Yli sadassa kerhotilassa, kylätalossa ja järjestön tuvassa on jo reilun vuoden ajan säännöllisesti kutsuttu ikäihmisiä kohtaamaan toisiaan. Yhdessä on tarinoitu, tuolijumpattu, haettu voimaa hankalaan tilanteeseen, käyty kulttuurikävelyillä, luotu yhteisiä taidekokemuksia sekä jaettu elettyä elämää ja päivän tunnelmia. Toimintaryhmät ovat olleet monelle tuki ja turva sekä viikon kiintopiste. Tähän tuli pari viikkoa sitten täysi stoppi – vai tuliko?
Meillä Elämänote-ohjelman koordinaatiossa on ollut etuoikeus seurata, kuinka ketterästi toiminta löytää uudet uomat, kun tekijöillä on valtavaa asiantuntijuutta, sitoutuneisuutta ja suuret sydämet. Myös uutta yhteistyötä on syntynyt nopeasti. Haastava aika, jota elämme, voi olla myös monen uuden hyvän alku.
Kaikkien toimintaryhmien peruminen oli iso savotta. Useille sadoille ikäihmisille soitettiin tai heihin otettiin muulla tavalla yhteyttä. Monet olivat hämmentyneitä: ”Mistä saan tietoa?” ”Miten pitäisi toimia?” Osa suhtautui uuteen tilanteeseen rauhallisesti, vaikka taustalta kuulsi huoli – entä jos nämä viikot muuttuvat kuukausiksi?
Elämänote-ohjelmassa mukana olevien hankkeiden tavoitteena on luoda pysyvää toimintaa, joka tukee erityisesti haastavassa tilanteessa olevia ikäihmisiä. Toiminnan jatkuvuuden mahdollistavat muun muassa vapaaehtoiset, jotka ovat useimmiten itsekin iäkkäitä. Heille vapaaehtoisena toimiminen on tärkeä yhteiskunnallinen ja inhimillinen tehtävä, joka tuo monelle arkeen mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Järjestöissä on nyt huoli myös näistä, useimmiten yli 70-vuotiaista ihmisitä.
Vapaaehtoisille on onneksi löydetty nopeasti uusia rooleja. He ovat ottaneet hoitaakseen nopeasti pystyyn polkaistuja soittorinkejä esimerkiksi kerhotoiminnassa mukana oleville. Monet vapaaehtoiset toimivat myös oman lähipiirinsä ”sentraalisantroina”, joihin otetaan yhteyttä, kun hankkeiden toiminnassa mukana olevilla ikäihmisillä herää kysymyksiä tai nykytilanne hämmentää. Elämänote-ohjelman hankkeiden arvokasta työtä on nyt myös näiden vapaaehtoisten tukeminen.
Rutiinit kantavat poikkeusoloissakin
Erityisen arvokasta on, että monenlaista toimintaa on ideoitu ja polkaistu käyntiin heti kun tilanne on vielä tuore. Jos joudumme välttämään nenäkkäistä yhteydenpitoa pitkään, vastaan voi tulla myös aallonpohjia, jolloin emme ole niin kekseliäitä ja joustavuutemme joutuu koetukselle. Silloin heti aluksi luodut rutiinit, esimerkiksi WhatsApp-ryhmä, tapaamiset videoyhteyden välityksellä tai itsekseen tehty jumppa postilaatikosta tipahtelevien ohjeiden välityksellä tuntuu jo tutulta ja turvalliselta.
Tärkeitä ovat myös järjestöjen työntekijöiden soittamat viikoittaiset ”kuulumispuhelut.” Ne ovat erityisen arvokkaita heille, joille netti ei ole tuttu eikä käteen ole liimattu älypuhelinta. Heitäkin on Elämänote-ohjelman hankkeissa paljon.
Elämän suola ovat kohtaamiset, jaetut kertomukset ja tarinat. Nämä syntyvät kerhoissa, korttelituvilla ja kylätaloilla. Näissä koettua ja kerrottua mietimme ja muistelemme kotiin päästyämme. Tarinoita kerryttävät myös arjen pienet asiat. Auringon pilke pihapuiden lomasta, sen muodostama kaunis varjo, sateen ropina ikkunalaudalla, hitaasti radiota kuunnellen nautittu ateria, oman elämän monet muistot. Nämä kuulumiset, nämä tarinat eivät lopu, vaan niitä kertyy lisää joka päivä ja niistä pidämme kiinni.
Lea Stenberg, koordinaattori, Elämänote-ohjelma
Elämänote on ikäihmisten osallisuuden lisäämiseen tähtäävä ohjelma. Ohjelmassa mukana olevien hankkeiden yhteisenä tavoitteena on tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten kotona asumista ja vahvistaa heidän elämänhallintaansa. Ohjelma jatkuu vuoden 2021 loppuun asti ja sitä koordinoivat Ikäinstituutti ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry yhdessä.