Riitta Birck, Yhteisökyläkehittäjä ja Hillervo Pohjavirta, muistiasumisen kehittäjä
Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä, Kotipirtti ry
Olimme juuri kokoontuneet yhteisöllisyyskahveille, kun Riitta huomasi, että hallituksen tiedotustilaisuus korona-asioista alkaa. Kuuntelimme juhlallisina pääministerin sanoja väljässä ringissä kädet pestyinä. Tiedotustilaisuuden jälkeen ymmärsimme, että kaikki muuttuu.
Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä –hankkeen kevään tilaisuudet peruuntuivat ja niiden joukossa myös muistisairaiden asumiseen liittyvät tilaisuudet ja haastattelut, koulutukset, keskustelutilaisuudet, tutustumiset ja tapaamiset Kotipirtillä. Toisaalta kumpikin työntekijä pystyi keskittymään hankkeen kirjallisiin tavoitteisiin ja sai oman osuutensa etenemään suunniteltua nopeammin. Riitta oli jo ehtinyt saada vastauksia sähköiseen yhteisöllisyyskyselyynsä ja pystyi vetäytymään ”retriittiinsä” tutkimaan kyselyn satoa ja ajattelemaan teoreettisia ajatuksia. Näin valmistui alueellisen esteettömän yhteisöllisyyden malli ja kasvatustieteen gradu.
Lähes kaikki muistisairaiden asumiseen liittyvät ryhmähaastattelut oli saatu tehtyä ennen koronaa. Hillervo teki loput haastattelut puhelimitse ja huomasi tavoittavansa useimmat ihmiset lenkiltä. Haastatteluja tehtiin myös henki huuruten kahvilan terassilla. Haastateltavat kertoivat mielellään asumistoiveitaan. Usein puolisokin saattoi huikkailla näkemyksiään puhelimeen.
Sähköiset kyselyt saatiin suunnitellusti auki, jolloin myös Muistiliitto sai ne jaettavakseen. Paperilomakkeet toimitettiin Pirkanmaan Muistiyhdistykselle, mistä yhteistyökumppanimme postitti ne asiakkaille. Kyselyvastauksia saatiin hoitajien ja omaisten avulla myös Kotipirtiltä.
Nyt oli aikaa tehdä pikkutarkkaa kirjallista työtä. Työhyvinvointia lisäsi vapaa aikataulu (joka oli melko saman rytminen kuin muutoinkin, mutta tuntui nyt omalta valinnalta). Aluksi tuntui, ettei edes muista, milloin olisi voinut yhtä hyvin. Sai nukuttua riittävästi. Ei tarvinnut stressata herätyskellon soittoa, sukia itseään toimistokuntoon, muistaa eväitä tai avaimia. Vaikka seuraa ei osannut edes kaivata, Elämänotepäivät virkistivät ja toivat uusia ajatuksia esimerkiksi vanhana syrjäytymisestä. Etätapaamisissa selvisi myös, miten avuttomiksi korona tekee monet riskiryhmiin kuuluvat. Kaikilla ei ole rohkeutta, voimia tai ymmärrystä lähteä ulos kävelemään. Yhteydenpitoa etänä ei opi yksin eikä hetkessä.
Neuvokkaat eivät taitu helpolla
Jatkoa ajatellen onkin tärkeää tavata ikäihmisiä kasvokkain ja kokeilla yhdessä digitaalisia välineitä. Tabletti tai etäyhteys tai muu sellainen voisi olla tavalla tai toisella käytössä kaikissa tapaamisissa. Olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät, millaista apua tai iloa teknologia voi tarjota heille. Laitteet kannattaisi laittaa kuntoon ja kokeilla niiden käyttöä silloin, kun lähikontaktit ovat sallittuja. Ne ikääntyneet, jotka ovat neuvokkaita muutenkin, pärjäävät myös poikkeustilanteissa hyvin. Eivät taitu helpolla.
Koronakevät opetti sen, että erilaisissa tilaisuuksissa ravaaminen ei ole ainoata arvokasta tekemistä. Tuntui hyvältä saada keskittyä ja perehtyä hankkeen kannalta oleellisiin asioiden ja oivaltaa ja tuottaa jotain uutta. Toisin kuin aiempina keväinä, tuli enemmän ulkoiltua, nähtyä leskenlehtiä, koulutettua koiria ja seurattua jäiden lähtöä. Ensimmäiset helteiset yhteisökahvit ja jälleennäkeminen tutun porukan kanssa pullakahveilla osoittivat, miten paljon asioita oli jäänyt kertomatta toisille. Koronan eristämän keväänkin aikana ihmiset olivat haaveilleet yhteisöllisen asuinalueen mahdollistamasta yhteisöllisestä arjesta.
Käräjätörmään Tampereelle rakennetaan monisukupolvinen yhteisökylä, jonka keskuksena on Kotipirtin palvelutalon ympärille rakentuva palvelukortteli ja kylätalo. Hankkeessa kehitetään muistiystävällistä asumista ja alueellista yhteisöllisyyttä, jotka tukevat eri-ikäisten asumisviihtyisyyttä ja osallisuutta. https://www.karajatorma.fi/yhteisokyla/#_hanke
