Työn onnea ja yhdessä tekemisen kemiaa

Mistä työn onni löytyy? Päätimme pohtia asiaa VIVA-hankkeen päättyessä. Koimme haikeutta tiimityöskentelyn loppumisesta, mutta läsnä oli myös suurta iloa yhdessä taitetusta matkasta ja työn tuloksista. Kehitimme hankkeessa voimaantumista vahvistavaa ohjausta. Ammensimme aineksia siihen ratkaisukeskeisyydestä, myönteisistä tunteista ja vahvuuksien tunnistamisesta ja käytöstä, tietoisesta läsnäolosta sekä myötätunnon voimasta.

Luottamus prosessiin

Päätimme jo hankkeen alussa, että tästä syntyy jotain hyvää. Lähdimme liikkeelle olettaen, että voimme hankkeen lopussa olla iloisia ja sopivalla tavalla ylpeitä aikaansaannoksista. Tämä oletus oli meidän johtotähtemme. Mihin silloin siis on tärkeää suunnata huomiota matkan aikana? Vapauttava ja tärkeä ratkaisukeskeinen periaate on, että voi luottaa prosessiin. Uutta ei synny ilman uskallusta kokeilla ja rohkeutta heittäytyä. Kokeileminen sujuu, jos siihen on lupa ja turvallisuutta. Uskallus nojaa luottamukseen ja turvallisuuteen. Ehkä oli myös niin, että onnistuimme toimimaan niin kuin opetimme – arvostamaan toisiamme, kuuntelemaan ja rakentamaan yhteistä keskustelua.

Millaista todellisuutta luomme itsellemme?

Kieli ja sanat luovat todellisuutta. Kuinka usein puheessa kuuluukaan sana pitää? Puhummeko itsellemme pitää-kieltä? Pitääkö asioiden mennä tietyllä tavalla ja kaavalla. Pitää-sana korvattiin sanoilla saada ja voida. Leikittelimme ideoilla, mitä kaikkea voisi kokeilla ja miten asioita voisi tehdä jollain ihan uudella tavalla. Voi olla, että jollakin mittapuulla eksyimme joskus sivupoluille. Lennokkuus ja leikillisyys saivat kuitenkin asioita lentoon. Avoimuus ja hauskuus synnyttivät paljon yhteenkuuluvuutta, naurua ja rentoutta. Innostuksen ilmapiiri kuljetti uusille urille.

On myös tunnustettava, että aina työ ei edisty kaavaillusti, voimat voivat olla vähissä ja intoa joutuu etsimään. Voisiko sekin olla ok? Tiimityön hienous on siinä, että jos jonkun energia on vähissä, toinen voi ottaa vetovastuun ja saada muut mukaan. Luottamus antaa tilaa kaikenlaisille tunteille. Huomaan toisen tilanteen ja olen kiinnostunut. Tämä on myötätuntoa tai myötäiloa, yhteisyyttä.

Myönteisyyden kehät

Puhuimme paljon myös myönteisistä tunteista – ja koimme niitä. Ne saavat parhaan esiin meissä ja rakentavat terveyttä, meille kaikille ja kaiken aikaa. Siksi ei ole vain ”ihan kivaa”, että elämässä on aitoa myönteisyyttä. Se on elintärkeää. Myönteisiä tunteita voi synnyttää ja kasvattaa. Tiimityössä avain on myönteinen uteliaisuus toisen ajatuksille. Tartunko toisen heittoon vai tulenko tyrmänneeksi sen puolihuolimattomasti? ”Joo-ja”-moodissa jatkamme toisen ideaa ja lähdemme kasvattamaan sitä yhdessä. Kun on turvallista ja sallivaa, myönteisyyttä syntyy hyvällä tavalla myös mokista ja tilannekomiikasta. Kun tällainen on yhteisesti jaettua ja asiat tapahtuvat pilke silmäkulmassa, se synnyttää keveyttä.

Vahvuudet esiin ja käyttöön

Koulumaailmassa lapsia kannustetaan huomaamaan hyvää, tunnistamaan vahvuuksiaan ja kehumaan kavereitaan. Miten tästä voisi ottaa oppia töissä? Aidossa kiitoksessa ja kehussa on valtava voima. Aina ei tarvitse sanoja, kannustava katse ja hymy riittävät ja antavat tuulta siipien alle.

Parhaimmillaan työ jättää hyvän jäljen, se antaa enemmän kuin ottaa. Valmennuspoluille osallistuneiden ammattilaisten esitellessä oppimispolkujaan yhteisessä päätösbasaarissa olimme aidosti myötäylpeitä. Ilolla huomasimme ja kuulimme, kuinka pienistä renkaista oli lähtenyt syntymään uusia renkaita – kuten tapahtuu, kun veteen heittää kiven. Aina emme edes tiedä, miten laajalle ja mihin kaikkeen työn jälki ulottuu. Vahvuuksien näyttäminen ja käyttäminen kantaa.

Leena Rasanen, Sirkkaliisa Heimonen, Tamara Björkqvist ja Mari Juote

VIVA!-hankkeen valmennuspolkuja 2016–2017 on kuljettu yhdessä vanhustyön ammattilaisten kanssa, jotka jakoivat yhdessä vahvaa osaamistaan ja käytännön kokemustaan.