Elämme aikaa, jolloin on mahdollista tanssia yhdessä: sinä keittiössäsi ja minä olohuoneessani. Taide ja kulttuuri voivat löytää kanavan tulla osallistujan luokse esimerkiksi Zoomin kautta. Olen aina vannonut fyysisten tapaamisten tärkeyden nimeen: on mukavaa istua vierekkäin, nähdä toisen kasvot ja tanssia hetki yhdessä, lähellä. Korona-aika on kuitenkin luonut uudet rajoitteet läheisyydelle sekä fyysiselle läsnäololle – tilalle on tullut lähellä olo etänä.
Aloitin yhteisötaiteilijana Kulttuuria minulle -hankkeessa syyskuun alussa. Istuin jännittyneenä, kahvikuppi kädessä – oli aika kohdata ensimmäisen kerran ’Kulttuuria minulle’ -etäryhmäläisiä. Ryhmien kohtaaminen ja yhdessä digitaalisesti tanssiminen oli minullekin ihan uutta. Osallistujamme olivat jo iloisina linjoilla. Tietokonenäytön täyttivät pienet kuvaruudut, joissa minulle uudet hymyilevät kasvot vilkuttivat totutusti toinen toisilleen. ”Tervetuloa taas meidän etäryhmään!”
Etäryhmässä liikutimme yhdessä käsiä liidellen kuin linnut ’Kulkurin ja joutsenen’ tahtiin. Tämä nostatti muistoja niin Tapio Rautavaarasta kuin muuttolinnuistakin. Vaikka monen arki onkin muuttunut paljon koronan takia, luonto ja vuodenajat pysyvät ennallaan. On aina mukavaa seurata syksyn muuttolintuja, talvi tulee kuten ennenkin – se on varmaa. Tanssi nostatti erilaisia ajatuksia ryhmäläisten kesken, joista keskustelimme.
Kehollinen kohtaaminen digitaalisesti
Tanssissa ihminen on taiteen tekemisen ja kokemisen väline. Keho on meillä jokaisella, eikä tanssi vaadi sen kummempia työvälineitä. Tanssitaiteilijana ja tanssi-liiketerapeuttina kontakti, kosketus ja läsnä oleva vuorovaikutus ovat tärkeä osa tanssitaidetta. Tällaisena aikana on löydettävä uudenlaisia keinoja olla läsnä kehollisesti ja tanssi on osoittautunut hyväksi keinoksi kohdata ihmisiä digitaalisesti. Vaikka kohtaamme tietokoneruutujen äärellä istuen – kannustamme liikkeeseen. Olemme ottaneet osaksi viikoittaista kuulumisten kertomista liikkeen. Jokainen kertoo liikkeen avulla, millainen olo hänellä on.
On hienoa päästä haastamaan aivojaan ja huomata, että tosiaan uusia digitaitoja voi oppia koska vain. Uskon, että enenevissä määrin ne ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja. Ne mahdollistavat toistemme kohtaamisen missä ja milloin vain.
Tanssin – siis olen
Tanssi on liikunnallinen taito- ja tekniikkalaji. Se yhdistää myös taiteen ja itseilmaisun. Sen kautta voi myös tutustua itseensä sekä muihin ryhmäläisiin. Vähäinenkin liikunta voi pienentää masennusriskiä (Tunne & Mieli 1/2018).
Länsimaisessa yhteiskunnassa jako tieteen ja taiteen välillä on edelleen usein jyrkkä. Kulttuurin ja taiteen merkitys osana ihmisten hyvinvointia sekä aivotiedettä on vasta nouseva trendi. Taiteen merkitys ihmisten hyvinvointiin on tutkimuksellisesti kiistaton. Tanssi ja liike tuottavat niin mielihyvää kuin laskevat stressihormonien tasoa kehossa. Tanssi nojaa vahvasti holistiseen ihmiskäsitykseen, jossa keho ja mieli ovat yhtä. Voisinkin todeta: Tanssin – siis olen! Vaikka odotan jo innolla mahdollisuutta, jolloin saamme taas kohdata toisiamme fyysisesti, on myönnettävä, että digitaalisuudella on tarjota uudenlaiset mahdollisuudet taiteen ja kulttuurin hanketyöhön. Tanssi on mainiota aivojumppaa – lähellä tai etänä.
Silja McNamara, yhteisötaiteilija, Kulttuuria minulle -hanke, Varsinais-Suomen Muistiyhdistys ry
Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa ikääntyvien muistiasiakkaiden osallisuutta ja hyvinvoinnin kokemusta taiteen ja kulttuurin keinoin. Hankkeessa suunnitellaan ja otetaan käyttöön palvelupolkuja, joiden avulla tavoitetaan muistiasiakkaita ja ohjataan heidät kulttuuritarjonnan pariin. https://www.muistiturku.fi/fi/hankkeet/kulttuuria-minulle/