Miellyttävä ruokailuhetki on parhaimmillaan päivän kohokohta ja tärkeä mielen hyvinvoinnin ja jaksamisen lähde. Ikääntyneen arjessa esimerkiksi kokemus yksinäisyydestä, ruuanlaittotaitojen puute, sairaudet, lääkitykset ja toimintakyvyn heikentyminen voivat kuitenkin hankaloittaa ruokailuista huolehtimista ja heikentää ruokahalua. Tällöin ruokavalio voi jäädä yksipuoliseksi ja riittämättömäksi.
Lapinjärven pieni kunta ilmoitti jo vuosia sitten, että se on ihmislähtöinen ja ikäystävällinen. Amsterdam, Brisbane, Manchester ja monet muut suuret kaupungit ovat tehneet suunnitelmia ikäystävällisyyden toteuttamiseksi ja askel kerrallaan toteuttaneet niitä. Ikäystävällisyyden toteuttaminen kunnissa ei ole hyväntahtoista puuhastelua vaan järkevää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikkaa. Sen taustalla on myös kustannuslaskelmia, jotka osoittavat ikäystävällisyyteen investointien kannattavuutta.
Korona-aika on aiheuttanut Suomen Punaisen Ristin toiminnassa monenlaisia muutoksia ja varsin nopeaa sopeutumista. Vaikutukset ovat näkyneet erityisesti ystävätoiminnassa, jossa tuhannet vapaaehtoiset ovat tavallisesti kohdanneet asiakasystäviään kasvotusten. Tapaamiset ovat useille yksinäisille viikon kohokohta ja joillekin jopa ainoita sosiaalisia kontakteja.
Kun kerhotoiminta hiljentyi, aloimme koordinoida alueelle muuta apua. Tarjosimme kauppa- apteekki- ja postiasiointiin apua sekä keskusteluapua puhelimella tarvittaessa. Pyrimme seuraamaan, mitä tarpeita asukkailta nousee ja vastaamaan niihin rajoitusten puitteissa. Osaan asukkaista yhteydenpito katkesi, mutta onneksi oli naapureita, jotka tiedottivat ja selvittelivät asioita. Puhelin oli tärkeä työkalu.
Jos nyt tekisimme mielemme muistoihin koronakevättä koskevan Google-haun, olisi tehokkain hakusana ”kannattelu.” Kuukaudet olivat kannattelua monessa mielessä, ja kokemuksena vahva ja väkevä erityisesti toimintaamme osallistuville.
Etätyö on antanut mahdollisuuden säädellä omaa työtahtia, välttää keskeytyksiä ja häiriöitä. Joskus löytyy ihana ”flow” eikä ajankulkua edes huomaa. Kun saa rauhan ajatella, luovuus nostaa itujaan. Etätyö voi olla yksinäistä ja kohtaamisia kannattaa järjestää, jotta ajatusten iduista kasvaa hankkeen yhteisiä versoja.
Etätapaamisissa selvisi myös, miten avuttomiksi korona tekee monet riskiryhmiin kuuluvat. Kaikilla ei ole rohkeutta, voimia tai ymmärrystä lähteä ulos kävelemään. Yhteydenpitoa etänä ei opi yksin eikä hetkessä.
Kuluva vuosi tullee muuttamaan ammattilaisten lisäksi myös luottamushenkilöiden ja päättäjien ajatuksia yhä yhteisöllisempään suuntaan. Olemme voineet havaita, että tekemällä yhdessä saamme enemmän aikaan olemassa olevilla resursseilla.
Etäyhteys mahdollistaa sen, että kaikkien kasvot näkyvät yhtä aikaa oman tietokoneen ruudulla. Yksi ikämies totesikin, että tässä näkee, että miltä se Hessu näyttääkään – kasvot ja nimi jäävät nyt paremmin mieleen.
Koronapandemian myötä olen oppinut ymmärtämään ikääntyneiden ihmisten haurautta ja toisaalta myös urheutta tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa. Digitekniikan osalta jouduin nyt viimeistään tarttumaan härkää sarvista. Taisteluni jatkuu.
