Ihminen on perusolemukseltaan samanlainen kaikkialla ja kaikenikäisenä. Hän haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Keinot tämän saavuttamiseksi ovat monenlaisia. Vauva itkee, jokeltelee ja juttelee koko kehollaan. Kun ihminen alkaa saada sanoja, keinot alkavat muuttua sanallisiksi mutta kehollisuus säilyy edelleen. Kun vanhuksella sanat alkavat kadota, katse voi hakea hyväksyntää. Kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tuleminen lisää osallisuuden kokemusta. Se voi olla elämää kannatteleva tai eteenpäin työntävä voima, josta seuraa hyvinvointia.
Osallisuutta voidaan edistää monin tavoin. Itse asiassa melkein kaikki arjessamme on osallisuutta tai osattomuutta jostakin – hyvästä mutta myös pahasta. Olemme jakaneet osallisuuden kolmeen osa-alueeseen.
Osallisuus omassa elämässä
Osallisuus omassa elämässä tarkoittaa sitä, että pystyy elämään omannäköistä elämää. Se on sitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi itsenään ilman ennakkoluuloja. Se on myös sitä, että voi määritellä, mihin toimintaan tai palveluun osallistuu. Osallisuus omassa elämässä tarkoittaa ihmisille erilaisia asioita. Yhdelle se voi olla sitä, että saa olla lastenlasten kanssa. Toiselle sitä, että saa matkustaa. Kolmannelle sitä, että saa tehdä taidetta. Ympärivuorokautisessa hoidossa oleva vanhus voi kokea osallisuutta omassa elämässään saadessaan katsella tuttuja valokuvia, tai kun hänen hiuksiaan kammataan, tai kun hänelle lauletaan tuttuja lauluja.
Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa
Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa tarkoittaa, että voi kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja yhteisöihin ja vaikuttaa niissä tärkeisiin asioihin. Suomalaiset ikääntyneet ovat toimeliaita. He myös äänestävät muita aktiivisemmin. Osa ikääntyneistä ihmisistä kuitenkin vetäytyy omiin oloihinsa. Syyt voivat liittyä temperamenttiin, vähäiseen julkiseen liikenteeseen tai muihin liikkumisen hankaluuksiin tai muistamisen vaikeuksiin. Tällaisten esteiden purkamiseksi on kehitetty ja on edelleen hyvä kehittää toimintamalleja.
Osallisuus yhteisestä hyvästä
Ihmisen on hyvä tehdä asioita yhdessä muiden kanssa ja päästä myös nauttimaan yhteistyön hedelmistä. Yhteinen hyvä on toimintaa ja arvoja, joista seuraa arvostusta, kiitosta ja yhteyksiä muihin ihmisiin. On paljon pienituloisia eläkeläisiä, jotka ovat riippuvaisia yhteisestä hyvästä, siitä, että heille jaetaan yhteisiä resursseja. Mainio esimerkki yhteisestä hyvästä on Kyläluuta: pieni risuluuta ja muistikirja, jotka kulkevat pienessä paperipussissa naapurista toiseen. Muistikirjaan kirjoitetaan kuulumisia, runoja ja tarinoita. Tavoitteena on, että Kyläluuta kulkee kylällä mahdollisimman monessa talossa. Samalla Kyläluuta elvyttää kyläilykulttuuria, jotta jälkipolvetkin vielä osaisivat sen.
Anna-Maria Isola, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kirjoittaja on iäkkäiden osallisuutta edistävän Elämänote-ohjelman ohjausryhmän jäsen.