Siirry sisältöön

Ikäasumisen mielikuvia

Kun olen eläkkeellä, haluan asua ystävien ympäröimänä. Minua ei neljännessä iässäkään kiehdo palvelutaloasuminen tai kotihoidon varassa eläminen, enkä ole ainoa. Siksi muutamme muutamien ystävien kanssa lähekkäin samaan kaupunginosaan, mieluiten samaan kerrostaloon jo hyvissä ajoin – viimeistään eläkkeelle jäätyämme. Jos löydämme rivitalon taikka kaksikerroksisen pienkerrostalon jossa on piha, sitä parempi – viljelen mielelläni pihalla hyötykasveja käyttöömme.

Vieressä asuvat ystävät ovat kuin laajennettu perhe. Olo on turvallinen, kun lähellä on tuttuja ihmisiä. Koska tunnemme toisemme pitkältä ajalta ja jaamme samankaltaisia arvoja, näiden naapurien kanssa tuskin tulee ikäviä erimielisyyksiä. Päin vastoin oletan, että viihdymme erinomaisesti toistemme lähellä.

Vierekkäin asuminen tarjoaa lukuisia etuja: meistä on seuraa ja tukea toisillemme. Työelämä rajoittaa nykyisin useimpien ystäville riittävää aikaa, ja vuosien mittaisen liian vähäisen yhdessäolon voi vihdoin korvata eläkeiässä.

Vähän väliä istumme iltaa yhdessä jonkun luona. Silloin laitamme ruokaa yhdessä, keskustelemme, nauramme, muistelemme. Usein käymme yhdessä kävelyllä ja vesijumpassa tai liikumme jollakin muulla tavalla; aina joku houkuttelee mukaan. Monenlaista muutakin tekemistä – rientoja, yhdessä puuhaamista – on paljon enemmän kun meitä on monta ideoijaa. Yksin ei saa aina aikaiseksi, mutta yhdessä ja toisten innostamana moni asia sujuu.

Yhdessä omaamme melkoisen määrän asiantuntijuutta, sekä ammatillista että kokemuksellista: moni osaa remontoida tai korjata rikkimenneitä tavaroita, osa opastaa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa, jollakin on juridista osaamista,  ja kaikilla elämänkokemusta, josta ammentaa mitä erilaisinta ja hyödyllisintä tietämystä toistemme avuksi ja tueksi silloin kun niitä kysytään.

Vierekkäin asuminen tuo myös taloudellisia säästöjä, jotka eläkeläiselle ovat iloksi. Yhdessä voimme kerätä oman kirjaston, kun voimme helposti lainata toistemme kirjoja. Musiikin, tv-ohjelmien ja elokuvien valikoimakin on kollektiivisessa kirjastossamme loistava. Ja kaikilla ei välttämättä tarvitse olla omaa tietokonetta tai nettiyhteyttä, kun naapurilla on. Voimme jakaa myös muita satunnaisesti tarvittavia tarvikkeita: auton, ompelukoneen, mankelin, porakoneen.

Jos joku sairastaa tai on toipilaana, hänen ei tarvitse turvautua kunnan apuun tai vaihtuviin kotihoidon pätkätyöläisiin. Me ystävät huolehdimme hänestä. Samalla vaivalla kun itselle laittaa ruokaa voi sitä tehdä toisellekin. Ja ikkunanpesu on paljon mukavampaa, kun otamme päivän urakan ja monen ihmisen voimin pyyhimme kaikkien ikkunat.

Vaikka asumme yhdessä lähekkäin, jokaisella on oma kotinsa, jossa voi elää ja asua omalla tyylillä. Yksityisyyttäkin tarvitaan, ainakin välillä. Tarvittaessa voimme kuitenkin asua toistemme luona, jos joku tarvitsee apua kotioloissa.

Kuinkahan monta ystäväpiiriä toimii jo nyt tällä tavoin?

Ilka Haarni