Kulttuurisilla kohtaamisilla elämänlaatua ja uusia ystäviä

Tarinoita Elämänotteesta: osa 16/21.

Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla viedään kuulemma kortteleihin kulttuuria ja huhujen mukaan vieläpä taidelähtöisesti! Mitähän se oikein tarkoittaa? Katsotaanpa.

Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen hallinnoiman Kortteleihin kulttuuria -hankkeen taustalla on Kulttuurista muistoja -kehittämishanke, jonka aikana kehitettiin Kylille kulttuuria -toimintamalli. Kortteleihin kulttuuria -hankkeessa levitetään Kylille kulttuuria -toimintaa kyliltä taajamiin. Pääajatuksena on aktivoida kotona asuvia ikäihmisiä sosiaaliseen kanssakäymiseen lähellä omaa kotia. Toiminnassa hyödynnetään kulttuurin ja taiteen positiivisia vaikutuksia terveyden edistämisessä ja mm. muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. Tutkimusten mukaan taide toimii parhaimmillaan tärkeänä väylänä tunteiden ilmaisulle ja muistojen heräämiselle sekä identiteetin tukemiselle.

Kortteleihin kulttuuria -hankkeen toimisto on Seinäjoella, mutta toimintaa on ehditty Seinäjoen lisäksi levittää jo muun muassa Kauhajoen, Kauhavan, Alajärven ja Alavuden kortteleihin. Hankkeessa työskentelevillä Katjalla ja Kaisalla on hallussaan laaja kirjo erilaisia ammatillisia osaamisalueita. Hankevastaava Katja on kulttuurialan moniammattilainen, käsikirjoittaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hanketyöntekijä Kaisa on puolestaan sekä sairaanhoitaja, terveydenhoitaja että musiikkipedagogi. Tällainen ammatillinen miksaus on ihanteellinen kivijalka hanketyölle.

Seinäjoen keskustassa sijaitsevassa taloyhtiössä kokoontuu Katjan ja Kaisan yhdessä ohjaama Kanteleryhmä, johon talon asukkaita on kokoontunut kahvittelemaan ja nauttimaan mukavasta yhdessäolosta. Tilana toimii saunan pukuhuone, johon mahtuva tämän päivän osallistujat, kuusi ikärouvaa, kun vähän tiivistetään. Puitteet eivät ole mitään luksusta, mutta Katjan ja Kaisan lämmin vastaanotto korvaa tilan vaatimattomuuden. Alkukahvittelun lomassa vaihdetaan kuulumisia. Eläkkeen pienuus huolettaa, myös lääkäriin pääsy ja se, että kun vihdoin pääsee lääkäriin, ei asiaansa saakaan kuuluville. Ei oteta tosissaan. Keskustelu on kääntymässä aika vakavaksi.

”Minua tämä vanhuusaika pelottaa. Tunnen oloni aika lailla turvattomaksi.”
”Samaa ajattelen, aivan liian huonokuntoisena joutuu asumaan yksin kotona.”
”Mietin usein yön pimeinä hetkinä, että mitäpä minä täällä enää teen. Kukaan ei kaipaa minua. Kivutkin vain lisääntyvät. Kyllä eutanasiasta pitäisi voida edes keskustella.”

Mieliala nousee kohisten

Kaisa nostaa kassista pöydälle monenlaista tavaraa: ensinnäkin kolme rasiaa, joista yhdessä on pyöreää riisiä, toisessa pitkää riisiä ja olisikohan viimeisessä ohraa. Lisäksi kasa suklaamunien muovisia yllätyskuoria tyhjinä. Ja myös värikyniä. ”Me tarvitsemme tänään rytmimunat, joten tehdään sellaiset itse”, sanoo Kaisa. Pienen alkukankeuden jälkeen alkaa vauhdikas hyörinä ja tekemisen meininki. Ei kulu montaakaan minuuttia, kun kaikilla on kauniit koristellut rytmimunat. Homma jatkuu. Rytmimunilla tehdään erilaisia harjoituksia, rytmitetään puhetta ja säestetään lauluja. ”Keitä te ootte te nuoret poijjat, kun emmä tunne teitä? Piupali paupali, piupali paupali, kun emmä tunne teitä… Ootteko tulleet, ootteko tulleet kenkiänne hakemaan? Piupali paupali piupali paupali…” Suutarin emännän kehtolaulua taitaa olla tuo.

Tunnelma on jo ihan erilainen kuin vähän aikaa sitten, murheet ovat unohtuneet ja hymy huulilla jatketaan. Tehdään mielikuvaharjoituksia, muodostetaan erilaisia äänimaailmoja. Silmät kiinni oleminen saa osallistujat rentoutumaan ja uskaltamaan. Seuraavaksi ollaan maaseudulla. Muistellaan onnellista lapsuutta, kesälomamatkoja, lehmien nimiä ja kutsuhuutoja. ”Pruit Mustikki, pruit Mansikki. Hoi, lehmikarja. Hoi, pikkulauma. Hoi, tänne, tänne, hoi! Hoi, tänne, tänne, hoi!”

Aika vakuuttavaa! Jos tällaisella matalan kynnyksen taidelähtöisellä toiminnalla saadaan parissa tunnissa aikaan näin uskomattomia hyvinvointivaikutuksia, tällaiseen kannattaa satsata. Kulttuuri ja taide tuotuna arjen keskelle ei tarkoita elämää suurempaa. Ammattilaisten kyky käyttää taiteen keinoja työkaluina tuo kohdatun osallistujan arkeen ja olemiseen pitkäaikaisia hyvinvointivaikutuksia. Tämänkin Kanteleryhmän osallistujat tekivät yhdessä ja osallisina tapaamisestaan voimaannuttavan tuokion, jonka voimin jaksaa taas pitkään. Tunnelma ja jutunaiheet ovat ihan eri maailmasta kuin pari tuntia sitten!

Heli Väisänen, suunnittelija, Elämänote-ohjelma

Info: Aktiivinen harrastaminen mukavassa ryhmässä piristää mieltä. Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys ry:n Kortteleihin kulttuuria –hankkeessa kehitetään yhdessä ikäihmisten kanssa kaupunkien ja kuntien keskuksiin ryhmätoimintoja, joissa on tarjolla taide- ja kulttuurielämyksiä.

Tutustu Kortteleihin kulttuuria -hankkeeseen tarkemmin: https://www.muistiyhdistys.fi/kortteleihin-kulttuuria 

Tarina pdf-tiedostona: Elämänote-tarina 16_Kortteleihin kulttuuria