Siirry sisältöön

Koronakriisistä eteenpäin yhdenvertaisuudesta tinkimättä

Kuva Liisa Takala.

Kuva Liisa Takala.

Sain toukokuussa tilaisuuden osallistua arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen vetämään asiantuntijaryhmään, jossa etsittiin toimenpiteitä hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa.  Työryhmän asettivat sosiaali- ja terveysministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.

Totesimme, että hyvinvointivaltion vahvuudet ovat piirtyneet näkyvämmiksi koronakriisin aikana. Luottamus toinen toisiimme ja yhteiskunnan kykyyn toimia poikkeusaikana on ollut selviytymisemme peruspilareita. Ajatus siitä, että hyvinvointi kuuluu kaikille ja että apua tarvitseville sitä kuuluu järjestää, näkyi auttamisen halussa ja yhteiskunnan palveluiden nopeana uudelleen järjestelynä. Solidaarisuus pienyrittäjiä tai asiointiapua tarvitsevia yli 70-vuotiaita kohtaan on tästä hyvä esimerkki.

Yhteiskunnan murtumakohdat on nyt tavanomaista helpompi nähdä. Opintonsa päättävillä on vaikeuksia löytää työtä, ja lomautukset ovat kohdentuneet erityisesti nuoriin naisiin. Ne, joiden työmarkkina-asema oli heikoin jo ennen koronaa, ovat yhä suuremmissa vaikeuksissa työllistyä. Kuntoutuspalveluita käyttävien ja omaishoitajien tilanne on heikentynyt, kun monia palveluita keskeytettiin eikä kaikkia ole vieläkään palautettu. Monet pienituloisten arkea helpottavat asiat hävisivät, kuten uimahallit, ruuan jakelu ja edulliset lounas- tai harrastusmahdollisuudet. Pienituloisuuteen kietoutuu usein muitakin ongelmia, joten heidän tilanteensa vaikeutuminen on voinut ajaa elämän erittäin ahtaalle.

Nojattava eettisiin peruspilareihin

Koronakriisin jälkeen ministerit, kansanedustajat ja kuntien luottamushenkilöt joutuvat valitsemaan, miten uudessa tilanteessa toimitaan. Verotulojen ennakoimaton romahdus ja tarve voimakkaaseen talouden elvytykseen lainoilla tuovat jo lyhyellä aikavälillä eteen vaikeita valintoja. Tämän vuoksi työryhmä nosti esiin perustavaa laatua olevat arvot, joihin nojaten suomalainen yhteiskunta on vaurastunut viimeisten vuosikymmenten aikana aivan ainutlaatuisella tavalla. Tätä perustaa vaalimalla selviämme koronakriisistä yhdessä eteenpäin ja talouselämällä on vakaa toimintaympäristö.

Hyvinvointipolitiikan seuranta ja arviointi

Työryhmän jäsenten syvä ymmärrys lasten, nuorten, perheiden, työikäisten, iäkkäiden, eri vähemmistöryhmien ja myös kuolemaa jo lähellä olevien tilanteesta loi hyvän pohjan koronakriisin jälkihoidon miettimiselle. Hyvinvointitalous ja siihen liittyvä seuranta ja arviointi nähtiin hyvänä tapana tarkastella ihmisten hyvinvoinnin ja talouden kehityksen välistä yhteyttä koronakriisin jälkihoidossa. Miten muutokset taloudessa heijastuvat hyvinvointiin ja miten merkityksellistä hyvinvointi on talouden tuottavuudelle?

Olen viime aikoina palannut lukemaan Amartya Senin ajatuksia erilaisten pääomien merkityksestä yksilöiden ja kansankuntien hyvinvoinnille. Koronakriisi on kurittanut materiaalisia pääomia ja heikentänyt sosiaalisia pääomia sekä kykyä hyödyntää julkisia palveluita. Kriisi on kuitenkin tuonut esiin sen, että kaikkein välttämättömimmät julkiset palvelut ovat toimineet ja että olemme valmiita suojelemaan omaa ja toistemme terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaaliset pääomat palannevat nopeasti samalle tasolle kuin ennen kriisiä, ja talouden kasvu toivottavasti alkaa pian.

Heikoimmista pidettävä huolta

Amartya Sen on kuitenkin osoittanut, että mikäli pulaa on samanaikaisesti monesta tai kaikista eri pääomien tyypeistä, on tilannetta hyvin vaikea ja kallista korjata. Työryhmä suositteli toimia, joilla kaikkein heikoimmassa lähtötilanteessa olleiden ryhmien ja yksilöiden tilannetta korjataan. Heillä on usein samanaikaisesti pula monenlaisesta pääomasta. Iäkkäiden kohdalla esimerkiksi hoivakotien asukkaat tarvitsevat mahdollisuuden tavata läheisiään ja saada hyvinvointia tukevia palveluja. Omaisilla täytyy olla mahdollisuus saatella kuolemaa lähestyvä läheisensä. Yksinäisyyttä kokevat tarvitsevat pian mahdollisuuden tavata muita ihmisiä esimerkiksi järjestöjen tilaisuuksissa. Ne, joiden toimintakyky on heikentynyt jo ennen kriisiä, tarvitsevat osaavaa tukea kuntonsa kohentamiseen ja itsenäisen elämän jatkumiseen. Mitä ennakoivammin yhteiskunta toimii, sen kevyemmin toimin voidaan kohentaa hyvinvointia.

Järjestöt keskeisessä roolissa

Kansalaisyhteiskunnassa on hyvinvoivan maamme sosiaalinen rikkaus ja eettinen vauraus. Koronakriisin aikana järjestöt olivat se joustava rakenne, jonka kautta moni sai tukea ja apua tilanteeseensa. Järjestöihin löysi tiensä moni uusi auttaja, ja järjestöt tekivät hyvää yhteistyötä kuntien ja seurakuntien kanssa. Ennen kaikkea järjestöt pystyivät nopeasti kokoamaan rikasta kuvaa ihmisten korona-arjesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Työryhmän yksi keskeinen viesti päättäjille onkin se, että erityisesti taloudellisesti tiukkoina aikoina järjestöjen toiminnan edellytykset kannattaa turvata.

johtaja Päivi Topo
Ikäinstituutti

Hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistaminen koronakriisin aikana ja sen jälkeen (pdf)