asumisen tueksi, koska moni kotona asuva iäkäs tulee olemaan muistisairas tai liikuntarajoitteinen.
Pitkään on jo puhuttu siitä, että meidän tulee valmistautua ikääntyvän väestön kasvuun tulevaisuudessa ja kasvun aiheuttamiin haasteisiin. Nyt voidaan todeta, että tulevaisuus on jo täällä.
Ei ole enää kovin pitkää aikaa vuoteen 2015, jolloin eläkeläisten määrä tulee olemaan suurimmillaan. Kuntauudistus, hallituksen terveyspoliittinen ohjelma, sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE) ja vuoden 2008 alussa valmistuneet ikäihmisten palvelujen laatusuositukset tulevat vaikuttamaan lähivuosina ikäihmisten asumiseen ja palveluihin.
Ensinnäkin ikäihmisten asumista suunnitellaan osin uudelta pohjalta. Tavoitteena on edelleen, että mahdollisimman moni asuisi omassa kodissaan. Vuonna 2005 kaikista 75 vuotta täyttäneistä asui omassa kodissaan 87 %, vuoteen 2010 mennessä osuus on tarkoitus nostaa 94 – 96 prosenttiin. Tämä tulee edellyttämään uusia, entistä monimuotoisempia palveluita kotona asumisen tueksi, koska moni kotona asuva tulee olemaan muistisairas tai liikuntarajoitteinen.
Vaikka kotona asuvien osuus kasvaa, myös tehostettua palveluasumista tarvitsevien määrä kasvaa. Kun tehostettua palveluasumista tarvitsi vuonna 2005 noin 15 500 vähintään 75 vuotta täyttänyttä ikäihmistä, määrän arvioidaan olevan 17 000 vuonna 2015 ja 24 000 vuonna 2025. Lisääntyvään tarpeeseen vaikuttaa ennen kaikkea dementoituvien ihmisten määrän kasvu, mutta myös terveyskeskusten vuodepaikkojen määrän vähentäminen. Määrällisen kasvun lisäksi uusi tehostettu palveluasuminen edellyttää väljempää asumista ja laadukkaampia palveluita kuin tällä hetkellä. Tarvetta on myös kodin uudelleen määrittelylle. Alkuperäisen kodin ja tehostetun palveluasumisen väliin jää tarve erilaisten ja uusien asumismuotojen kehittämiselle.
Ikäihmisten asumisen suunnittelussa kiinnitetään yhä enemmän huomiota paitsi itse asuntoon ja palveluihin myös ympäristöön ja teknologiaan. Sopivasti haastava ympäristö on turvallinen samalla, kun se tukee ikäihmisten toimintakykyä, luo mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tuottaa mielihyvää. Ilmastonmuutoksella, joka muodostaa globaalin terveydellisen ja taloudellisen haasteen, saattaa – paradoksaalista kyllä – olla myös myönteisiä vaikutuksia: ikäihmisten ulkoilu helpottuu talvella, kun kadut eivät ole lumessa ja jäässä. Näin tapahtui ainakin Etelä-Suomessa viime talvena.
Palvelujärjestelmässä kilpailu kiristyy. Kunnat ulkoistavat ja kilpailuttavat enenevässä määrin ikäihmisten palveluja. Toistaiseksi palveluja pitkään tuottaneet yhdistykset ja säätiöt ovat pärjänneet kilpailussa, mutta näkyvissä on myös merkkejä siitä, että suuret palveluyritykset alhaisemman hintatason voimalla työntävät pienemmät toimijat ulos markkinoilta. Ikäihmisten palvelujärjestelmään on tulossa osinkoja tavoittelevia sijoittajia, mikä aiheuttaa suurta epävarmuutta palvelujen jatkuvuuden ja laadun suhteen.Varsinaisen palvelujärjestelmän täydentäjäksi ikäihmisten omaehtoisen elämän ja toimintakyvyn tueksi peräänkuulutetaan laajaa vapaaehtois- ja omaistoimintaa. Sekä kotona että seniori- ja palvelutaloissa asuvat ikäihmiset kaipaavat tukea ulkoiluun, kulttuuri- ja taideharrastuksiin sekä muuhun osallistavaan toimintaan. Tähän eivät kuntien määrärahat riitä. Olisi korkea aika tehdä selkeä vastuun- ja työnjako kuntien, järjestöjen, omaisten ja iäkkäiden välillä.
Anneli Sarvimäki
vastaava johtaja
