Ikäihmiset ovat menneen ajan tietopankki

Ikäihmisten kanssa lähes kymmenen vuoden ajan töitä tehneenä saan usein mukavia ja ajankohtaisia ideoita keskusteluihin ja ryhmätilanteisiin. Usein saan ilokseni huomata, että puheliaanakin ihmisenä menen sangen sanattomaksi näiden monenlaisia aikakausia nähneiden tietopankkien kanssa. Se onkin tämän työn innostavin ja hykerryttävin asia! Saan olla oppimassa ja ihastelemassa valtavaa kokemusta – ja joskus saada itsekin tuotua jotain nykyajan asioita heidän ajatusmaailmaansa.

Kana munaa neuvoo!

”Ei meidän nuoruudessa paljon kierrätyksestä puhuttu. Eihän silloin ollut vielä muoviakaan käytössä ja kaikki käytettiin niin tarkkaan hyödyksi kuin vain mahdollista oli!” sanoi eräskin rouva, kun kyselin millaisia ajatuksia hänellä oli kierrättämisestä ja paljon puhutusta ilmastonmuutoksesta. Tarkoitus oli puhua nykyajan käytännöistä ja käyttääkö rouva mahdollisesti biojätepusseja, mutta sainkin nojatuolimatkan menneeseen aikaan.

Ikäihmisethän ovat tässäkin asiassa pioneereja! Silloin kompostoitiin kaikki, mitä sattui tarkkaan hyödynnetyistä ruoka-aineista jäämään, eli korkeintaan perunankuoret. Eihän silloin vielä mitään appelsiineja ollut ja kananmunankuoretkin jauhettiin ja käytettiin vaikkapa huonekasvien ravinteina. ”Hyvin santut kukkii, kun kananmunankuorta laittaa kasteluveteen” kertoi minulle yli 80-vuotias herrashenkilö saintpaulia-rivistöään näyttäen. Luulin siihen asti olleeni jonkinlainen viherpeukalo, mutta oppia ikä kaikki.

Lomamatkoja ystävän kanssa

Joskus juttelimme siitä, miten menneinä aikoina on vietetty lomia. Suorastaan puhkuin innosta ja halusin tietää kaiken sen ajan naisvoimasta ja miten he ovat raivanneet tietä meille nykynaisille monenlaisiin etuuksiimme. Mielessä häivähtivät äitiyspakkaus, mammalomat ja monet muut päivänpolttavat asiat. Jotkut ikäihmisistä kertoilivat leppoisaan tahtiinsa, että ei silloin mitään lomia pidetty. Viideltä viimeistään noustiin navettatöihin ja siinä sivussa hoidettiin kymmenpäinen lapsikatras ja kotityöt. Vieraatkin kestittiin ja itse kirnuttiin voit, villojen käsittelystä puhumattakaan.

Päätin siinä vaiheessa, että ihan hiljaa vain kuuntelen ja mietin niitä naisvoima-asioita nöyränä myöhemmin. Onneksi sentään joku vähän nuorempi rouva muisteli iloisena, että tokihan hänellä oli työpaikastaan lomaa ja heti lähdettiin ystävän kanssa etelänmatkalle, kun vaan lomat satutettiin yksiin. Turha kai mainitakaan, että elämä saattoi olla hieman erilaista riippuen siitä, missä oli töissä ja asuiko maalla vai kaupungissa.

Hiljaisen tiedon siirtäjät

Oikein opettavaisena asiana olen kokenut ikäihmisten kertomukset työelämästään. Moni on kertonut haaveilleensa lapsesta asti jostain tietystä ammatista, mutta elämäntilanteiden vuoksi ei ole voinut juuri siihen opiskella. Kuitenkin töitä on riittänyt muissa työpaikoissa tai vaikkapa omalla maatilalla tai perheyrityksen jatkajana. Toisilla taas on ollut jo alusta asti paremmat rahalliset mahdollisuudet lähteä kouluttautumaan ja luomaan omaa työuraa. Siihen aikaan ei ole tunnettu samanlaista opintotukijärjestelmää tai maksutonta peruskoulua kuin nykyään ja tämä asia toistuukin usein keskusteluissa. Ikäihmiset ovat todella kiitollisia siitä, että lapset ja lapsenlapset ovat saaneet helpomman tien. Usein olohuoneen kirjahyllyn reunaa koristavatkin valokuvien rivit valkolakkisista tai muuten vain reippaina hymyilevistä nuorista ja ikäihmisen silmäkulmassa kimaltaa kyynel niitä katsoessaan.

Arvostan suuresti ikäihmisten tietoa, taitoa ja kokemusta erilaisista työtehtävistä. Vaikka meillä on käytössä digitaaliset laitteet ja tietojärjestelmät, niin mikään ei ole niin verratonta kuin asiastaan innostuneen ikäihmisen siirtämä tieto ja elämänkokemus ammatistaan. Sen hiljaisen tiedon äärellä ainakin minä hiljenen ja nytkin hymyillen muistelen, miten erään ikäihmisen kodissa oli tallessa kellosepän välineistö ja toisen luona sain kattavan esittelyn eri vuosikymmenten kameralaitteistoista, joista moni museokin olisi kateellinen. Siinä vaiheessa tosin päätin muuttaa äkkiä puheenaihetta, kun muuan herra kertoi olleensa hammaslääkäri ja iloisena kysyi, onko minulla jo tekohampaat käytössä?

Johanna Mustonen, projektipäällikkö, Ehtoovirkku-hanke

Hanke aktivoi ja osallistaa ikäihmisiä matalan kynnyksen toimintaan harrastus- ja vertaisryhmien, koulutusten, tapahtumien ja retkien keinoin. Tavoitteena on mm. lisätä löytävää työtä ja lähialueen toimintamahdollisuuksia sekä vahvistaa yhteistyöverkostoa. Hankkeessa järjestetään myös kotiapua ja ystäväpalvelua vapaaehtoisresurssien mukaisesti.

http://www.viadia.fi/joensuu/ehtoovirkku/

Tutustu Elämänote-ohjelman hankkeisiin