Viljely juurrutti asukkaat yhteen yli sukupolvien

Yhteisöllisyyspuheessa kiinnitetään paljon huomiota ympäristöön – kuinka tilat ja palvelut sekä niiden saatavuus vastaavat ihmisten tarpeisiin ja luovat vuorovaikutusta.  Vähemmälle huomiolle on jäänyt elollisen ympäristön ja siihen liittyvän toiminnan vaikutus yhteisöllisyyden muodostumiseen. Yksi onnistuneimmista eri sukupolvien yhteisöllisyyttä vahvistaneista hankkeista Manchesterin kaupungissa on ollut nuorten ja ikäihmisten yhteinen palstaviljely. Palstalta saatu sato valmistettiin yhdessä ruuaksi ja reseptit koottiin lopuksi keittokirjaksi. Kirjaimellisesti ruohonjuuritason toimintaa ilman kalliita investointeja toiminnan tiloihin tai palvelurakenteiseen. Mikä oli onnistumisen salaisuus?

Vihreä asuinalue voimauttaa yksilöt ja yhteisöt

Luonto tarjoaa lukuisia hyvinvointi- ja terveyshyötyjä. On havaittu, että mitä enemmän lähiympäristössä on vihreää, sitä terveemmiksi ihmiset itsensä kokevat. Luontokokemus lievittää stressiä, helpottaa ahdistusta, auttaa keskittymään paremmin ja innostaa liikkumaan. Etenkin heikommassa asemassa olevat asukkaat hyötyvät asuinalueiden vihreydestä. Sen sijaan se, kuinka ympäristön luonto vaikuttaa yhteisöllisyyteen on vähemmän tiedostettu.

Kaupungeissa luonto on usein rakennettua; puistoja, puutarhoja ja palstaviljelyalueita. Puistot ovat luonteeltaan julkisia paikkoja, joihin mennään oleilemaan ja virkistymään, elpymään päivän rasituksista ja tapaamaan toisia tai osallistumaan siellä järjestettäviin tapahtumiin. Julkisten puistojen käyttö ei edellytä erityisiä taitoja tai varallisuutta – ne ovat avoimia kaikille.  Puistojen onkin todettu edesauttavan sosiaalista vuorovaikutusta ja synnyttävän yhteenkuuluvuutta erilaisten ryhmien välille.

Puutarhat ja palstaviljelmät ovat puolestaan tiloja, joihin vaikutetaan toiminnan kautta, jolloin niistä tulee henkilökohtaisia ja niihin sitoudutaan.  Kasveihin liittyvän luovan toiminnan eli puutarhanhoidon on havaittu lisäävän ihmisten onnellisuutta ja fyysistä aktiivisuutta sekä vähentävän masentuneisuutta.  Puutarhanhoidon harrastajilla on myös runsaasti sosiaalisia suhteita ja he suhtautuvat avoimesti ja myötämielisesti toisiin ihmisiin mikä tukee monipuolisten yhteisöjen muodostumista.

Uutta toimintakulttuuria edustaa kaupunkiviljely missä puistoissa ja muissa julkisissa paikoissa kasvatetaan kasveja yhdessä joko yhteiseen tai omaan käyttöön.  Kaupunkiviljelyn myötä julkinen tila otetaan haltuun ja se voi muuttua omaksi yhteiseksi paikaksi, johon kiintyy ja josta haluaa huolehtia.

Pihasta tai lähipuistosta yhteisöllinen green hub

Asuinalueilla mahdollisuudet vapaa-ajan tekemiseen saattavat olla vähäiset. Harrastuksiin kuljetaan muualle ja kotona käydään vain nukkumassa. Paikkaidentiteettiä lähiympäristöön ei muodostu eikä naapuruston asukkaisiin tutustuta. Alkaako tekemättömyys vaivata ja valtaako yksinäisyys mielen, jos ei pääsekään liikkumaan kodin lähiympäristöä pidemmälle?  Lähellä sijaitsevat viherympäristöt voivat tarjota tällöin avun.

Kun mielenkiinto on ympäristössä, kiinnitetään enemmän huomiota muihin ihmisiin kuin jos keskitytään vain itseä koskeviin asioihin. Pihalla tai lähipuistossa on helppo alkaa juttelemaan tuntemattomienkin kanssa kun luonto ja sen tarkkailu antavat aiheita keskusteluun. Samalla tullaan tutuiksi mikä edistää keskinäisen tuen antamista kun naapurista tiedetään enemmän. Turvallisuuden tunne lisääntyy ja uskallus pyytää apua sitä tarvittaessa kasvaa, kun tietää kehen ottaa yhteyttä.

Vihreä ympäristö myös rohkaisee toimintaan ja saa ihmiset tekemään yhdessä asioita yli kulttuuri- ja ikärajojen. Kun toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä, samalla opitaan tuntemaan paremmin oma lähiympäristö ja keinot vaikuttaa siihen. Yhteisen toiminnan kautta kokemuksia ja tietoja jakamalla paikka saa uusia merkityksiä mikä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteisöllisyys versoo vihreästä

Palstaviljely on osoittautunut hyväksi keinoksi kasvattaa yhteisöllisyyttä muuallakin kuin Manchesterissa. Yhteisöllisyyden syntyminen edellyttää innostunutta vuorovaikutusta: kasveja yhdessä kasvatettaessa ollaan vuorovaikutuksessa sekä kasvin, sen kasvuympäristön ja ihmisten kanssa. Ihmisten välinen vuorovaikutus ei rajoitu vain heihin, jotka ovat mukana viljelyssä vaan myös ohikulkevat kiinnostuvat ja kyselevät näkemästään. Kasvien kasvattaminen on helppoa ja yksinkertaista mutta siihen voi liittää vuodesta toiseen uuden oppimista ja kokemusten jakamista.  Kasvun ja kehityksen seuraaminen lumoaa aina uudestaan ja tarjoaa yhteisiä ihmetyksen aiheita. Useimmiten kasvattaminen tuottaa myös yhteisiä näkyviä onnistumisen kokemuksia sadon muodossa. Sato puolestaan antaa aiheen sadonkorjuujuhliin, jonka jälkeen voidaan jo alkaa suunnittelemaan seuraavaa kasvukautta  vahvistetaanko vanhoja juuria vai rönsytäänkö uusille alueille.

Lisää luettavaa

Ikäasuminen.fi

Manchesterin yhteisen palstaviljelyn keittokirja

Yhteenveto luonnon hyvinvointivaikutuksista

Kaupunkiviljelyn ystäväkirja

vanhempi tutkija
Erja Rappe, Ikäinstituutti

Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa Asumisen vaihtoehdot ja hyvä vanhuus – tutkimushankkeessa tutustutaan kohteisiin, joissa on kehitetty asumisen yhteisöllisyyttä erityisesti ikäihmiset huomioiden.