Eläkkeelle jääminen on yksi elämän suurista käännekohdista, joka tuo mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että haasteita. Ikäystävällinen yhteiskunta syntyy, kun rakenteet ja asenteet tukevat merkityksellistä ja monimuotoista elämää – jokaiselle.
Uusi arki
Viime syksynä jäin eläkkeelle – uusi elämänvaihe alkoi. Monet lähipiirissäni ovat samassa tilanteessa, joten mainiota vertaistukea on tarjolla. Joillekin työn päättyminen on helpotus, toisille luopuminen on raskasta. Muutos on suuri ja äkillinen, se vaikuttaa niin arjen rutiineihin kuin merkityksellisyyden kokemiseen. Monille sopisi osa-aikainen ansiotyö, mutta joustavia järjestelmiä on harvoin.
Entistä enemmän kiinnitän kuitenkin huomiota negatiiviseen julkiseen keskusteluun, jossa korostuvat ikääntyvän väestön tuomat haasteet, kuten huoltosuhteen heikentyminen, eläkekustannukset ja terveydenhuollon menot. Pelko olla läheisten vaivana tai yhteiskunnan taakkana ei luo kenellekään edellytyksiä hyvälle elämänlaadulle.
Tampereen yliopiston ja Ikäinstituutin tuore tutkimus nostaa esiin puutteita ikäystävällisyyden mittaamisessa – nykyiset indikaattorit painottuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta vähemmälle jäävät esteettömyys, osallisuus ja iäkkäiden omat kokemukset.
Edellytykset terveyden edistämiselle
Taloudelliset rajoitteet ja terveydelliset haasteet voivat huomattavasti vaikeuttaa pärjäämistä. Kuitenkin monelle eläkkeelle jääminen on otollinen hetki positiiviselle muutokselle.
Uudessa elämänvaiheessa löytyy motivaatiota huolehtia omasta hyvinvoinnista, pohtia mikä tuo iloa ja mielihyvää arkeen. Asiat, joille ei aiemmin ole löytynyt aikaa – kuten liikunnan lisääminen, monenlaiset harrastukset ja läheisten kanssa vietetty aika – korostuvat. Luovuus, uteliaisuus, oppiminen ja vuosien varrella kertyneen osaamisen käyttäminen edistävät olennaiseti hyvinvointia.
Emme vielä täysin ymmärrä muutosta, jossa neljä sukupolvea elää samaan aikaan. Tässä yhteiskunnassa eläkeläiset auttavat lapsia ja lapsenlapsia sekä huolehtivat omista vanhemmistaan. Ylisukupolvista apua ja huolenpitoa tarjoavat myös ne, joilla ei ole lähisukulaisia.
Yhteisöllisyys ja sukupolvien kohtaamiset ovat arvokkaita. Yhdessä toimimiseen tarjoavat mahdollisuuden monet yhdistykset ja harrastukset. Merkityksellisessä vapaaehtoistoiminnassa on suuri voimavara – siinä yhdistyy toimiminen sekä oman hyvinvoinnin että yhteisön hyväksi.
Pitkäikäisyyden yhteiskunta
Sitra julkaisi tammikuussa 2026 raporttinsa, joka määrittelee neljä suomalaisen yhteiskunnan keskeistä megatrendiä. Näistä yksi on siirtyminen kohti pitkäikäisten yhteiskuntaa. Raportissa todetaan ilahduttavasti, että ”Nyt on aika siirtyä ikääntymisvoivottelusta kohti monimuotoisuutta vaalivaa pitkien elämänkaarien yhteiskuntaa, jossa eri ikäpolvien ja eri taustoista tulevien yhteisöllisyys vahvistuu ja pitkä elämä ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet tunnistetaan”.
Turhista eri ikäisten vastakkainasetteluista on päästävä eroon. Vanhat ihmiset haluavat toimia aktiivisesti voidakseen jättää tuleville sukupolville paremman maailman!
Kirjoittajasta:
Viveca Hagmark on uteliaana tutustumassa ja tottumassa eläkeläiselämään. Hän on aiemmin toiminut toiminnanjohtajana Folkhälsans förbund rf -järjestössä ja myös vanhustyön johtajana.