Kuntiin tarvitaan voima- ja tasapainoharjoittelun mahdollisuudet kaikille iäkkäille

Linda Enroth osoitti väitöksessään, miten vielä yli 90-vuotiailla terveyserot näkyvät ja haittaavat päivittäistä elämää erityisesti niillä, joilla on matalampi sosioekonominen asema. Heillä on terveyden ja toimintakyvyn ongelmia enemmän kuin muilla samanikäisillä. Matala sosioekonominen asema erityisesti miehillä ennustaa keskimäärin vuosia lyhyempää elinikää kuin muilla, joten heistä valtaosa on kuollut jo vuosikymmeniä ennen 90-vuoden ikää.

Tuore THL:n väestötutkimus kertoo, että pienituloiset ihmiset sairastavat selvästi enemmän kuin suurituloisimmat. Taustalla on elintapoja, joita muuttamalla voitaisiin terveyttä kohentaa.  Osa ongelmaa on se, että pienituloisimmat käyttävät terveyspalveluita muita vähemmän, vaikka tarve näyttäisi olevan muita suurempi.

Pitkäikäisyys ja vähäinen lasten määrä ovat nopeasti muuttaneet väestömme vanhuspainotteiseksi. Sen myötä muistisairauksista on tullut kolmanneksi yleisin kuolinsyy ja yleisin syy hoivan ja kotihoidon tarpeeseen. Nyt on ripeästi tartuttava toimeen, jotta julkisuudessa kuvattu hoivapommi saadaan purettua hallitusti. Siksi on välttämätöntä satsata reippaasti iäkkäiden ihmisten terveyden ja toimintakyvyn tukemiseen ja samalla vähentää terveyseroja.

Voima- ja tasapainoharjoittelun terveyshyödyistä on erittäin vahvaa näyttöä myös kaikkein iäkkäimmillä. Mahdollisuus voima- ja tasapainoharjoitteluun kannattaisi tuoda jokaisen iäkkään ulottuville houkuttelevasti tarjoiltuna. Kyläkaupan tiloissa jalkaprässi ja siihen liitettynä tietoa hyvästä ravitsemuksesta toisi pienen kunnan asukkaille terveyshyötyä. Kimppakävelyt lähiöissä ja samalla perehdytys ulkona oleviin liikuntavälineisin lisäisi monenlaista hyvää asukkaiden kesken.

Kaikkein tehokkainta olisi tarjota kolmen kuukauden kuntosaliharjoittelua niille iäkkäille, joilla on jo arkipäivää haittaavia toimintakyvyn pulmia. Juuri he hyötyvät kaikkein eniten, ja tuloksena on kohentunut mieliala sekä helpommin sujuva päivittäinen elämä. Jos olisin kirjoittamassa hallitusohjelmaa, niin tämän muutamien miljoonien investoinneilla toteutettavan asian nostaisin sinne valtakunnalliseksi ohjelmaksi. Sinne nostaisin iäkkäiden vertaisohjaajien kouluttamisen sekä kuljetusten järjestämisen ratkaistaviksi asioiksi.  En näe mitään eettisesti kestävämpää tapaa hillitä iäkkäiden palvelujen tarpeen kasvua. Väitän, että investoidut miljoonat palautuvat moninkertaisina säästöinä.

Olemme vuosikymmeniä nähneet, miten vaikeaa on löytää poliittista tahtoa investoida riittävästi vanhuspalveluihin. Nykytilanteen korjaamiseen menee vuosia, vaikka siihen ryhdyttäisiin välittömästi.  Tästäkin syystä on välttämätöntä, että iäkkäillä ihmisillä on paremmat mahdollisuudet edistää omaa hyvinvointiaan ja terveyttään silloinkin, kun esimerkiksi näkö tai kuulo tai kävelykyky ovat selvästi heikentyneet.

Terveyttä edistävä ikäpolitiikka ja ilmastopolitiikka mahtuvat myös samaan pöytään. Välttämättömät lähipalvelut kävelymatkan etäisyydellä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäminen, viherympäristöjen lisääminen asuinalueille, lähiyhteisöjen vahvistaminen ja kasvisten käyttöä suosiva ruokavalio ovat esimerkkejä yhteisistä keinoista.

Viime eduskuntakauden loppupuolella perustettiin eduskunnan IKÄ-verkosto, jonka tavoitteena on lisätä vuoropuhelua vanhuudesta ja ikäpolitiikasta kansanedustajien, järjestöjen ja asiantuntijoiden välillä. Mukaan lähtivät lähes kaikki eduskuntapuolueet. Ennen vaaleja julkistettiin ohjelma, jossa oli eri eduskuntapuolueita yhdistäviä teemoja liittyen asumiseen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, vapaaehtoistoimintaan sekä palveluihin. IKÄ-verkoston seuraava avoin tilaisuus järjestetään 29.5. klo 13.30 eduskunnan kansalaisinfossa ja aiheena on hallitusohjelma.

johtaja
Päivi Topo
Ikäinstituutti