Osallistuvien eläkeikäisten joukossa voidaan erottaa kolme erilaista suuntaa tekemiseen eläkkeelle jäämisen jälkeen: laventaminen, keskittyminen sekä hajauttaminen. Laventaminen tarkoittaa osallistumisen ja tekemisen lisääntymistä ja monipuolistumista eläkkeelle jäämisen jälkeen, keskittyminen puolestaan osallistumisen ja tekemisen määrän lisääntymistä ilman sen monipuolistumista ja hajauttaminen taas aiempaa useampaa osallistumisen tai tekemisen lajia ilman, että niihin käytetty aika sanottavasti lisääntyisi aiemmasta.
Nämä suunnat syntyvät monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Se, mitä on tehnyt ja mihin osallistunut työikäisenä vaikuttaa paljon eläkeiän osallistumiseen – onko ehtinyt, jaksanut, voinut osallistua vain yhteen tai muutamaan vaiko useaan tekemiseen? Onko löytänyt jo ennen eläkeikää itseä kiinnostavia osallistumisen tai tekemisen lajeja? Entä onko varhaisempi elämäntilanne mahdollistanut itseä kiinnostaviin tai tärkeältä tuntuviin asioihin tai tekemisen lajeihin tutustumisen? Ja jatkuuko kiinnostus edelleen? Ikäinstituutin Vastavuoroisuus, vertaisuus, osallisuus – Ikääntyneiden vapaaehtoistoiminnan tutkimus- ja kehittämishankkeessa tekeillä olevan etnografisen tutkimuksen valossa eläkkeelle jääminen voikin merkitä sekä muutosta että aiempien, tuttujen toimintojen jatkuvuutta vapaa-ajan käytössä.
Jatkuvuus. Monesti aikaisemmin elämässä aloitetut harrastukset, yhdistys- taikka vapaaehtoistoiminta saavat eläkeiässä entistä keskeisemmän sijan arjessa. Nyt on aikaa omistautua itseä jo pitkään kiinnostaneelle asialle entistä paremmin. Kunnostaan liikunnan avulla huolehtinut ehtii eläkeiässä entistä useammin lenkkipolulle, kuntosalille tai hiihtämään, ja yhdistyksen rivijäsenestä saattaa tulla luottamustoimen haltija. Eräs kuorossa eläkkeellä laulava nainen kertoi:
Laulaminen on aina ollut mulle hyvin tärkeätä. — Me oltiin [nuorena] kirkkokuorossa monta vuotta. — [Ja] mä oon laulanut semmosessa pienemmässä porukassa sitten ihan pitkänkin aikaa välillä. Vähän liittyi työkuvioihinkin, että se laulaminen on aina ollut [elämässä mukana]. Ja mun isä oli kauhean innokas kuoroihminen ja meillä kotona laulettiin paljon ja ihan yhdessä aina kaikki joulut laulettiin läpeensä. Ja nykyisinkin me lasten ja lastenlasten kanssa tavataan joka itsenäisyyspäivä. Ne tulee meille ja me lauletaan isänmaallisia lauluja.
Korvaavuus. Joillekin myös palkkatyön tai muiden tärkeiden tehtävien kuten lasten- tai kodinhoidon korvaaminen hyödylliseksi koetulla muulla tekemisellä on erityisen tärkeää. Toimettomana oleminen ei houkuttele, vaan arki halutaan rytmittää lähtemällä kotoa liikkeelle kuin työhön aikanaan tai tekemällä jotain työhön vertautuvaa. Sama koskee hoivatehtäviä: joillekin on tärkeää voida edelleen huolehtia muista, avun tarpeessa olevista, vaikka läheiset eivät enää apua tarvitsisi. Moni myös mielellään käyttää elämän varrella työssä tai muuten hankittuja taitoja edelleen, kenties aiempaa rauhallisemmassa tahdissa. Niinpä lastenlasten hoitaminen, nikkaroiminen tai järjestö- ja vapaaehtoistyö maistuvat monelle eläkkeelle jääneelle, sillä niistä saa ilon, tarpeellisuuden ja palkitsevuuden kokemuksia ajankulun ohella. Puutöitä eläkkeellä tekevä mies kuvaa:
Katsos, kun minä olen saanut semmosen luterilaiskristillisen kasvatuksen niinku meistä suurin osa. Joka ei työtä tee, niin sillä ei ole mitään arvoakaan. — Mä [käyn tekemässä puutöitä] melkein joka päivä, siis arkipäivänä. No, siis mä lähden kotoa, niin mähän lähden töihin, enkä harrastamaan siis.
