Hyvinvoinnista on vaikea puhua ja kirjoittaa liukastumatta pahoinvoinnin jäätiköille. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu monella tapaa siihen, että sairauksia hoidetaan hyvin ja ongelmat tunnistetaan ajoissa. Hyvinvointisuunnitelmissa yleensä kuvataan ongelmien vähentämisen tavoitteita. Hyvinvointineuvola tarkoittaa sitä, että neuvolassa on mahdollista tukea ongelmaperheitä moniammatillisen tiimin turvin.
Mitä itse hyvinvointi sitten on?
Tätä kysymystä olemme ratkoneet mielen hyvinvoinnin osalta nyt jo muutaman vuoden ajan Vanhuuden Mieli -hankkeessa (RAY 2011-2014). Viimeisen projektivuoden alkaessa mielen hyvinvoinnin maisemat ovat tulleet tutuiksi niin kirjallisuuden kuin vanhojen ihmisten puheiden kautta. Ikääntymisen tutkimuksen kannalta hankkeemme osui hyvään kohtaan, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa hyvän vanhenemisen käsitteitä on viime vuosina pohdittu ja määritelty entistäkin vilkkaammin. Ilahduttavaa on ollut myös se, miten innostuneesti vanhat ihmiset itse ovat lähteneet mukaan mielen hyvinvoinnin keskusteluihin. Monet ikääntyvät pyrkivät tietoisesti tekemään monia valintoja oman hyvinvoinnin näkökulmasta. Näistä yleisimpiä esimerkkejä ovat riittävä lepo ja liikunta, itselle mieluisat harrastukset ja muiden ihmisten auttaminen. Mielen hyvinvointi tiivistyy erään haastateltavan kommenttiin, jossa hän totesi elävänsä itselleen ”oikein sopivaa elämää”, koska hänellä oli koti, lämpimät suhteet lasten perheisiin ja hän sai vapaaehtoisena auttaa muita ihmisiä.
Hankkeen alussa lähdimme kartoittamaan mielen hyvinvoinnin kenttää neljän mielen voimavaran kautta. Näitä olivat koherenssin tunne, selviytymiskeinot, kimmoisuus ja toivo. Lisäksi koko hankkeen läpäisevänä näkökulmana olemme soveltaneet elämän tarkoituksellisuuden filosofiaa. Koherenssin tunne ja selviytymiskeinot ovat jo vakiinnuttaneet asemansa osana mielen hyvinvoinnin taitoja. Psyykkinen kimmoisuus sen sijaan on varsinkin ikääntymiseen liitettynä aika tuore käsite. Toivon myötä mielen voimavarojen joukkoon tulee liitetyksi myönteisten tunteiden merkitys mielen hyvinvoinnille.
Myönteisten tunteiden tutkimus on vilkastunut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeasti, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Myönteisten tunteiden, kuten rakkaus ja itsen myötätunto, kokemisesta saadut tulokset ovat osoittaneet, että näiden tunteiden kokemisen tuloksena ihmisillä ei ole vain hetkellisesti hyvä olo, vaan päivittäin koettuna myönteiset tunteet ylläpitävät mitattavissa olevaa fysiologista hyvinvointia. Australialaiset tutkijat Phillips ja Ferguson (2013) kirjoittivat viime syksynä itsen myötätunnosta ja havaitsemistaan itsen myötätunnon kokemisen yhteyksistä hyvään ikääntymiseen. Itsen myötätunnossa on kyse siitä, että suunnataan tutut myötätunnon tunteet itseen elämän kipeissä kohdissa. Ensinnäkin tunnistetaan ja hyväksytään kokemamme pettymys tai suru, toiseksi palautetaan mieleen näiden tunteiden yleisinhimillinen luonne ja kolmanneksi annetaan itsellemme aikaa toipua.
Tutkijana olen tietysti innoissani näistä tuloksista. Ihmisenä mietin, että miksi tätäkin piti tutkia mutkikkaiden tutkimusasetelmien avulla, ennen kuin se alkaa tuntua uskottavalta. Suurin osa hyvinvoinnista, niin mielen kuin kehonkin, on koettavissa ja havaittavissa ihan omassa arkisessa elämässä.
Suvi Fried
tutkija
Phillips Wendy J. & Ferguson Susan J. (2013) Self-compassion: A resource for positive aging. Journals of Gerontology Series B: Psychological Sciences and Social Sciences, 68(4), 529-539.
