Itsenäisyyspäivänä ajatukseni olivat isovanhemmissani ja niissä sukupolvissa, joiden ansiosta meillä on nyt itsenäinen Suomi. He jälleenrakensivat meille tämän maan, vaikka olot olivat niukat. Maata viljeltiin, metsätöitä tehtiin ja välimatkat olivat pitkiä. Kylän yksin asuville avuntarvitsijoille tehtiin koko naapuruston voimin puut, metsään mentiin joukkovoimin hevosten kera. Ketään ei jätetty oman onnensa nojaan, koskaan. Yhdessä sovittiin, ketkä huolehtivat kenestäkin. Yhteisöllisyys ja osallisuus olivat kaikessa läsnä.
Mietin, mitä me kaikki voisimme oppia entisistä ajoista ja tuoda tähän päivään. Oulun Löytävän vanhustyön verkostossa toimii lukuisa joukko järjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, kaupungin toimijoita ja viranomaisia. Minut yllätti se voimakas tahtotila ja vilpitön halu, joka verkostoon kuuluvilla on edistää ikääntyvien asioita. Kenelläkään ei ole tarve kilpailla, vaan päätökset tehdään asiakkaan tarpeet edellä miettien, kuka meistä voisi auttaa häntä parhaiten.
Toimintaa kuvaa myös keskinäinen luottamus, joka verkoston jäsenten kesken vallitsee. Liisa Kelalta tietää, että kun hän täyttää yksinäisen iäkkään kanssa Hoksauta minut -kortin, niin iäkkääseen ollaan yhteydessä kahden viikon sisällä. Jos Ikäihmisten olohuoneen ryhmätoiminnassa joku tarvitsee apua uuden digilaitteensa käyttöön, niin Hannele osaa ohjata hänet Matleenan luo Caritas-säätiöön saamaan tarvitsemaansa tukea. Yhdessä tekemällä voimme varmasti tavoittaa ja auttaa useampia kuin yksin toimiessamme.
Alueellinen yhteistyö tuo tehokkuutta
Näissä toiminnoissa ja hankkeissa työskentelee valtava joukko ammattilaisia, jotka tekevät työtään sydämellä. Rahoitusta kuitenkin tarvitaan, jotta toiminnalle voidaan luoda puitteet sekä suunnitella ja toteuttaa sitä laadukkaasti. Tulevaisuudessa järjestöavustusten määrärahat tulevat mitä todennäköisimmin pienenemään, mutta avuntarve ei katoa mihinkään. Yhteistyön merkitys tuleekin korostumaan ja sen tutkiskelun voi aloittaa omasta organisaatiosta: tehdäänkö hankkeet yksin vai laaja-alaisessa yhteistyössä toisten toimijoiden kanssa?
Haastaisin kaikkia alan toimijoita miettimään, miten nimenomaan alueellista yhteistyötä saataisiin hyödynnettyä uusia hankkeita suunniteltaessa ja ideoitaessa. Valtakunnallisia hankkeita ei toki sovi unohtaa. Oma hankkeeni IkäArvokas on loistava esimerkki siitä, millaiselle hankekonseptille on tarvetta myös valtakunnallisesti. Toiminta vain muotoutuu eri paikkakunnilla omannäköiseksi, koska toimintaympäristöt Suomessa ovat erilaisia. Paikallisten toimijoiden osaamisen yhdistäminen voi joissakin tapauksissa olla tuloksellisempaa kuin valtakunnallisten hankkeiden. Yhteisen toimintakentän tunteminen ja haasteiden tunnistaminen voi paikallisverkostolta onnistua tehokkaammin.
Yritykset mukaan kumppaneiksi
Jo hankkeiden ideointivaiheessa kannattaa ottaa mukaan myös paikalliset yritykset ja yrittäjät – nimenomaan yhteistyökumppaneina, ei vain lahjoittajina. Yritykset voivat olla mukana hankkeissa osatoteuttajina, sponsoreina tai toteuttamassa oman yhtiönsä yhteiskuntavastuuohjelmaa. Yritys voi tarjota työntekijöillensä mahdollisuuden osallistua työajalla hankkeen toimintaan omalla osaamisellaan tai antamalla heille mahdollisuuden saada merkityksellisyyden kokemuksia vapaaehtoistyön kautta. Kun kaikki paikalliset toimijat saadaan saman hankekaton alle, voidaan saada paljon hyvää aikaan myös tulevaisuudessa.
Entisaikojen auttajayhteisön määritelmä on laajentunut ja on meistä itsestämme kiinni, haluammeko hyödyntää sen potentiaalin, mikä tässä joukkovoimassa piilee. Isovanhemmat olivat – ja me olemme edelleen – ihimisen asialla.
Pilvi Sauvola, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr
Hankkeessa tuetaan haastavassa elämäntilanteessa olevien tai yksinäiseksi itsensä kokevien ikäihmisten kotona asumista ja lisätään heidän osallisuuttaan etsivää vanhustyötä hyödyntäen. ”Hoksauta minut” -korteilla voi ilmaista huolensa kohtaamistaan ikäihmisistä. https://www.kirkkopalvelut.fi/hyvinvointi/ikaarvokas/