Muutos. Toisaalta osa eläkeikäisistä etsii eläkkeelle jäätyään uutta, erilaista tekemistä ja toimintaa: lisääntynyt vapaa-aika tarjoaa mahdollisuuden kokeilla tai suuntautua eri tavoin kuin työiässä. Monet toteuttavat haaveitaan, jotka aikaisemmin elämässä jäivät kiireen tai välttämättömyyksien jalkoihin, aloittavat harrastuksen tai perehtymisen asiaan, johon eivät ole ehtineet tai uskaltautuneet ennen eläkeikää. Useat kaipaavat myös uusia ystäviä, kohtalotovereita tai yhteisöä, paikkaa johon kokisivat kuuluvansa, tai yhteistä tekemistä muiden kanssa. Edellä mainittu kuorossa laulava nainen esimerkiksi kertoi:
Ja kyllä mä sanon, että kaikista eniten on mua ilahduttanut se, että tapasi uusia ihmisiä. — Oli kiva löytää uusia ihmisiä, jotka oli vielä sitten samanikäsiä ja joiden kanssa siellä hyvin pian tutustui. Ja monta kertaa, sanotaan nyt se yhteislaulu – jos ne olisi kaikki ihan vieraita ihmisiä, niin en mä sinne varmaan menisikään. Ei se laulaminen sinänsä, — kyllä mä nimenomaan menen tapaamaan sinne niitä ihmisiä. Että se on se tärkeämpi osa siitä asiasta.
Jotkut myös haluavat tutustua aiemmin itselleen tuntemattomiin asioihin nyt, kun on aikaa.
Juu, mä opiskelen. Mä testaan, että pystyykö vielä ottamaan mitä vastaan. — [M]ä tuolla luonnossa kuljin ja pyrin noita kukkia kuvaamaan. Mutta kun mä huomasin, että kukat on vähän sellaisia, että jos on tuulenvire tai on kirkasta, niin siinä on niin jyrkät varjot, niin niistä ei saanut sellaisia mua tyydyttäviä kuvia. Niin mä huomasin, että sienethän on sellaisia, että ne pysyy siinä paikallaan, vaikka panee kuinka pitkän valotusajan, että saa sitä terävyyttä. Niin mä rupesin niitä sieniä [kuvaamaan] ja sitten olisi kiva tietää, mikä sieni on [kyseessä], niin piti ruveta sitä tutkimaan. [Onneksi] oli sitten sienikerho, niin mä menin sitten mukaan. No, se puheenjohtaja sanoi, että lähdepäs kauppasienineuvojan kurssille. No, se on nyt mulla kesken. — En mä niinkään ansaitsemistarkotuksessa, mutta se on vaan se, että tenttaa itteänsä, pystyykö sellaisen vielä tekemään.
Eläkeikäiset kulkevat yksilöllisesti tekemisen ja osallistumisen maisemissa. Kukin etsii ja valitsee itseään kiinnostavaa ja itselle sopivaa tekemistä. Kokeileminen kannattaa silti aina, sillä moni on löytänyt itselleen yllättäviäkin uusia osallistumisen muotoja. Joillekin kiinnostavat asiat löytyvät kodin ja perheen piiristä, toisille liikkeelle lähteminen on tärkeää. Olennaista on löytää mielekästä tekemistä – sen, mitä se on, tietää jokainen parhaiten itse, kun sen on löytänyt.
Ilka Haarni
Ilka Haarnin Vavero-hankkeen etnografisesta tutkimuksesta kirjoittama teos ”Kolmatta elämää kaupungissa. Osallistumisen ilo ja hyvinvointi eläkeiässä” ilmestyy alkuvuodesta 2010 Gaudeamuksen kustantamana.
