Voiko naapurivälittämistä löytyä kaupungeista?

Olet saattanut joskus kuulla lauseen ”Eihän siellä kaupungissa edes tunneta naapureita”, kun puhutaan yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja naapuriavusta. Onko todellakin niin, että kaupungeissa ei juuri naapureita tunneta eikä naapuriapua anneta? Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan niissä parissakymmenessä Yhdessä kotikulmilla -hankkeessa mukana olevassa taloyhtiössä, joiden asukkaisiin ja arkeen olemme tutustuneet vajaan kahden vuoden aikana Helsingissä ja Kotkassa.

Hankkeessa on lisätty yhteistä toimintaa taloyhtiöiden kerhohuoneissa ja lähiympäristössä. Asukkaat ovat osallistuneet innokkaina toiminnan ideointiin ja toteutukseen. Yhdessä on mm. kahviteltu, visailtu, pelailtu, ulkoiltu, laulettu ja pidetty nyyttäreitä. Tärkeintä toiminnassa on ollut vahvistaa erityisesti iäkkäiden yhdessä oloa ja iloista mieltä sekä vähentää yksinäisyyden kokemuksia. Toiminta on otettu hyvin vastaan ja palaute on ollut positiivista – naapureiden kanssa on kiva viettää aikaa.

Naapurivälittäminen näkyy arjessa

Ilahduttavaa ja osin yllättävääkin on ollut huomata, miten paljon monipuolista naapurivälittämistä näistä taloyhtiöistä löytyy. Yhteisten kokoontumisten lisäksi naapureista pidetään huolta säännöllisesti.

Erityisesti taloyhtiöissä, joissa asuu paljon iäkkäitä, naapureiden voinnista ja pärjäämisestä huolehditaan. Apua tarjotaan arjen askareissa kuten roskien viemisessä, lampun vaihdossa, kännykän käytössä, kauppakassien kantamisessa ja asioiden hoitamisessa. Monet naapurit myös ulkoilevat iäkkäiden ja huonosti liikkuvien asukkaiden kanssa. Yhdessä hissittömässä taloyhtiössä puolestaan naapurit vievät porukalla talkoomakkarat ja joulupuurot niillekin asukkaille, jotka eivät enää pääse liikkumaan kodeistaan.

Naapuriapu ei siis rajoitu vain arkisissa askareissa auttamiseen, vaan naapureiden vointia ja kuulumisia kysellään. Toisten tavat ja rutiinit voidaan myös tuntea. Jos joku puuttuu porukasta tai jostakin ei ole hetkeen kuultu, hänelle soitetaan tai käydään kysymässä ovella, onko kaikki hyvin. Välittäminen näkyy siinäkin, kun naapurit kertovat menemisistään toisilleen ja kun puolin ja toisin muistutetaan saunavuorolle tai lääkärille menosta. Talkoohenkeä löytyy niin tapahtumien järjestämisessä kuin muissa arjen pienissä teoissa. Yhden kerrostalon asukas laittaa tilaamansa sanomalehden rappukäytävässään kiertoon päivittäin. Kun lehti on kiertänyt sovitusti kaikki huoneistot, viimeinen vie sen vielä kerhohuoneelle. Naapurivälittämistä kerrassaan!

Naapureista on tullut monelle kuin perhe

Yhdessä kotikulmilla -hankkeen myötä on vahvistunut se, kuinka ihmiset ovat valmiita viettämään yhä enemmän aikaa naapureidensa kanssa. Kerhohuoneista on useissa taloyhtiöissä muodostunut yhteisiä olohuoneita, joissa tapaa tuttuja ihmisiä ja on kotoisa tunnelma. Olemme huomanneet kerhohuoneiden ja ulkopenkkien olevan erityisen tärkeitä kohtaamispaikkoja silloin, kun iäkkäät asuvat yksin pienissä asunnoissa eikä niissä ole parveketta. Moni iäkäs on myös todennut, että naapurit ovat heille kuin perhettä. Tällöin naapureiden kanssa jaetaan ilot ja surut. Lisäksi tiedetään naapureiden auttavan tarvittaessa eikä tunneta itseä yksinäisiksi.

Haastamme sinut toimimaan naapurivälittämisen hengessä riippumatta siitä, missä ja miten asut. Millä teolla voisit jo tänään ilahduttaa naapuriasi?

Jukka Murto
suunnittelija-koordinaattori

Outi Mustonen
suunnittelija

Kirjoittajat työskentelevät STEAn rahoittamassa Yhdessä Kotikulmilla -hankkeessa.