Museoympäristöstä ja taiteesta voimaa elämään

Tarinoita Elämänotteesta: osa 13/21.

Yhteiskunnan rakenteita kuvattaessa puhutaan usein eri sektoreista ja toimialoista sekä niiden välisistä yhdyspinnoista, mutta myös raja-aidoista. Raja-aitoja muodostuu jo pelkkien rakenteiden ja erilaisten toimintatapojen vuoksi, mutta ovatko ne oikeasti yhteistä päämäärää estäviä vai voiko kyse olla myös eri ammattialojen turvallisuushakuisesta ja hiukan kapeakatseisesta ajattelutavasta?

Ennakkoluulotonta yhteistyötä kohti yhteistä päämäärää toteutetaan esimerkiksi sote- ja kulttuurialojen toimijoiden kesken. Äkkiseltään tulee mieleen, että kyseessä on melko erikoinen yhdistelmä. Rakenteellisesti ja ammatillisesti kyllä, mutta jos asiaa tarkastelee asiakaslähtöisesti, saa ahaa-elämyksen suht nopeasti. Molemmilla toimialoilla on yhteinen päämäärä yksilön kohdalla: hyvinvointi ja terveys. Asioita, jotka kietoutuvat tiiviisti toisiinsa ja joiden eteen tehdään töitä molemmilla sektoreilla.

Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen Kulttuuria minulle -hankkeeseen on saatu työpariksi kaksi taitavaa ammattilaista, sote-alalta Mirva (sosiaali- ja terveysalan YAMK) sekä kulttuurin ja taiteen parista teatteri-ilmaisun ohjaaja, musiikkipedagogi Helena. Mirvan ja Helenan yhteisen työn tarkoituksena on vahvistaa ikääntyvien muistiasiakkaiden osallisuutta ja hyvinvointia taiteen ja kulttuurin keinoin. Hankkeen toimisto sijaitsee Turussa Eerikinkadulla, mutta Mirva ja Helena matkustavat työnsä puolesta eri puolilla Varsinais-Suomea. Tänään Turusta lähdetään reilun 50 kilometrin ajomatkalle kohti Kemiötä ja Sagalundin museota. Siellä kokoontuu kello 13 alkaen ryhmä, johon osallistuu paikallisia muististaan huolissaan olevia ikäihmisiä.

Vehreällä puistoalueella sijaitseva Sagalundin kaunis museoalue on useiden eri rakennusten kokonaisuus täynnä kulttuuria ja historiaa. Alue onkin perustajansa Nils Oskar Janssonin sanojen mukaan ”palanen todeksi tullutta runoutta.” Osallistujia alkaa saapua eri kyydeillä. Mirva ja Helena toivottavat kaikki tulijat lämpimästi tervetulleiksi ja johdattelevat jokaisen yksitellen Falla-nimiseen maalaistaloon, jonka kauniit huoneet on sisustettu eri aikakausien mukaan.

Aluksi istahdetaan 1930-luvun tyyliin sisustettuun tilavaan tupakeittiöön. Kaikki mahtuvat pitkän pirttipöydän ympärille ja jokainen osallistuja valitsee pöydälle levitetyistä kuvakorteista mieleisensä, minkä jälkeen sanoitetaan kuvista nousevia ajatuksia. Pääasiassa keskustelua käydään ruotsiksi, mutta mukana on myös suomea puhuvia. Välillä lauletaan ukulelen säestyksellä. Seuraavaksi pöytää kiertää vanhanaikainen kahvimylly, jolla jauhetaan kahvinkeittoon tarvittavat pavut. Monelle jauhaminen on tuttua kaukaa lapsuudesta, esiin nousee muistoja ja jopa tuoksuja.

Musiikki rauhoittaa ja virkistää

Kun kahvi on valmis, siirrytään sisustuksessa 1890-luvulle ja senaikaiseen kauniiseen saliin, johon on katettu ruusukuvioiset suloiset kahviastiat ja vaaleanpunaiset aleksanterinleivokset. Mirva ja Helena huolehtivat ja huomioivat osallistujia monin eri tavoin. Jokaisella on hiukan erilaisia tarpeita. Eräs vanha rouva on ollut hiukan pahantuulinen, mutta musiikkia kuullessaan innostuu laulamaan kauniilla heleällä äänellään.

Musiikki tulee vanhasta rahisevasta gramofonista. Musiikin kuuntelu rauhoittaa tunnelmaa ja kahvit saadaan juotua. Tämän päivän musiikkipainotteisen kokoontumisen aikana ehditään myös jutustella. Kaikki eivät jutusteluun osallistu – joku vain nauttii olostaan, joku hiukan torkahtaakin. Lopuksi päätetään vielä laulaa yhdessä Helenan säestyksen kera. ”Nu ska vi sjunga Man ska leva för varandra”, ehdottaa joku. Kappale on ruotsalaisen Trio me’ Bumban ikivihreä hitti vuodelta 1968. Kaikki osaavat sen, ja upean laulannan myötä ryhmäläiset heräävät muistelemaan kyseisen aikakauden tapahtumia, perheitään, sukulaisiaan, työtehtäviään ja sitäkin, mitä tuolloin syötiin. Musiikilla ja laulamisella on ihmeellinen vaikutus. Musiikki selvästi virkistää muistia ja kohentaa mielialaa.

Tähän lauluun on hyvä päättää tämän päivän ihana tapaaminen. Kyydit odottavat jo piha-alueella. Nähdään taas!

Heli Väisänensuunnittelija, Elämänote-ohjelma 

Info: Kulttuuria minulle -hankkeessa suunnitellaan ja otetaan käyttöön palvelupolkuja, joiden avulla tavoitetaan muistiasiakkaita ja ohjataan heidät kulttuuritarjonnan pariin. Toiminta suunnitellaan yhdessä muistiasiakkaiden sekä yhteistyötahojen kanssa. Toiminnassa hyödynnetään olemassa olevia ja hyväksi havaittuja käytänteitä sekä kehitetään uusia toimintamuotoja. Tavoitteena on lisätä aktiivisuutta ja toimijuutta muistiasiakkaiden arkeen lisääntyvin sosiaalisin kontaktein sekä omaisia ja läheisiä osallistamalla.

Tutustu Kulttuuria minulle -hankkeeseen tarkemmin: https://www.muistiturku.fi/fi/hankkeet/kulttuuria-minulle/ 

Tarina pdf-tiedostona: Elämänote-tarina 13_Kulttuuria minulle