Siirry sisältöön

Ikäihmisten Ajattelijoiden klubissa pohditaan elämän monimutkaisuutta

Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä kokea olevansa hyväksytty ja arvostettu. Helsingin Puotilassa edistetään ikäihmisten osallisuutta monella tasolla; oman elämän hallinnan tunnetta sekä yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta. Omakotisäätiön Kanto-hankkeen (2018-2021) toimintaan liittyvä Ajattelijoiden klubi on kaikille avoin keskustelupiiri, jossa yhdessä pohditaan muun muassa vanhenemista muuttuvassa yhteiskunnassa.

Uusi toiminta otettiin heti innolla vastaan. Osa hankkeen toimintaan osallistuneista olikin jo kaivannut syvällisempää keskusteluryhmää, jossa voisi yhdessä muiden kanssa pohdiskella syntyjä syviä. Osallistujat seuraavat kiinnostuneina ja huolestuneina yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia ilmiöitä sekä ajassamme esiintyviä moraalisia kysymyksiä. Idean äiti Pirjo Turunen on monipuolisesti kulttuurin parissa työtä tehnyt vapaaehtoistyöntekijä ja laulaja. Hän toimii itse myös Klubin vetäjänä ja pitää kulloisestakin aiheesta pienen alustuksen, jonka jälkeen alkaa vapaa pohdinta. Ajattelijoiden klubin noin 15-henkinen ryhmä muodostuu hyvin erilaisilla aloilla työskennelleistä naisista ja miehistä. Iältään he ovat 70-85-vuotiaita.

Turvaton tulevaisuus huolestuttaa

Tapaamisissa on pohdittu muun muassa sitä, mikä saa meidät tuntemaan syyllisyyttä ja pelkoa. Eräs keskustelija arveli, että kaiken syyllisyyden alku liittyy Paratiisin Eevaan, joka valitsi väärän puun. Ajatus kirvoitti heti vilkasta keskustelua. ”Minä tunnen syyllisyyttä siitä, että elän ja olen yhteiskunnalle taakaksi. Tiedän, että se ei ole oikein, mutta en voi sille mitään”, tunnusti eräs keskustelija. ”Meidän yhteiskunnassa on joku vika, kun kaikki tuntevat itsensä hirveän syyllisiksi! Ja media syyllistää vanhoja nuorten sukupolvien ryöstämisestä. Tällainen saa meidät tuntemaan itsemme tarpeettomiksi. Me olemme kuitenkin tarkoittaneet hyvää ja tehneet nuortemme eteen töitä, jotta he pääsisivät elämässään helpommalla. Ymmärrämme nuorten huolet, mutta me olemme rakentaneet tämän hyvinvointiyhteiskunnan. Vaadimme, että se pitää nyt huolta meistä! – Voisimme pistää pystyyn vanhuskapinan”, ehdotti eräs aiheesta aktiivisesti keskustellut. ”Me emme ole syyllisiä!”

Osallistujien suurimmaksi peloksi, ylivoimaisesti, osoittautui pelko vanhenemisesta. Moni on huolissaan, kun riippuvuus muiden avusta lisääntyy. Samalla lisääntyy pelko siitä, että avuttomana tulee kohdelluksi epäasiallisesti. ”Me pelkäämme. Emme kuolemaa vaan vanhenemista, tulevaisuutta ja hyödyttömäksi tulemista. Tunnemme suurta turvattomuutta.” ”Tosiasia on, että yhteiskunta ei kykene huolehtimaan vanhusväestöstä kelvollisesti”, todettiin yhdestä suusta. ”Vanhuspalveluissa puhutaan arvoista, mutta kukaan ei tiedä, mitä niillä todellisuudessa tarkoitetaan”, ihmettelee Pirjo. Keskustelijat peräänkuuluttavat vanhojen inhimillistä kohtaamista ja arvostamista. Joku muisteli kuulleensa, että Somaliassa sanotaan ’kirjasto paloi’, kun vanha nainen kuolee.

Mistä arjen sankaruus syntyy?

Ajattelijoiden klubi kokoontuu

Ajattelijoiden klubissa on keskusteltu myös oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta, moraalista, sydämen sivistyksestä, omastatunnosta sekä vastuusta ja velvollisuudesta. Yhtenä keskustelun aiheena on ollut arjen sankaruus. Ryhmässä pohdittiin sitä, mistä käsite ’arjen sankari’ on syntynyt. Arveltiin, että se on syntynyt sodan aikana, kun elämä oli rankkaa. Oli pakko selviytyä. Nyky-yhteiskunnassa omaishoitajat miellettiin ilman muuta sankareiksi. ”Yhteiskunta säästää valtavasti, kun iäkkäät hoitavat toisiaan, mutta arvostusta ei juuri saa kokea.” ”Myös yksin eläjä voi olla arjen sankari”, jatkaa eräs osallistuja. ”Yksin asuva vanha ihminen, joka selviytyy arjessaan, on oman elämänsä sankari. Iäkkäänä jokaisesta päivästä selviytyminen tuntuu sankariteolta”, toteaa ryhmä yksimielisesti.

”Sankaruutta on pitää itsensä mahdollisimman hyvässä kunnossa. Olenko sankari, jos en aiheuta huolta lähimmäisilleni”, kysyy eräs mies. ”Minä ajattelen, että minun pitää voimaantua, jotta minä pärjään sitten kun toimintakykyni alkaa heikentyä.” Keskustelun arjen sankaruudesta tiivistää ryhmän vanhin. ”Voisiko arjen sankaruus olla sitä, että elää oman mittansa mukaisen elämän ja uskaltaa olla juuri sellainen ihminen kuin on?”

Ajattelijoiden klubista on tullut monelle tärkeä osa arkea. Klubi koetaan paikaksi, jossa voi vapaasti ilmaista syvimpiä ajatuksiaan. ”Koemme kuuluvamme yhteisöön, jossa meitä arvostetaan ja jossa jokaisen mielipidettä kuullaan”, toteaa eräs tapaamisiin säännöllisesti osallistuva nainen. ”Olen niin onnellinen, että meillä on tällainen yhteisö, jossa tuntee olevansa osa jotain. Kanto-hanke on antanut meille yhteisön ja pohjan.”

Ajattelijoiden klubin osallistujat haluavat, että yhteiskunnassa kuunnellaan ikäihmisiä. He ovat lähettäneet rouva Jenni Haukiolle vierailukutsun klubin tapaamiseen kevään aikana. Kutsuun odotellaan vielä vastausta.

Birgitta Bakker, hankekoordinaattori, Kanto-hanke

Kanto-hankkeen tavoitteena on kehittää kansallisesti toimiva konsepti ikäihmisten parempaan kotona selviytymiseen. Toiminnan kulmakivinä ovat löytävä vanhustyö, vapaaehtoistoiminta sekä ikäihmisten osallistava toiminnallisuus. Hankkeessa kehitetään helposti lähestyttävä tapaamispaikka ikäihmisten itseohjautuvaan toimintaan sekä osallistumista ja liikkumista helpottavia ratkaisuja sinne pääsemiseksi. Kanto-hankkeen kotisivu: https://omakotisaatio.fi/index.php/avoin-kohtaamispaikka/

Tutustu Elämänote-ohjelman hankkeisiin