Siirry sisältöön

Ikäystävällisyyden ydinviestejä etsimässä

Kuva: Arttu Kokkonen.

Kuva: Arttu Kokkonen.

Iäkkäiden hyvä arki ja mahdollisuus omassa kodissa asumiseen tarvitsee tuekseen asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä. Ikäystävällisten kuntien ja asuinalueiden suunnittelusta puhutaan yhä enemmän, mutta mitä sillä tarkoitetaan. Onko kaikki iäkkäiden hyväksi tehtävä työ ikäystävällisyyttä vai onko ikäystävällisyydellä jokin oma ydin ja sanoma?

Ikäystävällisyyttä asuinympäristöihin

Ikäystävällinen asuinympäristö huomioi iäkkäiden asukkaiden tarpeet ja varmistaa kaikkien asukkaiden hyvinvoinnin iästä ja toimintakyvystä riippumatta. Ikäystävällisyyden tavoitteena on ympäristö, joka on esteetön ja hahmotettava, jossa palvelut ovat helposti saatavilla ja jossa liikkuminen on kaikille mahdollista. Tällainen ympäristö tukee osallisuutta ja tarjoaa osallistumisen mahdollisuuksia myös heille, joiden toimintakyky on heikentynyt.  Ilmapiiri on hyväksyvä ja salliva. Yksi ikäystävällisyyden ydinviesti lieneekin se, että esteetön, yhdenvertainen ja yhteisöllinen ympäristö hyödyttää kaikkia asukkaita.

Ikäystävällisyys puhuttaa

Ikäystävällisten asuinympäristöjen edistäminen on ajankohtaista, sillä se on tavoitteena useassa tänä vuonna aloitetussa valtakunnallisessa ohjelmassa. Näitä ohjelmia ovat kansallinen ikäohjelma (2020–2030), ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelma (2020–2022) ja lähiöohjelma (2020–2022). Myös hyvään ikääntymiseen ja palveluihin liittyvä laatusuositus (2020–2023) tuo asian esille. Lisäksi kansainvälisellä tasolla ikäystävällisyyttä on edistänyt jo pitkään Maailman terveysjärjestö (WHO) maailmanlaajuisine kehittämisverkostoineen.

Mikä onkaan keskeistä

Ikäystävällisyys on kaiken kaikkiaan varsin kokonaisvaltainen ja yleisluontoinen käsite, joka on helppo liittää osaksi monenlaista kehittämistä. Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä se varmistaa hyvän asian leviämisen. Vaarana kuitenkin on, että ikäystävällisyydestä tulee tyhjä muotisana, joka liitetään vähän kaikkeen ja joka ei siksi enää liity oikein mihinkään.

Onko ikäystävällisyyden kehittämisellä sitten jokin oma ydin? Ainakin jotkut näkökulmat ja ydinviesti tulevat mielestäni vahvasti esille alussa mainitun kaikille koituvan hyödyn ohella. Ensinnäkin keskustelussa painopiste siirtyy iäkkäiden hyvään asumiseen ja paikallisyhteisöjen arkeen, eikä ytimenä ole vain hallinnollinen palvelujärjestelmä ja iäkkäät palvelujärjestelmän asiakkaina.

Toiseksi hyvän asumisen tukena nähdään olevan sekä fyysinen ympäristön esteettömyys että sosiaalisen ympäristön yhteisöllisyys arjessa tarvittavia palveluja unohtamatta. Koska näkökulma on näin kokonaisvaltainen, ei kehittämisestä voi vastata vain yksi sektori tai hallinnonala, vaan poikkisektorisuus tulee kolmantena painopisteenä mukaan luonnostaan. Ikäystävällisyys tukee parhaimmillaan muun muassa seniori- ja vanhustyön sekä yhdyskuntasuunnittelun, maankäytön ja kaavoituksen yhteistyötä.

Lisäksi viimeisenä ja kaikkein keskeisimpänä painopisteenä on se, että ikäystävällisen asuinympäristön suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin osallistuvat myös iäkkäät itse läheisineen. Ikäystävällisyyttä ei voi ymmärtää ja määritellä ilman iäkkäitä ihmisiä itseään ja heidän näkemyksiään.

Ikäystävällisyys etenee

On myös muistettava, että ikäystävällisyys ei ole mikään saavutettavissa oleva tila tai patenttiratkaisu, jonka jälkeen jokin kunta tai asuinalue voi julistautua pysyvästi ikäystävälliseksi. Kyse on ennemmin jatkuvasta prosessista. Ikäystävällisyyden kehittäminen onkin aloitettava jokaisen uuden ikäihmisten sukupolven kanssa uudestaan, sillä tarpeet muuttuvat ja huomisen ikäihmisillä on aina uutta sanottavaa.  Keskustelu ikäystävällisyyden ydinviesteistä jatkukoon.

Jere Rajaniemi

Jere Rajaniemi on koulutukseltaan sosiologi ja toimii Ikäinstituutissa tutkijana. Asuinympäristöjen ikäystävällisyys on yksi hänen keskeisistä kiinnostuksen kohteistaan.