Pohdin keväällä vastavalittuna vuoden psykologina viestejä, joita nostaisin esiin valinnasta tiedotettaessa ja joita käsittelisin julkistamistilaisuuden yhteydessä pitämässäni yleisöluennossa. Päädyin korostamaan kolmea keskeistä teemaa: mielen hyvinvointia, iäkkäiden ihmisten elämänkokemusta voimavarana ja heidän oman äänensä kuulemisen tärkeyttä.
Miksi päädyin näihin valintoihin? Ikääntymisen ja vanhuuden tarkasteluun tarvitaan myönteistä lähestymistapaa ja sanastoa. Väestön ikääntymistä ja vanhuutta tarkastellaan julkisuudessa usein varsin ongelmakeskeisesti ja pitkälti palveluiden ja hoidon näkökulmasta. Yleinen kuva vanhuksista on yhtenäistävä ja yleistävä. Tänäkin keväänä on lehdissä ollut artikkeleita siitä, kuinka muistisairaudet aiheuttavat tulevaisuudessa suuria ongelmia ja kuinka kotihoito on merkittävien haasteiden edessä. Julkisessa keskustelussa ja asioiden uutisoinnissa vanhuuden moni-ilmeisyys näyttää unohtuvan.
Yli kolmekymmentä vuotta sitten Riitta Auvisen ja kumppaneiden kirjoittamassa Vanhenemisen voimavarat -kirjassa käsitellään vanhenemista ja vanhuutta eri näkökulmista ja sivutaan myös mielenterveyden tematiikkaa. Kirjassa luonnehditaan vanhenemista normaaliksi kohtaloksi ihmisen kehityksessä ja rikastuttavaksi kokemukseksi, joka yhtäältä tarjoaa mahdollisuuden nauttia kasvaneesta elämänviisaudesta ja toisaalta avaa uusia näkymiä itseen, omaan elämään ja ihmissuhteisiin.
Ikäinstituutin strategiassa nostetaan yhtenä keskeisenä arvona esiin vanhuuden erityisyyden arvostus. Vanhuuden erityisyys tarkoittaa haavoittuvuuden ja elämänkokemuksen yhteen kietoutumista ainutlaatuisella tavalla. Vanhuuteen liittyy haavoittuvuutta aiheuttavia elämänmuutoksia ja menetyksiä, mutta toisaalta elämänkokemus on voimavara ja tuo taitoja, tietoja ja perspektiiviä elämään. Ikäinstituutin strategian teemasta ’Elämänvoimaa vanhuuteen – elämänvoimaa vanhuudesta’ kiteytyi yleisöluentoni otsikko. On yleisempää tarkastella elämänvoiman vahvistamisen keinoja, mutta on erittäin tärkeää kiinnittää katse siihen, miten eri-ikäiset ihmiset yksilöinä tai omissa yhteisöissään voivat saada elämänvoimaa vanhuudesta. Kysymys on iäkkäiden ihmisten äänen kuulemisesta.
Toisten ihmisten tarinat voivat toimia voimanlähteinä ja oppimisen väylinä. Iäkkäiden ihmisten tarinoissa on pitkä perspektiivi ja elämänkulun aikana koettu tuo tarinoihin syvyyttä. Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli projektissa tuotetussa Mielen Voimaa -oppaassa käsitellään vahvistavien tarinoiden merkitystä mielen hyvinvoinnille. Tarinoiden kertomisella on kahdensuuntainen vaikutus. Tarinat voivat välittää kuulijalle elämäntaitoja, elämän viisautta tai perinteitä sekä vahvistaa luottamusta elämään. On kiehtovaa kuulla, miten ihminen itse sanoittaa elämänsä kulkua, minkälaisia vaiheita hänen elämässään on ollut, miten hän on ratkaissut haasteellisia tilanteita ja selviytynyt vaikeuksista. Kertoja itse voi kertoessaan jäsentää elämänsä kokonaisuutta ja ymmärtää itsestään uusia asioita.
Nykyisin hyvinvoinnin ja onnellisuuden teemat kiinnostavat suuresti ihmisiä ja tähän liittyvää kirjallisuutta on tarjolla runsain mitoin. Vanhuuden Mieli -hankkeessa on kuultu iäkkäiden ihmisten näkemyksiä mielen hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Näissä näkemyksissä kiteytyy hyvin vanhuudesta saatava elämänvoima. Iäkkäät ihmiset ovat muun muassa tuoneet esiin taidon olla kiitollinen siitä, mitä elämässä on ja luottamuksen siihen, että haasteellisistakin tilanteista voi selviytyä. Voisiko iäkkäiden ihmisten äänen ja kokemusten kuuleminen avata avarampia maisemia myös yleiseen hyvinvointia ja onnellisuutta koskevaan keskusteluun?
Sirkkaliisa Heimonen
toimialapäällikkö, PsT
Suomen Psykologiliiton valitsema vuoden psykologi 2013
