Siirry sisältöön

Haloo.kuuluuko@huomio!

Vaviskaa vaikuttajat: jos sana ei kuulu eikä tehoa, niin voi syntyä eläkeläisvallankumous! Kuntavaaleihin ja sen jälkeiseen elämään julistetaan täten ”Eevan ja Aatamin” teesit – ja varokaatte, eläkeläiset voivat vielä todella tulla ja valloittaa koko maailman.

Ollako vai eikö?

Todistus olemassaolosta, että elää ja on, sekä monien palvelujen käyttö, edellyttää digi-käyttäjätunnuksia. Ennen riitti, että ihminen oli avun tai palvelun tarpeessa. Meille ikäihmisille pitää olla riittävä käyttäjätunnus(tus), että on ollut rakentamassa nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa ja edelleen ylläpitää sitä. Jokaisella tulee olla käyttöoikeus arvostavaan, naamakkain tapahtuvaan palveluun ja hyvään vanhuuteen.

Yksi piste liikaa ja koodikin puuttui

Annoin sähköpostiosoitteen. Siinä oli yksi vaivainen piste liikaa, joten en saanut postia. Ennen vanhaan olisi ”kusti polkenut ja posti kulkenut” perille pienestä kirjoitusvirheestä huolimatta. Kerran taas yritin tilata ravintolassa kinkkumunakkaan. Kokki paikalla, oli munia ja kinkkuakin, mutta kassajärjestelmässä ei ollut koodia munakkaalle. Kyllä ihminen tarvitsee toista ihmistä inhimillisen palvelun tuottajana ja olosuhteiden huomioijana.

Köyhyys on synti ja häpeä

Kuntien tulee julistaa ”rottasota” ihmisarvoa nakertavaa köyhyyttä vastaan. Pienellä palkalla ja kovalla työllä sotien jälkeisen hyvinvoinnin luoneet ovat itse ansainneet riittävän hoivan, ravinnon ja palvelut. Etujen ja palvelun vastaanottaminen tulee olla kunnia asia, eikä ”armonpala”, josta moni vanhus kieltäytyy, koska ei halua olla taakaksi ja vaivaksi. Köyhyydelle on oltava siis nollatoleranssi, kun kyse on ruuasta, lääkkeistä, asumisesta ja hoivapalveluista.

Lounaaksi raitista ilmaako?

Hyvä ruoka, säännöllinen syöminen ja seura; siinä perusta ikäihmisen hyvinvointiin ja kotona pärjäämiseen. Yhteisruokailujen kehittäminen, perinteisen kotiruuan tarjoaminen sekä kiertotalouden ja ruokapankkien täydentävät ruoka-avut takaavat, että meillä ei saa olla ruuan puutteesta kärsiviä vanhuksia, jotka joutuvat valitsemaan, syökö lääkkeitä vaiko ruokaa, kun rahat eivät riitä molempiin.

Oma koti kopperoko?

Koti kullan kallis ei saa muuttua kopperoksi. Sosiaalinen eristäminen ja liikuntarajoitteet johtavat yksinäisyyteen. Koti on hyvä paikka, kun on elinvoimaa. Palvelukoti on myös koti, jossa voidaan torjua aikamme yksinäisyyden syöpää. Kosketus ei onnistu diginä. Vuorovaikutus livenä luo tunteen: ”minä elän.”

Yhteisöasumismahdollisuuksia, senioritaloja ja palvelukoteja tulee olla riittävästi tarjolla, kun voimat eivät riitä aikaisemmassa kodissa asumiseen.

Liike on lääke

Ikäihminen pärjää omillaan kotonaan, kun hänellä on hyvä henkinen ja fyysinen kunto. Ilmaispalveluilla uimahalleihin ja kuntosaleihin sekä kolmannen sektorin kanssa tehtävällä yhteistyöllä innostetaan vanhuksia pitämään huolta kunnostaan yksin ja iloisessa ryhmässä. Kulttuuripalvelut kuuluvat myös ikäihmisille, siksi eläkeläisalennukset ja palvelubussitoiminta tulee ulottaa myös ilta-aikaan. Yli 70-vuotiaille ilmainen julkisen liikenteen käyttöoikeus.

Siunatuksi lopuksi Sinulle lukija: hyvää kevään jatkoa, täyteläistä kesän odotusta sekä kiitos ja anteeksi.

Kari Veikko Itkonen

Kirjoittaja on eläkeläisaktivisti, joka huseeraa siellä ja täällä, mm. Tampereen vanhusneuvoston ja Elämänote-ohjelman iäkkäistä koostuvan raadin jäsenenä.