Aika ja ikä ovat keskenään rinnakkaiset käsitteet, mutta merkitykseltään aivan erilaiset. Aika kuluu, mutta ikää tulee. Ikääntymisen alan tutkimuksessa ja kehittämisessä ikä ja ikääntyminen ovat niin itsestään selvästi keskiössä, että joskus aika ja ajallisuuden moni-ilmeisyys jää liian vähälle huomiolle.
Tutkijan, kehittäjän ja vanhan ihmisen näkökulmasta ikä ja aika saavat kovin erilaisen merkityksen. Tutkijan kiinnostus kohdistuu yleensä menneeseen aikaan. Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten tähän on tultu eli millaiset menneisyyden ilmiöt selittävät nykyhetken tilanteita. Kehittäjän kiinnostus puolestaan kohdistuu tulevaan. Mitä olemassa olevan tiedon perusteella kannattaisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa, jotta edistetään nykyistä parempaa vanhenemista.
Entäpä vanha ihminen itse? Mitä ajallisuus merkitsee vanhalle ihmiselle itselleen? Ikänsä vuoksi vanhan ihmisen voisi ajatella olevan ajankulun taituri. Mitä vanhempi ihminen on, sitä kauemmin on elettyä aikaa ja kokemusta ajan kulusta. Miten ajankulun taituruus sitten ilmenee?
Burcu Demiray ja Susan Bluck (2014) selvittivät tutkimuksessaan vastaajien eletyn iän ja tulevaisuuden näkymien yhteyttä Ryffin (1989) kuvaamiin mielen hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena oli erityisesti se, ovatko eletty aika ja tuleva, odotettavissa oleva aika mielen hyvinvoinnin kannalta jonkinlaisia vastakkaisia voimia. Aiemmat tulokset ovat yhtäältä osoittaneet sen, että iän myötä mielen hyvinvointi vahvistuu, mutta toisaalta sen, että rajalliset tulevaisuuden näkymät heikentävät mielen hyvinvointia.
Tulevaisuuden näkymien osalta Demirayn ja Bluckin tulokset paljastavat kolme kiinnostavaa seikkaa. Ensinnäkin tulokset osoittivat, että aineiston keski-ikäiset vastaajat olivat jo käsitelleet oman elämänsä rajallisuutta. Usein vasta vanhuuteen liitetty elämän rajallisuuden kohtaaminen käynnistyy näiden tulosten perusteella monilla jo työikäisenä.
Toiseksi tulokset osoittivat, että elämän rajallisuuden kohtaamisesta huolimatta keski-ikäisillä vastaajilla oli nuoria vastaajia parempi mielen hyvinvointi. Tutkijat päättelivät, että rajatummista tulevaisuuden näkymistään huolimatta keski-ikäiset kykenivät hallitsemaan tulevaisuuden näkymiään taitavammin, eikä tulevaisuuden näkymien rajallisuuden tiedostaminen sen vuoksi heikentänyt mielen hyvinvointia merkittävästi.
Kolmanneksi Demiray ja Bluck nostivat pohdinnassaan esiin elämänkokemuksen merkityksen mielen hyvinvoinnin näkökulmasta. Ikääntymisen tutkimuksessa huomio kohdistuu usein fyysisen tai kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin ja sen myötä vallitsevat ikääntymisen mielikuvat heijastelevat heikkenemisen kehityskulkua. Mielen hyvinvoinnin osalta ihminen vahvistuu iän myötä näidenkin tulosten mukaan pitkälle myöhäiseen keski-ikään.
Demirayn ja Bluckin tutkimuksen vastaajista osa oli nuoria aikuisia (19-29 vuotta) ja osa keski-ikäisiä (47-64 vuotta). Edelleen olisi tärkeää ja kiinnostavaa tutkia vastaavalla asetelmalla myös vanhempia ihmisiä ja sen myötä saada lisätietoa vanhojen ihmisten tulevaisuuden näkymistä ja mielen hyvinvoinnin vahvistumisen mahdollisuuksista keski-iän jälkeen.
Vanhuuden Mieli -hankkeen haastatteluissa ikäihmisiltä kysyttiin myös tulevaisuuden suunnittelemisesta. Useimmilla haastatelluilla oli ainakin vuoden kiertoon liittyviä suunnitelmia ja tavoitteita. Läheisen ihmisen lähestyvät juhlat saattoivat myös olla tulevaisuuden etappi, johon osallistumisen haastateltava oli asettanut selkeäksi tavoitteeksi. Keskustelutilaisuuksissa tulevaan suuntautuneita suunnitelmia pidettiin tärkeinä mielen hyvinvoinnin kannalta. Lähestyvä matka tai ystävän tapaaminen olivat esimerkkejä tärkeistä asioista, joiden odottamista kuvattiin hyvänä asiana.
Tulevan ajan käsittely vanhojen ihmisten kanssa onkin ollut yksi Vanhuuden Mieli -hankkeessa tehdyn työn kiinnostavimmista näkökulmista. Ikääntymisen tutkimuksessa ja ikääntyvien kanssa tehdyssä työssä muistelutyöllä on pitkään ollut vakiintunut asema tärkeänä menetelmänä. Vanhan ihmisen tulevaisuus on ehkä jäänyt liian vähälle huomiolle.
Nykyhetken mielekkyys, merkitys ja tarkoitus ovat kuitenkin usein yhteydessä jännitteeseen nykyhetken ja tulevan välillä. Tuleva voi viitata muutaman tunnin päähän, ensi viikkoon tai lähestyvään talveen. Tilanteeseen sopivan aikajänteen valinta on ajankulun hallinnan taituruutta.
Suvi Fried, tutkija
Demiray B & Bluck S (2014) Time since birth and time left to live: Opposing forces in constructing psychological wellbeing. Ageing & Society 34(7): 1193-1218.
Ryff C D (1989) Happiness is everything, or is it? Explorations on the meaning of psychological well-being. Journal of Personality and Social Psychology 57, 1069-1081.
