavuus ja digitalisaatiossa mukana pysyminen.
– Turvallisuushuolet keskittyvät arjen konkreettisiin riskeihin, sillä valtaosa ikääntyneistä asuu omassa kodissaan. Digitalisaatio ja sote-uudistus ovat heikentäneet lähipalveluita ja lisänneet eriarvoisuutta, sanoo vanhempi tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista.
Tutkimukseen osallistuneista kahdeksan kymmenestä luottaa puolustusvoimiin, hätäkeskuslaitokseen ja poliisiin. Luottamus romahtaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kohdalla: sote-toimijoihin luottaa vajaa puolet vastaajista. Erityisen heikkoa luottamus oli vanhuspalveluja ja digitaalisia palveluja kohtaan. Yhdeksän kymmenestä kantoi huolta vanhuspalveluiden riittävyydestä. Huolta digitalisaatiosta tunsi 80 %, erityisesti heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat.
On tärkeää kuunnella iäkkäiden näkemyksiä turvallisuudesta, sillä 75 vuotta täyttäneiden määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä noin 670 000 henkilöstä yli 876 000 henkilöön vuoteen 2040 mennessä.
Tutkimus toteutettiin ainutlaatuisella tavalla: väestötutkimuksena, joka tehtiin 75 vuotta täyttäneille – he jäävät tavanomaisissa väestötutkimuksissa sivuun. Lisäksi tutkimuksen ryhmähaastatteluissa äänensä saivat kuuluviin eri taustoista ja etenkin vähemmistöryhmistä tulevat ikäihmiset. Tietopohjan karttuminen antaa turvallisuusviranomaisille, päättäjille ja iäkkäiden parissa toimiville ammattilaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet ennakoivaan ja tehokkaaseen toimintaan ikääntyneiden hyväksi.
Turvaa perheestä ja ystävistä
Yksin asuminen ja pelko muistisairaudesta lisää tutkimuksen mukaan huolta omasta turvallisuudesta, mutta myös koettu yksinäisyys. Joka neljäs yli 74-vuotias koki usein yksinäisyyttä, ja yksinäisistä vain 61 % piti elämäänsä turvallisena, ei-yksinäisistä 77 %.
Perhe ja ystävät lisäävät ikääntyneiden turvallisuuden tunnetta enemmän kuin nuorempien. Perheen merkitys turvan tuottajana on keskeistä etenkin vieraskielisille ikääntyneille. Joka toinen ikääntynyt koki myös naapureiden ja toisten ihmisten lisäävän turvallisuuden tunnettaan.
Rasismi, syrjintä ja ennakkoluulot tulivat esille varsinkin vähemmistöryhmien haastatteluissa.
Huomionarvoista on, että iäkkäillä on aktiivisen varautumisen voimavaraa. Isolla osalla vastanneista on halua ja valmiutta kantaa vastuuta lähiyhteisön hyvinvoinnista. Joka neljäs yli 74-vuotias on kiinnostunut osallistumaan vapaaehtoiseen turvallisuustoimintaan, jos sellaiselle luotaisiin puitteet. Tätä mahdollisuutta kannattaa tutkijoiden mukaan käyttää yksinäisyyden ja syrjäytymisen tuomiin turvallisuushaasteisiin, mutta myös erilaisiin turvallisuustehtäviin.
Suosituksissa huomio syrjivien rakenteiden ymmärtämiseksi
Tutkimusraportin mukaan tarvitaan toimenpiteitä, joilla ikääntyneiden arjen turvallisuudentunnetta vahvistetaan:
Jotta ikääntyneiden tarpeet tulevat näkyviksi ja huomioiduksi päätöksenteossa ja heidät saadaan mukaan palveluiden suunnitteluun, tulee paremmin ymmärtää ja poistaa ikääntyneitä syrjiviä rakenteita kaikessa toiminnassa. Tällöin erityisesti riskiryhmien tunnistaminen helpottuu ja heille pystytään kohdentamaan tarvittavia palveluita.
Kun ikääntyneiden voimavarat tunnistetaan, niistä on hyötyä koko yhteiskunnalle.
Lisätietoja:
Erja Rappe
erja.rappe@ikainstituutti.fi
p. 040 533 7099